Journey of the Doomed

JOURNEY OF THE DOOMED!? AAG! JUOSKAA!

Käteeni tähän mennessä sattuneet Celestialin Shaw Brothers –kiekot ovat olleet tasoltaan yllättävän kovia, enkä muutamista pettymyksistä huolimatta ole päässyt seuraamaan aivan totaalista paskaa. Paitsi nyt. Journey of the Doomed on yksi surkeimmista Hongkong-tuotoksista miesmuistiin.

Elokuva alkaa leuatloksauttavalla muutaman sekunnin animaatiolla jossa kökösti piirretty pariskunta kirmaa horisonttiin. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia pehmopornoillaan jonka jälkeen tarina muuttuu toiminnallisemmaksi ällistyttävässä kohtauksessa, jossa kaksi naistaistelijaa teurastavat uima-altaallisen yläosattomia neitokaisia. Varsinainen juoni koostuu sankarin ja sankarittarin juoksentelusta ympäri metsiä, jossa he pysähtyvät silloin tällöin rakastelemaan (samaa naintikohtausta käytetään kahdesti!). Lopussa otetaan yhteen takaa-ajajien kanssa. Hohhoijaa. Kaikki on pielessä ohjausta ja näyttelijätyöskentelyä myöten. Ainoan mielenkiintoisen näyttelijän roolihahmo tapetaan heti aluksi.

Leffasta puhuminen taistelulajielokuvana on täysi vitsi. Steven Seagalin mättökohtauksiakin lyhyemmät hosumiset ovat kerrassaan säälittävää seurattavaa, ja suurin osa ”toiminnasta” käsittää ihmisten lentelemistä ympäriinsä selittämättömien räjähdyksien paukahdellessa ympärillä. Lisäksi yhteenottoja on vain muutama, mikä ei niiden haukotuttavan tason huomioonottaen ole välttämättä huono asia. Tekijöiden olisi suonut pysytelleen kehnossa pehmopornossa, sillä tissit ovat aina mielenkiintoisempaa katseltavaa kuin tämä auttamattoman pitkäveteinen seikkaileminen.

Ainoa kiinnostava asia koko tekeleessa ei liity mitenkään sen elokuvallisiin arvoihin. Journey of the Doomedia on valistavaa vilkaista (kokonaan katselemista en suosittele) sen takia, että se on viimeisimpia Shaw –veljesten toimintaleffatuotantoja ennen studion elokuvatuotannon sulkeutumista. Vaikka SB suolsi markkinoille muutaman erinomaisen kungfuilun vielä viimeisimpinä vuosinaan (Eight Diagram Pole Fighter, Secret Service of the Imperial Court), JotD osoittaa, että höyry alkoi olla Shaw’n leffakoneesta todella lopussa. Siinä missä mainitut Pole Fighter ja Secret Service ovat valmistumisajankohtaansa nähden vanhanaikaisia mäiskeiloitteluja, JotD:n kaltaiset yritykset uudemman toiminnan suuntaan epäonnistuivat täysin.

DVD-infoa:

Anamorfinen 1.78:1 kuva on lähes täydellinen. Se toistaa elokuvan sumean pehmeän ilmeen ja mutaisen vesittyneet värit niin hyvin kuin luultavasti on mahdollista. Ääniraita toimii.

Ekstroita on köyhä perussetti; Celestialin kyhäämä uusi traileri, lyhyet bio- & filmografiat, kuva alkuperäisestä julisteesta (joka muuten on loistava) sekä muiden leffojen trailereita.