Paras Cronenberg!

Ruumiin rajat ja niiden ylittäminen David Cronenbergin elokuvissa



Paljon lisää aiheesta

Dead Ringers. Näkemättä Shivers, Rabid ja M Butterfly.

Nähtyinä Videodrome,Fly,Scanners,eXistenZ,Crash,Dead Ringers. Kolme ensiksimainittua tekivät suurimman vaikutuksen (eXistenZ oli ihan kiva mindfuck), Crash ja Dead Ringers eivät oikein toimineet minulle tosin molempien katsomisesta on vuosia ja mielipide saattaa hyvinkin muuttua. Valintani on täpärästi Videodrome.

Nostetaanpa ketjua menneisyyden hämäristä, kun Rabid sai tuoreltaan arvion Elitistin sivuille.

Ja ainoa oikea vastaus oäänestykseen on VIDEODROME!!! Yksinkertaisesti kuolematon, kuumottavan paranoian ja todellisuuden hajoamisen kuvaus.



Se on kyllä sanottava, että Cronenberg on ollut pääasiassa vähintään kiinnostavien elokuvien työstäjä tähän päivään asti, että nyt joutui aika monesta lempilapsestaan valitsemaan sitä parasta. Kauheasti pettymyksiä ei ole matkan varrella tullut. eXistenZistä suuhun jäi aikanaan melko paksu tuhkan ja turhautumisen maku – DVD on tuolla pölyttynyt hyllyssä jo aika kauan, odottamassa uudelleenarvioinnin hetkeä. Vielä ei ole uskaltanut hommaan käydä.

Fast Company taas poikkeaa muusta tuotannosta niin paljon, ettei esim. Verikekkerit aikanaan jaksanut edes noteerata koko elokuvan olemassaoloa. (Saattoi kyllä olla tietokatkoskin, leffa taisi olla maailmalla aika perhanan tuntematon ja unohdettu ennen Cronenberg on Cronenberg ‑kirjaa – mikähän tämän nimi mahtoikaan kolmannella kotimaisella olla – ja vielä myöhemmin Blue Undergroundin DVD-julkaisua.) On se leffanakin vaan unohdettava ja melko unettava perusvääntö pienen kilpa-autotallin vaikeuksista voittoon, sanoisinko "what-a-drag racing" ‑elokuva. Crimes of the Future ja Stereo ovat omalla tavallaan ihan kiinnostavia harjoitelmia ja aika artsun kokeellisia, mutta kyllä niissäkin oli aika kahlaaminen että jaksoi ne loppuun katsoa.



Loput herran filmeistä vaihtelevatkin tähdissä siellä kolmen puolen ja neljän puolen välimaastossa, vähän leffasta ja katsomisfiiliksistä riippuen. Videodromelle ja Dead Ringersille pudotan minä päivänä tahansa sen maagisen viisi.

Valinta vaikeaa Broodin, Dead Ringersin ja Videodromen välillä...

Yllätys, yllätys, päädyin Videodromeen, oli ensimmäisiä Cronenbergejä Dead Zonen ohella mitä näin ja teki

lähtemättömän vaikutuksen, vaikka olikin torso uk-versio tuolloin kyseessä. Ei haitannut.

Pitäisikin katsoa, viime katsannosta lienee kymmenisen vuotta aikaa.

Leo Meller II ( 16.12.2011 14:06)

Fast Company taas poikkeaa muusta tuotannosta niin paljon, ettei esim. Verikekkerit aikanaan jaksanut edes noteerata koko elokuvan olemassaoloa. (Saattoi kyllä olla tietokatkoskin, leffa taisi olla maailmalla aika perhanan tuntematon ja unohdettu ennen Cronenberg on Cronenberg ‑kirjaa – mikähän tämän nimi mahtoikaan kolmannella kotimaisella olla – ja vielä myöhemmin Blue Undergroundin DVD-julkaisua.)

Toisaalta tästä on suomalainen videojulkaisu olemassa, joten ei mikään mahdottomuus Hännisen ja Latvalan nähtäväksi.

Dead Zone – Viimeinen yhteys.

...Aina ja ikuisesti.

Leo Meller II ( 16.12.2011 14:06)

leffa taisi olla maailmalla aika perhanan tuntematon ja unohdettu ennen Cronenberg on Cronenberg ‑kirjaa – mikähän tämän nimi mahtoikaan kolmannella kotimaisella olla

Eiks se ole kolmannella kotimaisella just tuo?



Pitäis katsoa hyllystä löytyvät Cronenbergit taas joskus uudestaan. Alkupään kauhutuotanto on oikein viihdyttävää erikoisuudessaan, mutta jostain syystä Spider on tehnyt kuitenkin suurimman vaikutuksen kaikista. Muistan olleeni suorastaan mykistynyt tuon leffan jälkeen ja sitä eri puolilla mainostettuani aloin saada vastakommenttia tyyliin "mitä helvettiä, tämähän oli ehkä tylsin leffa ikinä"... En ole uskaltanut katsoa toistamiseen, pitäisi kyllä. Dead Zone näistä vähemmän kehutuista myös omia lemppareitani, The Fly taas häviää alkuperäiselle.

Meller ( 16.12.2011 14:06)

eXistenZistä suuhun jäi aikanaan melko paksu tuhkan ja turhautumisen maku – DVD on tuolla pölyttynyt hyllyssä jo aika kauan, odottamassa uudelleenarvioinnin hetkeä. Vielä ei ole uskaltanut hommaan käydä.

Nyt löytyi uskallus. Vuosien tauon jälkeen ja uudelleen eXistenZin maailmaan palattuani en tiedä vieläkään, onko se aikansa visionäärinen katsaus tulevaisuuteen vai lapsuksiin sortuvaa hourintaa, erinomaisesti toteutettua parodiaa meidän päivämme virtuaalitodellisuuksista vuosia etuajassa vai huurupäissä skriptattua epämääräisesti uhkaavaa dadaa epämääräisistä uhkakuvista. Paikoitellen vieraantuneisuuden tunteet osuvat suoraan hermoon, paikoitellen alkaa vihan tunne nousta pintaan silkasta turhautuneisuudesta. Ristiriitainen, epätasainen ja kuitenkin ehdottomasti kiinnostava. Jude Law veti homman hyvin kotiin siinä mielessä, että suurimman osan aikaa teki mieli läpsiä moista vellinaamaa. Jennifer Jason Leigh jätti kovin kylmäksi: seksikkyys ei ollut seksikästä, ujoilu ei ujoa jne. Jos vertaa hänen suoritukseensa The Machinistissa, siitä ollaan vielä valovuosien päässä. Lisäkivana arveluttavia penetraatioita tuttuun Cronenbergin tyyliin. Ei kuitenkaan paha kokonaisuus, kannatti tälle toinen mahdollisuus antaa. Samantyylinen outoilu toimi itselleni kuitenkin huomattavasti paremmin The Naked Lunchissa.

Hieman itsestäänselvyydeltä ketjun valossa tuntuu hehkuttaa Videodromea, mutta niin uniikki tapaus on kuitenkin kyseessä. Cronenberg itse kertoi elokuvan valmistumisen aikaan pidetyssä paneelikeskustelussa tulevasta elokuvastaan tyyliin (ei siis tarkka lainaus, mut idea on oikein): "Tässä elokuvassa on pienen kaapeli-tv ‑kanavan pomo, joka etsii äärimmäisyyksiin meneviä piraattiohjelmia käsiinsä, joita hän voi sitten näyttää omalla kanavallaan ilmaiseksi. Hän törmää erikoiseen ohjelmaan, Videodromeen, joka vaikuttaa sisältävän ainoastaan kidutusta ja murhaa, se vaikuttaa hyvin realistiselta ja miehelle kehittyy jonkinasteinen pakkomielle videoon.

Tämän jälkeen meno muuttuu aika erikoiseksi." Muut panelistit, John Landis ja John Carpenter, tuntuivat pitävän tuota juonikuvauksen lopetusta aika hauskana, ja onhan se hauska. Mutta myös totuudenmukainen. Videodrome on konseptiltaan erikoinen jo ennen kuin se alkaa mennä erikoiseksi. Ja on aika uskomatonta kuinka helposti hyväksyttävissä olevalta sen maailma tuntuu.



Miksi Videodrome iskee niin lujaa? Itse koen syynä olevan sen hyvin perustavanlaatuisen moniulotteisuuden. Mustalaisennustajaeukolta vaikuttava Masha varoittaa Maxia tämän kiinnostuessa Videodromesta: "What you see in this video is for real". Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä että puhutaan ainoastaan snuff-materiaalista, siitä että videon näyttämä kidutus ja murha on aitoa. Tuo aitous kuitenkin laajenee kuvaruudun toiselle puolelle Max Rennin kokemukseen todellisuudesta; ja edelleen kolmannelle tasolle, seuraavan kuvaruudun ulkopuolelle katsojan omaan päähän. Leffan räkäisen kaoottinen sisäinen maailma toimii niin järjenvastaisen mutkattomasti, että siihen alkaa väistämättä uppoutua, ja pian tajuaa itsekin olevansa katsomassa videotallennetta nimeltään Videodrome (tässä mielessä hyvä että elokuva nimettiin niin kuin nimettiin, eikä kummallakaan wikipedian ilmoittamista vaihtoehdoista "Network of Blood" tai "Zonekiller"). Cronenberg onnistuu osallistuttamaan katsojan hyvin välittömällä tavalla elokuvan surrealistiseen maailmaan, osaksi sitä, sen sijaan että tämä vain ihailisi sen huuruisuutta vierestä. Elokuvan teemahan kumpuaa siitä pelosta että väkivaltasisältö vaikuttaa meihin negatiivisesti, Videodromessa tämä pelko lihallistuu mitä kuumottavimmin.



Kun olin ala-asteikäinen lapsi, äitini ärsyyntyi hieman kun huomasi minun katsovan kaverin isoveljeltä lainattua Argento-kauhua, hän varoitti että mikäli katsoo sellaista järjetöntä ja sairasta tappamista, niin itsestäkin saattaa tulla samalla tavalla hullu. Pienenä poikana pelästyin ajatusta ja lopetin kauhuelokuvien katsomisen pitkäksi aikaa... en kestänyt ajatusta siitä, että minusta tulisi ehkä mielenvikainen. Mielestäni Videodrome onnistuu palauttamaan tämän hieman vainoharhaisen ahdistuksen tunteen osaksi elokuvakokemusta.



Toinen katsomiskerta oikeuttaa kutsumaan tätä mestariteokseksi:



Videodrome (1983) 10/10

Dead Ringersiä en ole noista vielä nähnyt. Aika spämmiviestihän tämäkin on, mutta vastaan silti tähän listaustobaan jotta Videodrome on paras noista.

Yoshua Ben Yosef ( 14.9.2012 12:49)

Videodrome (1983) 10/10

Tuli itsekkin Videodrome katsottua pari päivää sitten ja Yoshua Ben Yosef tässä hienosti kiteytti omatkin ajatukseni. Jopa Cronenbergin mestariteoksista se mestarillisin ja täysin omaa luokkaansa. History Of Violencea uudempi Cronenbergejä ei ole tullutkaan katsottua ja ihmekyllä suosikkiohjaajani uusimmat teokset, eli Cosmopolis ja Dangerous Method eivät oikeastaan ole herättäneet mitään mielenkiintoa. Cronenbergin "after bodyhorror" tuotannosta kuitenkin Spider ja edellämainittu History Of Violence ovat omissa kirjoissani 4-5 tähden teoksia. Eastern Promises pitäisi kyllä katsastaa lähiaikoina...

M. Butterfly (1993)



Joskus aikojen alussa olin nakannut tämän Cronenbergin paskakasaan. Ihan syyttä suotta. Rohkenen jopa möläyttää että nostaisin tämän suosikkieni joukkoon herran tuotannosta. Toimi ainakin paljon paremmin itelleni kuin kovasti hehkutettu Dead Ringers, josta en innostunut yhtään. Kiinan kulttuurivallankumouksen aatolle sijoittuva leffa leikittelee stereotypioilla, niin rotuun/kulttuuriin kuin sukupuoliinkin liittyen. Pohjimmiltaan se on kertomus pakkomielteestä ja sokeutumisesta, eikä niinkään rakkaudesta. Mutta silti Ironsin ja Lonen välillä on jännitettä, ei liian graafisesti, mutta sopivasti; miesten viimeisessä kohtauksessa on tunnelmaa ja jopa liikutusta. "Only a man knows how a woman is supposed to act." Oli tämä silti aika epätyypillinen leffa Cronenbergin filmografiassa, ainakin niihin verrattuna jotka olen katsonut. Ei ollut kehoon liittyviä ahistuksia, ellei molon piilottelua lasketa ja väkivaltakin purskahti esiin vasta lopussa, varsin kevyesti.



Topicin otsikkoon liittyen... Ykköspalli menee tylsästi, mutta helposti Videdromelle. Näkemättä on ainakin vielä Crash ja Spider; Shivers ja Rabid varmaan myös, en muista ihan varmaksi.