Elämä Vietnamin jälkeen

Disco Studd ( 18.12.2008 13:43)

Goose ( 18.12.2008 15:19)

Maikkari

Olet väärässä. Se oli kolmoskanava. Maikkari tuli vasta 1993 kanavauudistuksen yhteydessä.

Ok, mutta eikös nuo kolmoskanavan lähettämät elokuvat olleet kuitenkin mainoksilla varustettuja?

Olivat kyllä. Silloinen MTV Oy oli siinä osaomistajana Ylen ja Nokian kanssa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmoskanava

Mitä muuten tarkoittaa elonetissä Vahvan laki nimen lähteenä käytetty 'Hanhisen tiedosto'. Onko tämä tiedosto joku salatun elokuvatiedon Graalin malja?

Peirce:

Stop-Loss

Tarkoituksenmukaisesti hieman topicin aihetta poiketen mutta ainoastaan sodan nimen suhteen. Sota ja sen tuomat ongelmat ovat liiankin samanlaisia, kuin reilut kolmekymmentä vuotta sitten. Stop-Loss = pakkovärväys, jonka Yhdysvaltojen hallitus presidentin hyväksynnällä otti käyttöön vuonna 2001. Sen seuraamuksena armeija pystyy lähettämään sotilaan takaisin sotaan vaikka tämän palvelusaika olisikin tullut täyteen, ilman sen kummempia perusteluja.

Erittäin ajankohtainen elokuva jo tämän päivän sanomalehteäkin ajatellen, jossa oli iso artikkeli Irakin ja Afganistanin sotaveteraanien tilanteesta tämän hetken Yhdysvalloissa. Asetelma vaikuttaa paljon pahemmalta ja huolestuttavammalta, kuin Vietnamin sodasta palanneiden osalta, eikä maan tämän hetkinen taloudellinen tilanne ainakaan paranna asiaa.

Ryan Philippe kersantti Kinginä on uskottava roolissaan aivan kuten koko elokuvan kaarti. Omasta näkökannasta Stop-Loss ei juurikaan ota kantaa poliittisesti eikä moraalisesti. Sen amerikkalainen patrionismi ja sen kyseenalaistaminen kulkevat käsi kädessä ilman kummankaan ylivaltaa. Hemmetin hyvä ja oikeasti koskettava elokuva, aina siinä määrin mitä täällä rauhaisassa Pohjolassa elävä jeppe voi kuvitella mitä se oikeasti on.

Erästä biisiä lainaten kuvaa mielestäni hyvin elokuvaa.



I'm a soldier of fortune, I'm a dog of war

And we don't give a damn who the killing is for

It's the same old story with a different name

Death or glory, it's the killing game

C.W. Leadbeater ( 18.12.2008 00:59)

Putkahti esiin George Armitagen varhaistuotantoa edustava Vigilante Force (Pahuuden voima/Vahvan laki) Suomen meriitteinään täyskielto ja tv-esitys vuonna 1988. Saatavuus missään formaatissa vaikuttaa olemattomalta. Kommentteja tästä.

Pienessä Teksasilaisessa öljynpumppaus kaupungissa on villin lännen säännöt ja sitä myötä sheriffin apulaiset ovat joutuneet hautausmaalle. Kaupungin johto on epätoivoissaan tilanteen suhteen. Epävirallisessa meettingissä kaupungin maatalouskonehuoltaja ehdottaa sotasankari veljeään lääkkeeksi katujen siivoamiseen, johon kaupungin päättäjät suostuvat.

Los Angelesissa paskaisia vartijan hommia tekevä Aaron & muutama tämän sotakaveri ottaa mielellään pestin vastaan. Possen saavuttuaan virkaan alkaa välittömästi tapahtua puhdistuksia mutta rikokset eivät kuitenkaan lopu, muuttavat vaan muotoaan hyvin organisoiduksi. Pian kaupunkilaisille alkaa selvitä, että heidän "pelastajat" ovatkin itseasiassa kovemman luokan gangstereita.

Elokuva yllätti aivan kympillä sen roskaisilla arvoilla, enkä tarkoita tällä huonoa laatua vaan miten likaisia ja väkivaltaisia ratkaisuja näin nimekkäillä näyttelijöillä ladattuun elokuvaan oli uskallettu jättää. Mukana siis kuuluisimmista Kris Kristofferson & Jan-Michael Vincent sekä kaksi myöhemmin Dallasin myötä pongahtanutta näyttelijää Victoria Principal ja Andrew Stevens ja alkuperäisten Charlien Enkelten välimiestä näytellyt David Doyle. Elokuvan mahtavista toimintajaksoista kuuluu suuret kiitokset silloin vielä nuorelle stunt-spesialisti Buddy Joe Hookerille, joka on työllistänyt elokuvan myötä varmaan 50-70 stunttia ja sen kyllä huomaa. Nyt tämän nähtyään voi sanoa, että Winnerin Death Wish 3 on lopun kaupunkisodalla hyvin paljon velkaa Vigilante Forcelle mutta samalla tavalla tämä taas on velkaa Walshin White Heatille.

Moraalisesti erittäin paheksuttavaa toimintamallia. Vahvasti ***½

Kleven: Ruckus – Kaupunki pelon vallassa



Erikoisjoukkojen takkiin pukeutunut muukalainen saapuu pieneen kaupunki pahaseen. Luonnollisesti jo ensi esiintyminen julkisella paikalla ja tässä tapauksessa nakkarilla herättää suurta pahennusta paikallisten punaniskojen keskuudessa. Lopullisen selkkauksen ja no turning back momentumin kuitenkin aloittaa miehen puhumattomuus kaupungin mahtimiehen kanssa. Tämän seuraamuksena kurko Mr. Bellows antaa alamaisilleen kehoituksen hieman ravistella kulkuria ja saada mieheen rotia. Kaupungin asukkaat ja Mr. Bellows saavat kuitenkin pian huomata, että Special Forces takki muukalaisen yllä ei ollut kirpparilta hankittu.

Täydellinen Stallonen First Blood klooni ainoastaan sillä eroituksella, että Ruckusin ensi-ilta oli jo puolitoista vuotta aikaisemmin, kuin itse merkkipaalulla. Jopa alkupuoliskon motocross takaa-ajo löytyy tästä, kuten myös mieletön high-fall stunt. First Blood tarjoili sen kallion kielekkeeltä keskelle metsää pudoten ja Ruckus vastaavasti korkean varastorakennuksen ikkunasta veteen mätkähtäen. Ruckusin stunt on siinä määrin kuitenkin merkittävämpi, että se on tehty yhdellä otoksella eikä useamman leikkauksen yhdistelmä, kuten First Bloodissa ja voin vakuuttaa, että näyttää hurjalta. Tehdään nyt kuitenkin pientä pesäeroa sillä erotuksella, että Ruckus on kuitenkin paljon keveämmällä kuormalla liikenteessä jota parhaiten korostaa se ainainen hillybilly- elokuvien riesa eli banjomusiikki ja tähän on ympätty myös pienimuotoinen rakkausteema taustalle. Muukalaista näyttelevä Dirk "Starbuck" Benedict oli jo vuosia aikaisemmin samannäköinen seksisymboli, kuin Don Johnsonista tuli Sonny Crocketin myötä.

Elokuva on tutustumisen arvoinen jo pelkästään sen valmistumis vuoden takia sekä siinä olevien hienojen stunttien ansioista. Suurin kiitos niiden mukanaolosta varmaankin kuuluu elokuvan ohjaajalle Max Klevenille, jonka oma sijaisnäyttelijän ura alkoi jo 50-luvulla.

Tibaldi:

Little Boy Blue

Vaikka elokuvassa eletään sen valmistumis vuotta 1997, koko elokuvan idea perustuu siihen mitä ansioitununeelle Vietnam kersantille tapahtui hänen kotiuduttuaan. On kulunut liki kaksikymmentä vuotta suht rauhallista elämää Teksasin takamailla, kunnes baarissa onnettomuuden/vahingon seurauksena alkaa tapahtumaketju, joka pakottaa myös veteraani Ray Westin palaamaan ajassa taaksepäin. Sodan jälkeiset haavaumat alkavat pikkuhiljaa repeilemään, eikä sieltä ole pursuamassa mitään kaunista.

John Savage jo vanhalla Vietnam-veteraani rooli kokemuksella on itse varmuus ja hänen parempana puoliskonaan näyttelevä Nastassja Kinski on söpö kuten aina. Kipeä elokuva, jossa onnella ja hyvällä tuurilla ei ole jalan sijaa.

Bitnik ( 18.5.2004 20:42)

Combat Shock

Laittakaas kommentteja tästä, onko tässä mitään järkeä? Ainakin tämän kuun lopussa ilmestyisi tukeva DVD jyräys.

Goose ( 11.7.2009 19:23)

Laittakaas kommentteja tästä, onko tässä mitään järkeä?

Paljonkin. Vakuuttavaa ajankuvaa ja pointtia.

Goose ( 11.7.2009 19:23)

Bitnik ( 18.5.2004 20:42)

Combat Shock

Laittakaas kommentteja tästä, onko tässä mitään järkeä? Ainakin tämän kuun lopussa ilmestyisi tukeva DVD jyräys.

Erittäin hieno elokuva. Jossain joku sanoi että mahdollisesti yksi masentavimmista elokuvista koskaan. Allekirjoitan.



Tätä ei ole kait vielä mainittu:

Peter Maris: Delirium aka. Psycho Puppet (1979)



Saatavuus lienee ei hirveän hyvä. Salaseuran palkkaama Vietnamin sodan veteraani hoitelee rikollisia – ja itse asiassa ihan ketä vaan kun hullu on – pois päiviltä. Elokuvassa on hetkensä, vaikka kokonaisuutta vaivaa innoton ohjaus ja laimea näyttelijäkaarti.

Combat Shock oli paljon parempi kommenttiraidan kera katsottuna, Giovinazzo ja Buttgereit äänessä. Muutenhan elokuva on aika tylsää haahuilua, sellainen **½.

Goose ( 11.7.2009 19:23)

Bitnik ( 18.5.2004 20:42)

Combat Shock

Laittakaas kommentteja tästä, onko tässä mitään järkeä? Ainakin tämän kuun lopussa ilmestyisi tukeva DVD jyräys.

Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Hieno että nyt pääsee vihdoin näkemään myös American Nightmare(s)-version. Pitääkin laittaa tilaus vetämään.



Onko tuossa kaksipuolinen kansilehti? Nimittäin tälläistä kansitaidetta on myös tarjolla:

Pressman: Some Kind of Hero  ****

Luin ennen katsomista elokuvan taustoja ja niiden perusteella jäi aika hutera käsitys elokuvasta. Käsikirjoitusta oli matkan varrella jynssätty, kuin Def Leppardin Hysteria albumia. Alunperin päätähden piti olla parikymppinen ja valkoinen mies ja tarinan haudanvakava. Silloinen Paramountin pomo Don Simpson oli kuitenkin halunnut rooliin Richard Pryorin ja tämä oli myös suostunut siihen. Samalla studiolta oli tullut määräys, että Pryorin koomikon lahjoja ei saa haaskata mutta samalla tarinaan oli lopputuloksen kannalta lisätty merkittävä henkilö, joka on Margot Kidderin näyttelemä luksusluokan seuralainen.

Lopputulos on mielestäni hyvin onnistunut, jossa vakavampaan draamaan ei ole lisätty mitään irrallisia typeriä vitsejä vaan arkielämän komiikka tukee toinen toistaan.

Antonio Margeriti aka. Anthony M. Dawson: Cannibal Domani aka. Cannibal Apocalypse  ****

Kun tarkastelin noita nimiä joita elokuvalla on niin tuo aka. lista olisi ollut melkoinen. Itse olen pitänyt tätä aina nimenomaan Cannibal Apocalypsenä mutta briteissä taitaa kulkea yleisesti myös nimellä Cannibal in the Streets. Jostain kumman syystä elokuvan ensi-iltani oli vasta nyt mutta parempi myöhään. Olisi ehkä jäänyt edelleenkin hyllyyn mutta lähtökohtana oli kuitenkin katsoa legendaarisen John Saxonin elokuva, joka oli vielä näkemättä. Mies poistui keskuudestamme 25.7.2020 83-vuoden iässä, joten tämä oli Johnin muistolle.

Margheriti on tässä parhaimmillaan toiminta on napakkaa ja gore pysyy aisoissa, eikä mennä millekään Romeron mässäilylle. Tässä oli jotain samaa, kuin Cronenbergin Shivers – Kylmät väreet elokuvassa. Mielipuolinen himo ja pakontarve käydä kanssaihmisen lihan kimppuun ei kuitenkaan vie tätä ihmistä aivottoman zombien tasolle vaan pysyy kylmäpäisenä ja ahneena tappajana. Cannibal Apocalypselle on myös annettava tunnustusta siitä ettei tässä selitellä mikä tämän lihan himon taustalla on muuten kuin, että Vietnamistahan se tuli. John Saxonin ja naapurin tytön suhde on aika rohkea jailbait veto elokuvassa vaikka mitään ei näytetä ja kiksautus on ovelasti muotoiltu tytön sanoilla "Kukaan ei ole aikaisemmin purenut minua tuolla tavoin".)