Sarjamurhaajat

Red Right Hand (11.9.2004 20:52)

Paperi kunniaan mutta minun mielestä se paras tapa tutustua oikeiden sarjamurhaajien tekemisiin on yöllä netissä, ja mieluiten tollaset kymmenen tai enemmän tuntia surffaten. Kokeilin tätä joskus kun parempi puolisko ei ollut kotona.



Hyvät kiksit. Koko yö vietettynä silvottujen, kuristettujen ja raiskattujen parissa höstettynä japani- ja keskitysleirimatskulla, aikalaisraporteilla, psykologisilla profiileilla jne. oli varsin antoisa. Aamuyöllä ei enää huvittanutkaan mennä nukkumaan. Tai uskaltanut.

Ja hyvä aloituspaikka tuollaiselle sarjamurhaajasurffaamiselle on www.crimelibrary.com



Mitä tulee sitten itse aiheeseen, eli kirjavinkkeihin, niin venäläisestä sarjamurhaaja, Andrei Tsikatilosta (nimi saattaa olla väärin kirjoitettu näin ulkomuistista repäistynä) kirjoitettu kirja suomennettuna muistaakseni nimellä "Paholaisen metsästys", on aika mainiota luettavaa. Kirjoittaja on muistaakseni Richard Lourie.



Aika monta "muistaakseni"-kohtaa yhdessä kommentissa, mutta kirjan lukemisesta on vierähtänyt jo aika pitkä aika.

Cryptlord (13.9.2004 19:44)

Ja hyvä aloituspaikka tuollaiselle sarjamurhaajasurffaamiselle on www.crimelibrary.com



Mitä tulee sitten itse aiheeseen, eli kirjavinkkeihin, niin venäläisestä sarjamurhaaja, Andrei Tsikatilosta (nimi saattaa olla väärin kirjoitettu näin ulkomuistista repäistynä) kirjoitettu kirja suomennettuna muistaakseni nimellä "Paholaisen metsästys"

Tuo kirja kuulostaa kiinnostavalta. Pitää tutustua, kiitoksia vinkistä. Nettisivu onkin tuttu.

Kannattaa tustua myös Harrison, Shirley: Diary of Jack the Ripper, The kirjasta on myös suomenettu painos Viiltäjä-Jackin Päiväkirja.

Jani Hietapakka (14.9.2004 08:42)

Kannattaa tustua myös Harrison, Shirley: Diary of Jack the Ripper, The kirjasta on myös suomenettu painos Viiltäjä-Jackin Päiväkirja.

Ihan viihdyttävä kirja, mutta kusetusta alusta loppuun. Faktoja kerrotaan juuri sen verran kuin lähteistä on saatu tietoja ja osa tärkeistä sivuista on "revitty irti". Kaatuu pikkuvirheisiin sekä väittää, samoin kuin Cornwell, että suurin osa Ripper-kirjeistä olisi aitoja. Myöhemmin kirjan "löytänyt" tyyppi tunnusti kirjoittaneensa koko roskan.

Kerkesin kirjoittaa pitkät litaniat alan kirjoista, mutta hävisi kaikki Elitistin vaihtaessa majapaikkaa.

Mutta voin myydä Jeffrey Dahmerista kertovan kirjan:

Davis, Don, Milwaukee Murders, Nightmare in Apartment 213: The True Story. St Martin's Paperbacks, 1995.

Ehdottoman tärkeä tiedonanto: luin tuon alaotsikon että "Kirvesvinkkejä".

Jatketaan off topicina:

Tuli tuossa männäyönä katsottua Discoverilta dokumenttia amerikkalaisesta Bobby Joe Long ‑nimisestä sarjamurhaajasta. Rupesin siinä miettimään miten sitä itse pystyisi esimerkiksi täällä Suomessa tekemään mahdollisimman monta murhaa ennenkuin jäisin kiinni. Longin tyyliin kannattaisi ainakin murhata erilaisia uhreja erilaisilla tavoilla ja isolla alueella, jolloin uhrien yhdistäminen toisiinsa olisi vaikeampaa. Jos mahdollista myös aikaväli eri murhien välillä kannattaisi pitää suurena.



murhatapa Ajaisin pimeällä syrjätiellä satunnaisen kävelijän/pyöräilijän ylitse takaapäin.

Hyvät puolet: Ei jälkiä minusta, nopea tekotapa, vaikea jäljittää, helppo siirtyä pitkien matkojen päähän. Huonoa: auto pitäisi pestä huolella jäljistä ja siinä pitäisi olla karjapuskuri ettei uhri rikkoisi autoa tunnistettavaksi. Uhri kannattaisi siirtää käsin ojaan/metsään.



Pian KRP soittaa ovikelloa.



Haluaako joku toinen ehdottaa omaa sarjamurhausreseptiä?

netzach (23.9.2004 11:36)

Mutta voin myydä Jeffrey Dahmerista kertovan kirjan:

Davis, Don, Milwaukee Murders, Nightmare in Apartment 213: The True Story.  St Martin's Paperbacks, 1995.

Paljonko pyydät tuosta? Voit laittaa vastauksen vaikka yksityisviestinä.

Antti Näyhä (23.9.2004 13:29)

Ehdottoman tärkeä tiedonanto: luin tuon alaotsikon että "Kirvesvinkkejä".

Nam, sarjamurhaajat. Suomenkielisestä kirjallisuudesta en ole itsekään tietoinen, joten seuraavat vaativat kolmannen kotimaisen osaamista.

John Douglas ja Mark Olshaker ovat tiiminä kirjoittaneet ison pinon sarjamurhaajia käsittelevää kirjallisuutta. Mindhunter on lukemistani kirjoista paras. Jatko-osa Journey into Darkness on lähes Mindhuntersin veroinen ja ehdottomasti myös tutustumisen arvoinen. Seuraavissa kirjoissa Douglas alkaa saarnaamaan mm. uhrien oikeuksista, joka alkaa pidemmän päälle käydä hieman rasittavaksi. The Anatomy of Motive on vielä jotakuinkin luettavaa, jos haluaa lisää samaa.



Minun on jo pitkään täytynyt hankkia Ann Rulen The Stranger Beside Me, jossa Ann kertoo elämästään Ted Bundyn kanssa. Muita hankintalistalla olevia ovat Resslerin ja Douglasin kirjoittama Sexual Homicide: Patterns and Motives sekä Stephen Giannangelon The Psychopathology of Serial Murder – tosin viimeksimainitun hinta hirvittää.



Massamurhaajien puolelta Pan Pantziarkan The Lone Wolf osoittautui myös varsin asiapitoiseksi luettavaksi.

alkoi itseä kiinnostaa taas aihe luettuani Helvetistä-sarjakuvan uudelleen.

Itse en ole ymmärtänyt Helvetistä-sarjan suosiota. Tunnelmahan teoksessa on kohdallaan, mutta kun sarjakuvan lähtökohdaksi otetaan virheelliseksi osoittautunut The Final Solution ja lisätään mukaan kummitusjuttuja, näkyjä ja vapaamuurareita... Vai olenko minä tosikko? Lukevatko kaikki muut tuota sarjakuvaa camppina?

Card (25.9.2004 11:12)

Itse en ole ymmärtänyt Helvetistä-sarjan suosiota. Tunnelmahan teoksessa on kohdallaan, mutta kun sarjakuvan lähtökohdaksi otetaan virheelliseksi osoittautunut The Final Solution ja lisätään mukaan kummitusjuttuja, näkyjä ja vapaamuurareita... Vai olenko minä tosikko? Lukevatko kaikki muut tuota sarjakuvaa camppina?

Kiitoksia kirjavinkeistä. Miten tuo Knightin kirja on osoittautunut virheelliseksi? Minusta ainakin tuo vapaamuurarius oli varsin mielenkiintoinen osa tarinaa...

Cardille sellainen kommentti että Helvetistä on tätä

fiktioksi kutsuttua juttua.

Maldoror (25.9.2004 11:48)

Miten tuo Knightin kirja on osoittautunut virheelliseksi?

Mm. Colin Wilson ja John Douglas ovat huomauttaneet joistakin The Final Solutionin älyttömyyksistä. Pari mainitakseni:[list]

[*] Teorian mukaan uhrit tunsivat toisensa. Toisinsanoen vaikka koko Lontoo oli pelon vallassa, uhrit juttelivat toisilleen kahden kuukauden ajan ja pohtivat "mitäs tässä tekis" vaikka ystäviä lakoaa kuin heinää.



[*] "Most importantly it has been shown that Annie Elizabeth Crook – the supposed Catholic wife of Prince Albert Victor and mother of his child – was not a Catholic, and even if she had been then the marriage between herself and Prince Albert Victor would have been null and void under the Royal Marriages Act of 1772. Therefore it was not really necessary for Lord Salisbury and other high-ranking Freemasons to start murdering a gang of Whitechapel prostitutes." –

Jack the Myth, Robert Hale, 1993

[/list]Puhumattakaan sitten Occamin partaveitsen tapaisesta periaatteesta.

iljalumpsis

Helvetistä on tätä fiktioksi kutsuttua juttua.

Totta, tuo käy ilmiselväksi varsin pian. Ihmettelen vain näitä sarjan saamia jatkuvia kehuja... Omasta mielestäni tuolla on meriitteinä vain 1880-luvun elämän yksityiskohtainen kuvaaminen sekä WTF-elementit. Olen siis tosikko.

Eli esimerkiksi Campbellin upea mustavalkokuvitus, tarinankerrontakyvyt tai Mooren loistavat ja vivahteikkaat hahmot ja uskomattoman laaja visio joka pysyy kasassa täydellisesti eivät ole laskettavissa meriiteiksi?

Palataanpa alkuperäiseen aiheeseen.

Card (25.9.2004 11:12)

Minun on jo pitkään täytynyt hankkia Ann Rulen The Stranger Beside Me, jossa Ann kertoo elämästään Ted Bundyn kanssa.

Stranger Beside Me on nyt puolessa välissä. Rulen kirjoitustyyli painottaa Bundyn normaalia julkisivua, ja kirjailijan hämmennys on paikoitellen käsinkosketeltavaa. "Kuinka tämä ystävällinen mies voi joutua syytteeseen murhasta? Viranomaisten on täytynyt erehtyä." Samalla Rule kuitenkin muistaa joitakin pieniä tapauksia, jotka saattoivat vihjata tulevasta. Toistaiseksi Stranger... on kiinnostava juuri tämän vuoksi: millaisena Tedin ystävät hänet kokivat, ja millaista hänen normaali elämänsä oli?



Vastapainoa teokselle antaa Michaudin ja Aynesworthin The Only Living Witness. Teos mm. kyseenalaistaa joitakin yleisiä käsityksiä (Bundyn älykkyys, persoonallisuus, uhrien lukumäärä, Stranger Beside Men autoratiivisuus ym) ja on Rulen kirjaa tarkempi Bundyn lapsuutta ja murhia koskevissa osuuksissa. Lähestymistavan ja kriittisyyden vuoksi tämä on mielestäni pakollinen hankinta Strangerin viereen.