Superfly

Joo, oli kyllä tyylikästä menoa. Ohjauksen taso hyppelehti vähän sinne tänne pitkin elokuvaa, mutta parhaimmillaan hienoa. Musiikki tosiaan paras asia, päähenkilö heti kakkosena.

Maskulakin muisti kehua musiikkia, vaikka haukkui itse elokuvan...

Toni Lilja (8.10.2004 07:00)

Nyt metsästämään soundtrackia. Tai eipä tarvitse paljoa metsästää, Kane Recordsissa 13 euroa bonusbiiseineen.

Tästähän on monenlaista cd-painostakin tarjolla aina 2cd:n deluxeen saakka, jossa toinen cd pelkkiä bonuksia. Mulla on 2cd, jossa toinen on Superfly ja toinen Short Eyes soundtrack.

Lazer (8.10.2004 11:37)

Tästähän on monenlaista cd-painostakin tarjolla aina 2cd:n deluxeen saakka, jossa toinen cd pelkkiä bonuksia. Mulla on 2cd, jossa toinen on Superfly ja toinen Short Eyes soundtrack.

Juu, nappasin plakkariin tuon kahden levyn painoksen, jossa on Mayfieldin haastattelupätkiä ja muuta sälää.

sorsimus (8.10.2004 08:54)

sama mies antoi taannoin Across the 110th streetille kaikki 4 starbaa...

Kiinnostava tieto, jos on totta niin Maskula nousee kriitikoihin, jotka ovat uransa aikana ainakin kerran olleet asian ytimessä.



Samanlaisia yksittäisiä "eihän ton kuuluisi pitää tästä" ‑career highlightejä ovat Römpötin viisi tähteä Takeshin Violent Copille ja Harri Närhen kolme tähteä Parolinin Sabatalle.

Harri-Ilmari Moilanen sentään antoi Superflylle IS:ssä yhden tähden ja raivosi elokuvaa vastaan. "Kuuluisi jo roskakoriin tällainen kulttielokuva, jota Harlemin liikemiehet olivat aikoinaan kilvan rahoittamassa" oli ensimmäinen lause. Sitä ajatusta ei sen enempää selitelty, joten HIMin mielestä kyse kai oli siitä, että mustien Harlemissa kaikki bisnes oli juuri tätä huumekauppaa.

"Kaikki neljä starbaa" on siinä suhteessa harhaanjohtava ilmaisu, että Turun Sanomissa asteikko käsittääkseni ulottuu yhdestä viiteen tähteen. Kyllä tuo neljä tähteä Across the 110th streetille pitää paikkansa, oli siinä ihmettelemistä.

Kalle Kinnunen (8.10.2004 12:24)

Harri-Ilmari Moilanen sentään antoi Superflylle IS:ssä yhden tähden ja raivosi elokuvaa vastaan. "Kuuluisi jo roskakoriin tällainen kulttielokuva, jota Harlemin liikemiehet olivat aikoinaan kilvan rahoittamassa" oli ensimmäinen lause. Sitä ajatusta ei sen enempää selitelty, joten HIMin mielestä kyse kai oli siitä, että mustien Harlemissa kaikki bisnes oli juuri tätä huumekauppaa.

Tossa on jotain samaa kuin Mikael Fräntin vanhan Shaft-arvostelun lauseessa "Mustan ohjaajan elokuva ei innosta katsojaa ajattelemaan" tjsp. Jotain epäilyttävää siinä tuntuu olevan, että neget New Yorkissa tekevät rikoselokuvia, ei voi olla puhtaat jauhot pussissa.

Scorethan ovat Across the 110th Streetissä ja Superflyssä molemmissa parasta A-luokkaa. Superflyssä on ultracooleja kledjuja ja muutenkin viielää kokkelimeninikiä, mutta Across the 110th street on mulle ollut elokuvana aina snadisti parempi. Noista tähdityksistä en kyllä mene sanomaan mitään.

Mä en ole koskaan pystynyt pitämään Acrossia bläkkärinä enkä exploitaationa. Se on kuitenkin enemmän ehta poliisielokuva, joissa rotuasetelmat ovat tyypillistä 70-luvun kuvastoa. Se on vähän niinkuin kutsuisi Shaftia mafiaelokuvaksi.

edit: ja selvennykseksi vielä. Musta Superfly on yksi parhaimmista bläkkäreistä ja elokuvallisesti tod. näk. paras. Siksi en kyllä pysty alkuunkaan ymmärtämään näitä 1-2 tähden arvosteöuita. Jos joku Godard olisi tehnyt samallaista jälkeä, mutta elokuva olisi sijoittunut valkonaamaiste pariisilaisnuorten pariin, niin kriitikot olisivat olleet (pakkotoistoa mukaillen) muna pystyssä. Tuossa leffassa ei ole mitään huonoa.

Aika samaa mieltä. Mutta ei Superflyn olennaiset ansiot liity koskettavaan dramaturgiaan tai hienoon tarinankerrontaan vaan siihen, että elokuva on asenteeltaan ja tyylivalinnoiltaan vaan niin vitun 100% Blaxploitation. Across the 110th:n kohdalla asia on ihan päinvastoin enkä ihmettele yhtään, jos se vastaa paremmin Maskulan hyvän elokuvan kriteerejä.

Lazer (8.10.2004 15:37)

Mulla on 2cd, jossa toinen on Superfly ja toinen Short Eyes soundtrack.

Mulla on tuo sama (aikoinaan taisi maksaa 60mk Keltaisessa Jäänsärkijässä) Hassua, mutta useammin noista on soittimessa soinut Shorteyes kuin Superfly. Syytän tästä Ice-T:tä.

Haukkukaa ihan vapaasti, mutta Superfly oli musta hyvin huono elokuva. Siistejä vaatteita ja loistava tunnari, mutta päähenkilö oli täysin vailla karismaa. Juoni oli hyvin tylsä. Tuntui vähän siltä, että leffa oli rakennettu Mayfieldin biisin ympärille, mutta ei sitten mitään muuta. Iltasanomien HIM:n kommentit tms. haukkumiset nyt voi jättää täysin omaan arvoonsa, mutta Superfly on huono, koska se ei ole kiinnostava.

Yllättävän vakavamielinen elokuva. Odotin enemmän letkeää läpänheittoa, tissien heiluttelua ja yleensäkin huumoria. Kun pääsin yli näistä odotuksistani, huomasin kyseessä olevan pätevä bläkkäri yhteiskuntatietoisella twistillä. Mainiot musiikit, hienoja kohtauksia ja tehokas loppu. Priestin kaveri oli tosin vähän ärsyttävä.

Superfly oli mainio elokuva. Odotin tiukkaa machoilua, mutta päähenkilöstähän löytyi hyvinkin inhimillisiä piirteitä. Lopussa kun Priest lähtee kaverinsa luota viimeistä kertaa niin siinähän näkyy pelkoakin kasvoilla tai ainakin epävarmuutta eikä itseluottamus ole ollenkaan niin korkealla kuin jollain Shaftilla. Plussaa siitä. Eikä mihinkään puuduttavaan räiskintää sorruttu, vaan loppukin hoidettiin tyylikkäästi juonittelulla. Tai kyllähän turpaankin vedettiin ja nämä kohtaukset hidastettuina olivatkin aika huvittavia, mutta eivät liian naurettavia. Lisäksi se karatetreeni-kohtaus oli aika irrallinen. Ron O'Nealilta löytyi aivan tarpeeksi karismaa, koska hahmon puolesta alkoi välittää ja heräsi ajatus, että toivottavasti äijä selviää. Ja loppu oli tyylikäs, kuten 70-luvun elokuvissa usein oli. Ei liikaa selittelyä, The End riittää.

Tuo onkin juuri niitä hyviä puolia yleisen päräyttävyyden ohella, että loppua kohden ihan oikeasti jännittää Priestin puolesta, vaikka tyyppi on periaatteessa täysi mulkku (tietenkin erilainen ja ‑asteinen mulkku kuin esim. elokuvan valkonaamat).