Uusia vanhoja Shaw-leffoja

Tämä POLICE FORCE paljastui sitten aika vaisuksi jutuksi. Ei kiinnostavaa tarinaa, henkilöhahmoja eikä toimintaakaan. Alexander Fu Shengkin oli mukana vain n. 15 ensimmäistä minuuttia. Mutta DANGER HAS TWO FACES (1985) on saatanan KOVA! Sifu Linn Haynes hehkutti asiandvdguiden foorumilla että " saa Big Heatin pyssytaistelut vaikuttamaan kesyiltä" ja totta se on. Varsinkin viimeiset 20 minuuttia ovat upeinta anarkistista paukuttelua mitä on tullut nähtyä pitkään aikaan ja myös alkutekstijakso on kertakaikkiaan hieno. Siinä välissä on sitten myös matalaotsaista pölhökomiikkaa mutta sehän kuuluu asiaan. Ohjaajana ja käsikirjoittajana sama sekopää kuin Twinkle Twinkle Little Starissa. Vahva näyttö siitä että kyllä Shaw Brothersit vielä viimeisenä tuotantovuotenaan saivat aikaan hyvää kamaa ja ettei Woo keksinyt heroic bloodshediä.

Mahtavaa.

Tuon Linnin hehkutuksen jälkeen alkoi Danger kiinnostamaan ja trailerikin on kohtalainen, mutta hieman epäilytti. Nyt lienee sitten syytä laittaa tilaukseen heti kun rahatilanne antaa myöten.



Tänään sain käsiini muuten Inframanin, Shaolin Handlockin ja Two Champions of Shaolinin, joten noista odotettavissa arvostelut Elitistiin toivottavasti viikon sisällä. Inframan on aivan saatanan tiukka, varmaan paras SB-julkaisu tähän mennessä, jos muistikuvani pitävät paikkansa (taidan katsoa tuon tänä yönä).

Inframanissa minua ärsytti lievästi sen lastenelokuvamaisuus. Kaikki oli niin kilttiä ja hirviötkin sellaisia söpöjä maijamehiläisiä. Vähän lisää verta ja tissejä olisi tehnyt terää.

Evil Lips Robber (14.11.2003 11:41)

Inframanissa minua ärsytti lievästi sen lastenelokuvamaisuus. Kaikki oli niin kilttiä ja hirviötkin sellaisia söpöjä maijamehiläisiä. Vähän lisää verta ja tissejä olisi tehnyt terää.

No sitten varmaan tämä on looginen seuraava katsottava:



ChiChiRanger



Katsokaa ehdottomasti video, vaikka se on joidenkin mukaan ollut hankala avata!

Shadow Boxing tuli katsottua tässä viikolla. Ei mikään kovin toiminnallinen kungfu-pläjäys vaan enemmänkin komedia. Tykkäsin kyllä siitä huolimatta ja nauratti kovasti paikoitellen, vaikka en ole ihan varma oliko tarkoitus nauraa...

Vähän toista Shaw-studion ääripäätä katsoin Hong Kong Nocturnen. Hyvin hollywoodmainen musikaali, jossa aasialaista olivat vain puvut ja viiittaukset Hong Kongiin ihanaan yöhön. Joku leffassa kuitenkin oli, että se ainakin toimi minun kohdalla. Ihanaa katsoa välillä oikein romanttista hempeilyä, vaikka se aika dramaattinen olikin. Erittäin tyylikkäästi leffa oli tehty studioympäristöstä huolimatta eikä musiikkinumerot tuntuneet ollenkaan väkinäisiltä. Biisitkin jäivät soimaan päähän mukavasti. Tämä on kai enemmän tyttöjen elokuva, mutta onhan tässä paljon aasialaista kauneutta poikienkin mieliksi.

Olipa tyly arvio Holy Flame of the Martial Worldistä Tatu Piispaselta tänään. Minusta leffa oli mainio osittain juuri niistä syistä joiden perusteella T.P sen tyrmäsi :

”...jonka käsikirjoitus on loihdittu useammankin aineen vaikutuksen alaisena.”



Aina hyvä juttu.



” Holy Flame of the Martial World on tavattoman typerä ja sisältää runsaasti huumoria, mutta minulle jäi arvoituksesti onko elokuvan kokonaisuudessaan tarkoitus tehdä pilaa edustamastaan elokuvagenrestä... Onnistuneen parodian olisi vedettävä wuxia-kliseet niin täysillä överiksi, ettei katsojalle jäisi epäselväksi nauraako hän tekijöiden keksimille vitseille vai heidän epäonnistumisilleen.”



Pointtina kai oli kuten Buddha´s Palmissa ja monissa myöhemmissä saman tyylilajin elokuvissa (Kung Fu Cult Master ym.) käsitellä wuxia-elokuvien ja –romaanien perinnettä kevyessä rekisterissä kuitenkaan pelkkään pilkantekoon sortumatta. Ei kai vaihtoehdot ole siinä että joko tehdään yksi yhteen jotain lajityyppiä, TAI parodiaa siitä. Miekkamieselokuvan kliseiden päivittämisessä 80-luvulle HFOTMAW onnistui mielestäni enemmän kuin hyvin.Typeryydestä ja huumorin runsaudesta olisin eri mieltä, kumpaakaan ei HFOTMAW:ssa ollut mitenkään poikkeuksellisen paljon.



”Lavasteet ovat niin tuskallisen ilmiselviä lavasteita...”



Näinhän yleensäkin SB-elokuvissa. Vai onko joku erehtynyt pitämään heidän lavastemetsäänsä aitona?



” Holy Flame of the Martial Worldin toimintakohtauksilla ei ole mitään tekemistä kamppailulajien kanssa,... ja yhteenotot onkin toteutettu nopeilla leikkauksilla sekä käsittämättömällä määrällä vaijeriapua”



Nyt ollaankin asian ytimessä. HFOTMAW sisälsi nimittäin niin mielikuvituksellisen hyperkineettistä toimintaa ja tarinankerrontaa että sellaista harvoin näkee edes Hongkong-elokuvassa. Läkähdyttävä tempo päällä koko ajan ja korkeatasoista wire fu´ta ehkä enemmän kuin missään muussa leffassa. Ei se kungfun autenttisuus takaa elokuvan viihdyttävyyttä tai kiinnostavuutta, joskus tuntuu että pikemminkin päinvastoin.



”Holy Flame of the Martial Worldin edustamaa rakenteetonta ja sekavaa sähläämistä...”



Juoni oli itse asiassa hyvinkin selkeä eikä minulla ainakaan ollut vaikeuksia pysyä kärryillä ensimmäiselläkään katsomiskerralla.



Muutamasta muustakin yksityiskohdasta olisin erimieltä Piispasen kanssa mutta eiköhän tämä riitä, makuasioita kaikki. Tarkoituksena ei ollut siis arvostella hänen arvosteluaan vaan esittää vain eriävä mielipide. Yleensä Piispasen jutut ovat ihan hyviä siinäkin mielessä että niistä kyllä saa käsityksen elokuvasta vaikkei pisteitä paljon ropisisikaan.

Mukavaa että Shaw-pätkistäkin jaksetaan keskustella.

Ihmettelen suunnattomasti Holy Flamen yleistä arvostusta, itse lähinnä turhauduin. Wuxia-kliseiden päivittäminen ei mielestäni ole onnistunutta, jos katsoja pitää niitä joko huvittavina tai pelkästään typerinä. Esim. alun kohtauksen, jossa tusinan eri klaanin pääjehut ilmestyvät tyhjästä anelemaan Pyhää liekkiä oli pakko olla vitsi ja Jason Pai Piaolla oli täysi pellevaihde päällä koko ajan. Onnistunuttakin huumoria oli mukana, mm. kohtaus, jossa Pai Piao ja naispahis päättävät yhdistää voimansa "erikoistekniikalla" (tai jotain), jonka jälkeen kuvataan vuoronperään heidän höyryviä vartaloitaan ja voihkintaansa, mutta sitten paljastuu etteivät he olekaan bylsimässä, vaan erillisissä kylpytynnyreissä meditoimissa.



Miekkailu jaksoi viehettää vain paikoitellen, enkä osaa pitää toimintaa laadukkaana kun narut ovat koko ajan nähtävissä. Hyvää kasarivaijeriactionia löytyy esimerkiksi Duel to the Deathista, jossa taistelijat niinikään lentelevät mielensa mukaan, mutta homma on toteutettu tyylikkäästi. Halvan näköiset (ulko)lavasteet ovat Shaw'n myöhäiskauden leffoille tyypillinen ongelma, mutta kun katsoo aikaisemman kultakauden tuotoksia tai Golden Harvestin 80-luvunkin leffoja, niin merkittävän laatueron kyllä huomaa. Holy Flamessa on huonoimmat tähän mennessä näkemäni SB-lavasteet. Kun ruohokenttäkin täytyy lavastaa tekonurtsin, parin irtopuun ja taivasta esittävän taustamaalauksen avulla, niin kyllä se häiritsee. Juoni oli selkeä, sitä ei vain pätkääkään kiinnostanut seurata, sekavalla viittasin lähinnä toimintakohkaamiseen.



Hyvä että jotkut pitävät, itselläni on ilmeisesti pahemmanlaatuinen allergia vaijeri- ja fantasiasekoilulle, Holy Flamea huomattavasti paremmin onnistuneet Buddha's Palm & Zu eivät nekään tehneet juurikaan vaikutusta, ja Kung Fu Cult Master se vasta paskaa onkin.



Enemmänkin (etenkin eriäviä) mielipiteitä olisi hauska lukea noista kirjoittamistani jutuista ja Shaw-leffoista ylipäätään. Kuulisin myös mieluusti suosituksia muun kuin mäisketoimintapuolen elokuvista. Oletko Robber nähnyt esim. The Condemedia, Young Peoplea, The Sexy Killeria tai The Criminalsia?

Spiritual Boxer (21.1.2004 20:53)

Oletko Robber nähnyt esim. The Condemedia, Young Peoplea, The Sexy Killeria tai The Criminalsia?

SEXY KILLER



Ilmeisesti aika uskollinen honkkariversio Jack Hillin Coffystä. Chen Pingillä ei ihan Pam Grierin karismaa mutta muuten tämä toimi ihan mukiinmenevästi. Toimintaa olisi voinut olla enemmänkin, lopun haulikkoammuskelut olivat tosin komeita. Sleazyä sekstailua mukana sopivasti. Suositellaan erityisesti bläkkärifaneille.



Muutama muu kiinnostava :



SEXY GIRLS OF DENMARK



Yllättäen ei ollutkaan seksihupailu vaan enemmänkin romanttinen draama ja tutkielma kiinalaisen ja eurooppalaisen sukupuolimoraalin eroista. Eroottinen sisältö oli hyvin mietoa, mitä nyt vähän tissejä ja pyllyä vilauteltiin. Birte Tove oli symppis ja luonteva ja hänen ja Tsung Huan yhteiset kohtaukset olivat aika söpöjä. Ole Soltoftkin (tai Ole Soletoth kuten alkuteksteissä sanottiin) vilahti kuvassa. Kuvattu komeasti paikan päällä talvisessa Kööpenhaminassa. Mukana myös kungfua!



TO KILL A JAGUAR



Synkkä ja traaginen triad-tarina 20/30 –luvun Shanghaista. Juonikuvio mietitytti pitkään ja henkilöhahmot olivat ilahduttavan syväulotteisia ja moraalisesti ambivalentteja (esim. ei ollut yhtään itsestään selvää oliko elokuvan nimihahmo sen sankari vai pääkonna). Yuenin veljesten koreografioimat tappelukohtaukset olivat lyhyehköjä mutta hyvälaatuisia. Suositellaan niille jotka vaativat kungfunsa oheen jykevää draamaa.



CHALLENGE OF THE GAMESTERS



Wong Jingin eka ohjaus ja tehty jo samalla reseptillä kuin miehen myöhemmätkin leffat : uhkapeliä, matalaa komiikkaa, kungfua, ammuskelua, uskomattomia juonenkäänteitä, romantiikkaa, buddy-meininkiä ym ym. Viihdettä isolla W:llä.

CHINATOWN KID

"Varoituksen sana: Celestialin uutta DVD-julkaisua ei kannata hankkia. Kiekolta löytyy nimittäin PUOLELLA TUNNILLA lyhennetty versio elokuvasta. Alkuperäinen parin tunnin printti on jostain käsittämättömästä syystä saksittu 86-minuuttiseksi"..."Chinatown Kidin kaltainen tunnettu klassikko näin törkeästi pilkottuna herättää myös epäilyksiä tulevien Celestialin julkaisujen koskemattomuudesta"



En ole omaa Chinatown Kid´iä kerennyt katsoa, mutta sen verran mitä ulkomaan foorumeita tämän asian tiimoilta olen lukenut, lienee selvää että Celestial EI ole vastuussa leikkauksista. SB itse julkaisi eripituisia versioista elokuvistaan eri markkinoita varten, ja se versio minkä Celestial kaupoissa sai saattaa hyvinkin olla se mikä on pyörinyt Hongkongin teattereissa, ja tämä pitempi versio tarkoitettu ulkomaan markkinoille. Paska juttu tietysti mutta minkäs teet...

Jeps, eli Shaw on tässä tapauksessa toimittanut Celestialille julkaistavaksi jonkun torson paskaversion. Celestial ei itse edes käsittääkseni remasteroi noita leffoja, vaan sekin hoituu SB:n toimesta.

Muistaakseni noista em. keskusteluista kävi myös ilmi, että luotettavien lähteiden mukaan Hongkongissa pyörinyt versio sisälsi ainakin tuon pessimistisemmän lopun. Ja näin suuri väkivaltasensurointi ei viittaisi alkuperäiseen HK-printtiin. Tiedä sitten mille kansalle suunnattu versio kyseessä..

Joo kyllä tämä oli ihan perseestä. Ei Chang Cheh olisi ikinä tehnyt tuollaista loppua, täysin naurettavaa! Ja ihmeellistä satuilua takakansitekstissäkin : " The incredibly violent fights are immensely satisfying as man on the run Tan Tung defeats each venom ... only to learn that heroism leads to nihilistic desecration. " What the...

Netistä löytyy nyttemmin

sivu, jossa on seikkakohtaisesti ertitelty Celestialin Chinatown Kidin erot tuohon Southgaten versioon. Spoilaa tietty raskaasti.

Cannesissakin ollaan huomioitu Shaw-leffojen arvo.

http://www.kungfucinema.com/news/2004-05-11-01.htm



Eikös tuo ole tulossa dvd:lle kesäkuussa?