Collateral

KCrimso: DV:tä ei pidä sekoittaa HD-videoon... digitaalista videota kyllä molemmat mutta laadullisesti liikutaan aivan eri tasolla. HD on jo melko lähellä filmiä, kun taas DV:n erottaa filmistä varmaan Fräntikin. (Edit: no otetaas tuo viimeinen takaisin.)

Dotcom: olen ymmärtänyt ettei teatterileffan kuvaaminen HD:lle välttämättä vielä kuluja säästä, ja pienissä tuotannoissa HD saattaa jopa tulla kalliimmaksi. HD-kamojen vuokrat on toistaiseksi kalliimpia kuin 35mm-kaluston, ja valmiin leffan printtaus 35mm:lle esityskopioita varten maksaa kymmeniä tuhansia. Tuohan tietysti muuttuu joskus tulevaisuudessa kun filmiesityskopioita ei enää tarvita.



Lukewarm: väittäisin että HD:n värintoisto on filmiin verrattuna isompi pullonkaula kuin resoluutio. 35mm:n ylivoimaisesta terävyydestä häviää nykyään kuitenkin törkeän paljon matkalla negatiivista teatteriin, kun esityskopiot kustaan iloisesti juostessa.



Vaan täytyypäs käydä ensi tilassa katsomassa tuo Collateral jo teknisestäkin mielenkiinnosta.

HD:ta ei pidä sekoittaa myöskään HDV:n! Näitä formaatteja kun tulee markkinoille sellaisella vauhdilla, että hirvittää. HDV on Sonyn DV:stä tekemä HD-versio, jonka resoluutio ei ole varsinaisen HD:n veroinen (1440 x 1080, HD:n yleisin resoluutio lienee 1920 x 1080). Sonyn uusin puoliammattilaiskamera tähän luokkaan on just tulossa myös Suomeen myyntiin, viimeisessä DV-videolehdessä on "koeajo" ko. kamerasta.

Lisäksi Hollywood-elokuvissa käytetään 24p-moodia (24 fps progressiivinen, 24 täyskuvaa per sekunti, samoin kuin filmikameroissakin, siirto filmille helpompaa ja näyttää siten myös filmimäisemmältä). Edelleen HD:n resoluutio on kaukana 35 mm:sen todellisesta resosta (kolmasosa siitä), siksi Collateral:ssakin laajat kuvat kuvattiin 35 mm:sellä (Arreja ainakin kameroina), nämä yötaksikohtaukset haluttiin kuvata HD:lle (American Cinematographerin jutun mukaan) tietyn lookin takia, jota filmillä ei saavutettu. Tarkoitus oli saada aikaiseksi ilmeisesti hyvinkin vahvistetun digivideokuvan look (=kohinainen kuva, gainiä pumpattu lujasti). Filmiä on todella vaikea saada vastaavanlaiseksi, sillä musta on mustaa, ei kohinaista harmaan sävyä.



Lähinpänä HD-resoluutiota filmiformaateista on perus 16 mm:nen, Super 16 on hieman isompi resoltaan ja Super 8 jää HD:n resosta hieman alemmas. Ongelmanahan filmien kanssa on digisiirto, joka ei pysty aina vielä tavoittamaan filmiformaattien todellisia resoluutioita. 4 K-siirtoyksiköitä on jo maailmalla käytössä, eli filmipuolella saadaan pelkästään resopuolella HD:ta tuplaten kovempia tarkkuuksia aikaan. Tämä siis koskee digieditoituja filmille kuvattuja elokuvia (osa leikkaa vielä myös Steenbeck/KEM jne. leikkauspöydillä perinteisesti, mutta tämä alkaa olemaan jo "menneen talven lumia").



Nykyajan uudet Kodakin Vision2-filmilaadut ja Fujin vastaavat ovat kyllä vieneet taas filmiä dynamiikaltaan niin kauas videotekniikan laitteiden tasosta, että filmi pysyy laadukkaana vaihtoehtona pitkään tulevaisuudessakin.

jukkasil (25.10.2004 19:23)

Edelleen HD:n resoluutio on kaukana 35 mm:sen todellisesta resosta (kolmasosa siitä)

Uh, mikähän on lähteesi ja miten tuollaisia tarkkoja lukuja on mitattu?



Tiedät todennäköisesti paljon paremmin kuin minä että filmin erottelukykyyn vaikuttaa tuhat eri juttua ja se vaihtelee reippaasti jopa saman elokuvan eri kohtausten välillä. Rakeisimmissa yökuvissa jo 2k riittää kaappaamaan käytännössä kaiken kuvainformaation, eikä kaikkein terävimpiin kuviin täysin riitä edes 4k-reso (jos 8k:kaan). Mm. tuon takia "35mm:n reso on 3 x HD"-tyyppiset väittämät kuulostavat perin kummilta.

jukkasil (25.10.2004 19:23)

filmi pysyy laadukkaana vaihtoehtona pitkään tulevaisuudessakin.

Tuota en epäile hetkeäkään.



Esityskopioiden kehno nykylaatu harmittaa silti. Toivon mukaan filmipuolella päästään ja mennään pian siihen, että kameranega skannataan vähintään 4K:ksi, leikataan ja käsitellään valmiiksi diginä ja kaikki esityskopiot printataan suoraan digimasterista. Spider-Man kakkosessa noin jo tehtiin, tosin noita ensimmäisen sukupolven esityskopioita ilmeisesti riitti vain jenkkien kotimarkkinoille.

"Uh, mikähän on lähteesi ja miten tuollaisia tarkkoja lukuja on mitattu?"

Tuo oli nopea yksinkertaistus, kirjoitit omassa vastauksessasi juuri, kuten asianlaita todellisuudessa onkin. Tuo kolminkertainen ero oli Kodakin elokuvafilkkasivustolla olleessa vertailussa, jossa verrattiin juuri Vision2-tyyppisten filmien ja HD:n laatua. Kun kirjoitin noista filmin resoista, tarkoitin myös muilla formaateilla (super 8, 16, super 16) optimitilanteissa olevaa tarkkuutta. Kodakin sivusto on tietysti hieman huono tietolähde, sillä tuskin he haluavat HD:tä kehua kovasti, sehän on heidän filmimyynneistään tulevaisuudessa pois. Kodak voi siis vetää hieman kotiinkin päin.



Joka tapauksessa filmipuolella ainakin itseäni innostaa filmin ennalta-arvaamattomuus (joka framessa rakeet vaihtavat paikka saaden filmin perustekstuurin aikaiseksi), jota ei digitaalisella videolla (oli se sitten DV tai HD:ta) ei vielä ainakaan saada aikaan.

Jep ja noihin optimi-olosuhteisiin pitäisi laskea myös se, että elokuva katsotaan suoraan negatiivista hitaasti & huolella printatulla esityskopiolta, eikä satasen vauhtia kopsitulla neljännen polven suttuiselta teatterikopiolta kuten tavallisesti.

Palataanpa asiaan (ja ehkä vähän leffan sisältöönkin) kunhan Collateral on nähty.

Antti Näyhä (25.10.2004 14:40)

KCrimso: DV:tä ei pidä sekoittaa HD-videoon... digitaalista videota kyllä molemmat mutta laadullisesti liikutaan aivan eri tasolla.

Juu no ei, mutta digitaalisesta videosta on kuitenkin periaatteessa kummassakin kyse.

Antti Näyhä (25.10.2004 14:40)

Lukewarm: väittäisin että HD:n värintoisto on filmiin verrattuna isompi pullonkaula kuin resoluutio. 35mm:n ylivoimaisesta terävyydestä häviää nykyään kuitenkin törkeän paljon matkalla negatiivista teatteriin, kun esityskopiot kustaan iloisesti juostessa.           

Juu, toki juosten kustut kopiot ovat ongelma, kun tulot halutaan maksimoida mahdollisimman isoilla printtimäärillä... Itse asiassa valittelin 2K "värikäsittelyä" (digital intermediate) ja sen mukanaan tuomaa resoluutio hävikkiä. En tiedä istunko liikaa Orionissa lukemassa Filmihullua, mutta digitaalisuus tuo mukanaan selkeän latteuden. Pelkästään kemiallisesti manipuloidussa filmissä on jotain syvyyttä, mitä 2K ei saavuta. (SM2:n osalta en muistanut tuijottaa filmin laatua, kun en tuolloin tiennyt 4K:sta...) Tämän huomaa myös digitaalisesti restauroiduissa printeissä.



Niin, ja jos joku kaipaa uskoa filmin elovoimaisuuteen menkää ihmeessä hämmästelemään Orionissa esitettäviä nitraattikopioita. 50-70 vanhat elokuvat näyttävät paremmalta kuin mikään mikä pyörii tällä hetkellä tavallisessa levityksessä. (Näistä näytöksistä jäljellä on näköjään enää MACAO – SUURI PELIHELVETTI 16.2.)



Vaikka olenkin filmipuristi, mielestäni Kodakin lausuntoihin on syytä suhtautua erittäin suurella varauksella.

(The Lukewarm.) (22.10.2004 12:34)

Digitaalisuus filmillä jakaa ihmissilmiä aika pahasti kahteen kastiin. Näkökyvyn heikkeneminen voi vaikuttaa siihen, ettei näitä juttuja nää, tai sitten osalla ihmisistä tarkkuusnäkö on vain luonnollisesti parempi.

Tuskin johtuu ainakaan näkökyvystä (jossei nyt ihan sokea ole). Olin tänään kaverin kanssa katsomassa leffan ja itse huomasin, vaikka näkökykyni ei ole mikään kovin hyvä, että puolet on HD:ta ja puolet Filmiä. Kaveri ei taas huomannut mitään kummallista kuvassa, vaikka omaa hyvän näön. Itseäni nuo digi osuudet häiritsi aika paljon. Välillä tuntui että katsoisi jotain making of dokkaria tai behind the scene matskua. Varsinkin toiminta kohtauksissa tuo häiritsi. Tuon digin huomasi varsinkin pimeissä kohtauksissa helposti siitä että kuvaan tuli kohinaa filmin rakeisuuden sijasta.



Itse elokuva oli ihan hyvä, muttei mikään loistava.

Toni H. (10.11.2004 22:41)

(The Lukewarm.) (22.10.2004 12:34)

Digitaalisuus filmillä jakaa ihmissilmiä aika pahasti kahteen kastiin. Näkökyvyn heikkeneminen voi vaikuttaa siihen, ettei näitä juttuja nää, tai sitten osalla ihmisistä tarkkuusnäkö on vain luonnollisesti parempi.

Tuskin johtuu ainakaan näkökyvystä (jossei nyt ihan sokea ole). Olin tänään kaverin kanssa katsomassa leffan ja itse huomasin, vaikka näkökykyni ei ole mikään kovin hyvä, että puolet on HD:ta ja puolet Filmiä. Kaveri ei taas huomannut mitään kummallista kuvassa, vaikka omaa hyvän näön. Itseäni nuo digi osuudet häiritsi aika paljon. Välillä tuntui että katsoisi jotain making of dokkaria tai behind the scene matskua. Varsinkin toiminta kohtauksissa tuo häiritsi. Tuon digin huomasi varsinkin pimeissä kohtauksissa helposti siitä että kuvaan tuli kohinaa filmin rakeisuuden sijasta.



Itse elokuva oli ihan hyvä, muttei mikään loistava.

Niin kai. Ihmiset kiinnittävät eri asiohin huomiota, ja joitakin ei kiinnosta eivätkä he edes sitä huomaa... Mutta rupesin ihmettelemään kun entinen elokuvaaja kehui elokuvan Lapsia ja aikuisia kuvaa.

Toni H. (10.11.2004 23:41)

Itseäni nuo digi osuudet häiritsi aika paljon. -- Varsinkin toiminta kohtauksissa tuo häiritsi. Tuon digin huomasi varsinkin pimeissä kohtauksissa helposti siitä että kuvaan tuli kohinaa filmin rakeisuuden sijasta.

Ensimmäiset HD-kuvat pistivät silmään, mutta niihin tottui oikeastaan heti, enkä huomannut kiinnittäväni saumoihin huomiota myöhemmin. Mielestäni hyvinkin onnistunut tapa luoda välittömyyden tuntua ja reaaliaikaista vaikutelmaa. Yleensä olen filmipuristi, mutta Collateralin perusteella väittäisin, että erot rakeisuudessa, valaistuksessa ja liikkeen sulavuudessa voivat joskus (= Mannin kaltaisen neron ja perfektionistin käsissä) olla erinomainen tehokeino.