Kill Bill: Vol 1 vs. Vol 2

Elikkä tuosta Kill Bill keskustelun juupas-eipäs henkisyydestä innostuneena ajattelin laittaa tällaisen kyselyn pystyyn. Nyt siis katsotaan kumpi on kovempi. Oma suosikkini on ilman epäilyksen häivääkään Vol 1.

Jos kyse olisi kahdesta itsenäisestä teoksesta eikä levitys/rahasyistä kahtia jaetusta yhdestä tarinasta, kyselyssä voisi olla mieltä. Mistä tahansa kertomuksesta voi tietysti kysellä, että tykkäsitkö alkupuolesta enemmän kuin loppupuolesta.

Järjellistä tai ei, teos on kuitenkin jaettu kahteen osaan ja näiden puoliskojen keskinäisestä paremmuudesta jaksetaan kinastella kovastikin. Kuten sanottua, pidin enemmän alkupuolesta.

Itsekin suosittelisin katsomaan mieluummin ykkösen, mutta vain siksi, että tarinoita ei kannata aloittaa puolivälistä vaan alusta, jos niistä haluaa tajuta jotain. Ja toisaalta tarinan jälkipuoliskon eli Volume 2:n näkeminen auttaa tajuamaan monia alkupuolen seikkoja paremmin, eli kyse on kahdesta toisiaan täydentävästä palikasta joiden kilpailuttamisessa mun on vaikea nähdä paljoa pointtia.

Noniin vaikean heitit, melkein tekisi mieli vastata että kumpikin 'on parempi'. Kummassakin oli omat huippu hetkensä ja erilaisuutensakin takia molemmat toimivat sekä yksittäisinä että toisiaan täydentävinä pätkinä. Itselleni tämä on fiilis kysymys, riippuu aivan mielentilasta kumpaa pitää parempana. Mutta vastaan silti volume 1.

Selkeästi ykkönen. Japsiversion näkeminen joskus kiinnostaisi.

Vol.2, no contest.

Vol. 2:sta pidin enemmän. Mutta en juuri välitä Tarantinon ohjauksista.

Näillä teoksilla on kuitenkin varsin selvä tyyliero. Vol. 1:ssä Tarantino tyytyy tekemään sitä mitä osaa kaikkein parhaiten, ja onnistuu loistavasti. Vol. 2:ssa hän yrittää tehdä sellaista mitä ei kunnolla osaa eli syventää henkilöhahmoja. Pelkkä sarjakuvien lukeminen ja vuosikymmenen mittainen videovuokraamossa asuminen ei kuitenkaan ole antanut siihen kunnon eväitä. Vol. 1 tähtää matalammalle ja osuu napakymppiin. Vol. 2 tähtää korkealle eikä osu. Voisi tietysti väittää että onhan se uljaampaa edes yrittää, mutta jotenkin minusta on kuitenkin mukavampi onnistua. Vol. 2:n säälittävyys kulminoituu lopussa Billin ja morsiamen kohtaamiseen jossa Tarantinon on vielä pakko vetää joku Teräsmies-juttu selittämään keskushahmon ajatusmaailmaa, kun ei osaa sitä muutoin tehdä. Vol. 2:ssa on kyllä paljon hyvääkin mutta kun suurin osa siitä on mihinkään johtamatonta löpinää on kokonaistulokseen vaikea olla kauhean tyytyväinen.

Artisan (13.12.2004 19:23)

Tarantinon on vielä pakko vetää joku Teräsmies-juttu selittämään keskushahmon ajatusmaailmaa, kun ei osaa sitä muutoin tehdä.

Tuo Billin monologi selittää idean siitä, mikä on Kiddon paikka elokuvan maailmassa. Bill kertoo asian yhtä paljon Kiddolle kuin katsojalle. Kiddo ei ole suostunut hyväksymään tätä tosiasiaa, vaikka on koko ajan tiennyt sen. Katsoja ymmärtää, ettei Kiddon normaalista elämästä olisi voinut tulla mitään, ei missään tapauksessa. Joten Billin pahat teotkin on helpompi hyväksyä.

vol II. olkoonkin että koko kakkos volyymi on pröystäilevän ylipursuava sillisalaatti, minusta ensimmäinen osa oli liian suoraviivainen ja yksioikoinen pastissi-kokoelma. kakkososassa tarinaan tulee syvyyttä ihan toisella lailla, vaikka tuskallisen pitkiä dialogeja sisältääkin.

Niin, kyllä minä tiesin mistä on kyse, kysymyksellä lähinnä osoitin hämmennystä siitä, ettei tuo Kallen selittämä juttu auennut elokuvasta Artisanille. Lisäksi monologi on hauska, Carradine esittää sen hyvin ja se sopii elokuvaan. En siis tajua "Tarantinon on pakko vetää"- horinaa, ikään kuin Tarantino olisi tuntikausia tuskaillut kun ei keksi mitään "parempaa" ja sitten lopulta tyytynyt tähän latteuteen.

Myönnettäköön että kyseessä on yksi elokuvan parhaista kohdista, siksihän se jäi alun perin mieleenkin.