Lisää Kill Bill -liitännäisiä leffoja

Tälläinen putkahti meiliin, hyvältä näyttää:

"HYY:n Elokuvaryhmä & LiEKe esittävät:



KILL BILL CONNECTION



HYY:n Elokuvaryhmä järjestää yhdessä LiEKe:n kanssa maanantaina 3.5.

videoillan Uuden Ylioppilastalon Alina-salissa (3.k). Tarjolla on kolme

elokuvaa, jotka ovat toimineet keskeisinä vaikuttimina Quentin Tarantinon

Kill Billiin. Vapaa pääsy!



klo 18.00

NAVAJO JOE (Italia/Espanja 1966)



Italowesternit ovat olleet Kill Bill Vol. 2:n keskeisimpiä innoittajia, ja

niistä eniten genren toisen mestarin Sergio Corbuccin (Django, Suuri

hiljaisuus, Companeros) ohjaama Navajo Joe. Nuori Burt Reynolds

ensimmäisessä elokuvapääroolissaan esittää intiaania, joka menettää

verilöylyssä vaimonsa ja vannoo kostoa. Ennio Morriconen salanimellä Leo

Nichols säveltämää mieleenpainuvaa musiikkia on uudelleenkäytetty runsaasti

Kill Bill Vol. 2:ssa.



klo 19.45

LADY SNOWBLOOD (Shurayukihime, Japani 1973)



Tämä ehkä yksittäinen eniten Kill Billiin vaikuttanut elokuva kertoo

naisesta, joka elää vain kostolle. Itseasiassa hänet on synnytetty

ja kasvatettu ainoastaan koston välineeksi, joten onnellinen elämä ei ole

vaihtoehto. Kaunis Yuki (Meiko Kaji, joka myös laulaa leffan Kill

Billiinkin

päätyneen tunnussävelmän "Flower of Carnage") kiertää samurai-ajan

Japania tappaen verisesti jo 20 vuotta oikeutta pakoilleita

miehiä. Juoni onnistuu kuitenkin yllättämäänkin ja sivuamaan

mielenkiintoisia historiallisia aiheita ja vaiheita. Kaiken julmuuden

vastapainoksi elokuva tarjoaa myös upeita värejä, maisemia ja kauniin

kuvauksen.



klo 21.30

THRILLER – EN GRYM FILM (a.k.a. They Call Her One Eye, Ruotsi, 1974)



Pehmoseksitähti Christina Lindbergin esittämä mykkä tyttö joutuu huumattuna

prostituoiduksi ja julmasti pahoinpidellyksi. Itsepuolustustaitoja ja

aseenkäsittelyä opittuaan hän palaa kostamaan. Tämä kaikkien aikojen

pahamaineisin ruotsalainen elokuva kiellettiin Ruotsissa ja Suomessa.

Ohjaaja Bo A. Vibenius (a.k.a. Alex Fridolinski) kunnostautui ennen

päätyötään lastenelokuvan parissa ja Ingmar Bergmanin apulaisohjaajana sekä

työskenteli myöhemmin Jörn Donnerin kanssa. Kill Billin yksisilmäinen Elle-

hahmo on pitkälti tämän elokuvan innoittama. Koska elokuva on

huippuharvinainen, saamamme kopio on ruotsinkielinen ja tekstittämätön eikä

kuvanlaadultaan aivan parhaasta päästä. Huom! Elokuva sisältää

eksplisiittistä seksiä ja väkivaltaa eikä sovellu herkille katsojille!"

Siis onko tämä ilmainen ja kuka tahansa pääsee?

"Vapaa pääsy!"

Maksun pyytäminen videotykkiesityksistä ei olisi hyvän tavan mukaista... Mutta niitäkin tarvitaan, kun kaikkea haluamaansa ei aina saa 35 mm ‑formaatissa Orioniin.

Jees, kiitos järjestäjille. Fräntiä mukaillakseni, oikein muikea tapahtuma.

Tapahtuman järjestämisestä todellakin vitun iso plussa, mutta petyin saatanan paljon Thriller – en Grym Filmiin. Leffa vaikutti alun ahdistavuudellaan olevan nimensä veroinen (namusetä, piikittäminen tajuttomaksi, sekoilu syksyisessä lehtimetsässä), mutta vajosi aika nopeasti alas surkeasti tehdyksi eksploitaatioelokuvaksi. Isot pahat sedät kähmii ja niillä on vaan ilkeät mielessä. Leffa oli täynnä sen näköisiä tyyppejä, että pelkästä pärstästä saattoi aavistaa mitä tuleman pitää. Tytön pakotettu huoraaminen oli aluksi aika nihkeää katseltavaa ainakin sen sadistisen lesbon osalta, mutta pikkuhiljaa mukamas superjärkyttävällä (ja helvetin kovalla) basso/ulina- tms. ääniraidalla varustetut hc-insertit alkoivat pitkästyttämään. Väliin otoksia silmälappuisen sankarittaremme – silmä siis sokeutui parittajan partaveitsioperaatiolla kostoksi tytön "asiakkaiden" huonosta kohtelusta – treenaussessioista ampumaradalla ja karatekurssilla. Sitten, kun viimeinkin (aivan liian myöhään) alkoi pederastien ja parittajan kuritus, täytyi oikein haukkoa henkeään naurettavien pumppuhaulikolla vatsaan & päähän ‑osumien hidastuskohtausten hyökätessä kuvaruudulle. Väkivaltaista montaasia ei tee pelottavaksi juuri aikaisemmin sänkykohtausten lähikuvapenetraatioiden yhteydessä käytetty "tunnelmamusiikki" eikä liioin graafisilla yksityiskohdilla perinpohjainen mässäily. Huonoa, huonoa. Parittajasvenssonin polveenampuminen oli sekin ihan vitun pitkitetty. Tämän ihmisniljakkeen raaka kuolema oli jostain syystä, siis elokuvan tyylille helvetin epätyypillisesti, jätetty katsojien kuviteltavaksi. Noh, päänirrottamisen/kuristamisen lavastamiseenhan vaaditaan jonkin verran enemmän aikaa ja vaivaa kuin mitä Thrillerin tekemiseen ilmeisesti oli panostettu.

Megalomaanisen suttuinen videokuva ei häirinnyt niin paljoa kuin shitti ääniraita, jonka perusteella oli helvetin vaikeaa saada mitään näyttelijöiden artikuloimasta ruotsista selvää. Äänitystekniikka on varmaan kieltämättä ollut alkukengissään tämän elokuvan kohdalla. Toisaalta, juonesta pääsi hyvin perille vaikkei mitään tajunnutkaan (tämä ei ollut kehu).



Joka tapauksessa: isot kiitokset järjestäjille. Näin erikoisten leffojen rahtaaminen paikalle on aina arvostettava uroteko, vaikka taso nyt voi olla ihan mitä sattuu.

Minusta Thriller piti mielenkiinnon yllä lähes jatkuvasti, lopussa vain tämä kaahailu pitkin ja poikin kävi tylsäksi, enkä oikeastaan tajunnut kenet ja miten tyttö jäljitti sinne syrjäseudulle jossa sitten vaihtoivat laukauksia. Paikoitellen tosin tuntui hieman että elokuva on kuin Ben Kamraksen Tina mutta joillain elokuvallisillakin arvoilla. Eksploitatiivisuus ei sinällään häirinnyt, en muuta odottanutkaan. Minusta lopun tapot olivat piristäviä (äänet vain olivat sitä luokkaa että kävi kivuliaaksi), mutta poliisikahakka ("Oooh! Nyt hän kostaa myös yhteiskunnalle joka petti hänet!") jatkui liian pitkään. Hevonen ihan lopussa oli hauska absurdius.

En myöskään saanut lähes mitään tolkkua puheesta, kerronnan selkeys siis auttoi huomattavasti pysymään mukana. Mistä se toinen huoraksi pakotettu muuten puhui pitkät pätkät suoraan kameralle (no okei, siinä pitkästyin)?

Navajo Joe oli koko ajan keskimääräistä viihdyttävämpi ja Lady Snowblood varsin tyylikäs. Viereeni oli vain eksynyt näitä tällaisiinkin tilaisuuksiin jostain esiin ryömiviä tyhjännaurajia (tai oikeastaan hymähtelijöitä), jotka onneksi lähtivät Snowbloodin jälkeen. Sen aikana kuului jatkuvaa hörähtelyä mm. veren suihkuamiselle. On se vaan sellainen tyylikeino että jaksaa nauraa IHAN joka kerta.

Spaddu (4.5.2004 13:48)

Joka tapauksessa: isot kiitokset järjestäjille. Näin erikoisten leffojen rahtaaminen paikalle on aina arvostettava uroteko, vaikka taso nyt voi olla ihan mitä sattuu.

Eihän nyt taso ollut ollenkaan ihan mitä sattuu.



Ja Thriller toimi yllättävän hyvin, todellakin näkemisen arvoinen elokuva vaikken dialogista ymmärtänyt lausettakaan. Eritoten ruotsalaisuus teki koko ruohusta varsin erikoislaatuista. Illan paras, ei välttämättä elokuvana mutta kokemuksena.



Tack, lisää tällaisia.

Harmittamaan jäi vain videotykki joka tekee elokuvista väritöntä muusia. Tai jos värikylläisyyttä yritetään lisätä, niin tuloksena on vihreänaamaisia ihmisiä ja muuta kökköä. Kakkoskopio-Thrillerin kohdalla menetys ei ollut niin paha mutta Lady Snowbloodin mahtavasta värikuvauksesta hävisi helvetisti hehkuvuutta ja nyansseja. Niiden veriroiskeiden pitäisi näyttää kirkuvan punaisilta eikä jauheliha-tomaattikastikkeelta...

Eihän nyt taso ollut ollenkaan ihan mitä sattuu.

Ks. Thriller.

Jep, kiitosta vaan. Kiintoisia elokuvia.

Spaddu (4.5.2004 15:15)

Eihän nyt taso ollut ollenkaan ihan mitä sattuu.

Ks. Thriller.

Aivan, jos siis tarkoitat tasolla esityskopion kuvan- ja äänenlaatua.

Sekä niitä että elokuvan laatua. Jos elokuva olisi kuitenkin ollut parempi niin kuvalla ja äänellä ei olisi ollut kovin suurta merkitystä.

Lady Snowblood oli ihan mielenkiintoinen, vaikkakin vähän tylsä kostoelokuva. Näyttävät visuaaliset arvot eivät riitä korvaamaan juonta. Sergion spagu näytti ja kuulosti erittäin komealta. Valitettavasti länkkärit eivät ole koskaan olleet lähellä sydäntä ja vatsa vei tohon aikaan toisaalle.

Spaddu (4.5.2004 17:09)

Lady Snowblood oli ihan mielenkiintoinen, vaikkakin vähän tylsä kostoelokuva. Näyttävät visuaaliset arvot eivät riitä korvaamaan juonta.

Lady Snowblood on ennen muuta 1970-luvun parhaiten käsikirjoitettu chambara, tuttuun kostoteemaan on yhdistetty mielenkiintoinen henkilögalleria, tavallisesta poikkeavaa ajankuvaa joka liittyy vahvasti toimintaan sekä oivaltavaa eri aikatasojen ja kehyskertomusten käyttöä. Parempi kuin Kill Bill.

Lady Snowblood ei ollut tietenkään huonoimmasta päästä, mutta en millään käsitä kuinka sitä voi kutsua paremmaksi kuin Kill Billiä... Omaperäisempi LS ehkäpä juuri ja juuri on..

Itseäni näytöksissä vaivasi videotykin asettelu. Puusilmäkin näki, että se ei ollut suorassa ja vasemmalta jäi jonkun verran kuvaa pois kun taas oikealla oli liikaa tilaa.