Suomalaiset kauhuelokuvat

Kun ensimmäisiä elokuvafoorumeja ilmaantui nettiin, koski yksi aika yleinen keskustelunavaus suomalaisia kauhuelokuvia. Oliko niitä ylipäätään tehty? Ja jos jonkun mielestä oli, niin mitä?

Palataan aiheeseen. 

Helsingin Sanomat kertoi maaliskuussa, että HS kävi läpi suomalaisten elokuvien tieto­kannan ja löysi monia yllätyksiä

. Hesarin toimittajat 

olivat hoksanneet Elonetin ja tehneet siellä erilaisia hakuja. Yhden tuloksena selvisi, että ”

Suomessa on tehty vain 14 kauhuelokuvaa".

Artikkelin julkaisusta on kulunut yli kolme kuukautta, jona aikana Elonetin kauhuelokuvalistausta

 on päivitetty. Nyt elokuvien määrä on tasan kaksinkertainen: 

2016 Bodom

2000 Briefe von Zann / Zannin kirjeet

2011 Bunny the killer thing

2008 Dark floors

1991 Ei mitään oikeutta elää

2018 Helsinki mansplaining massacre

2009 Herääminen

1996 Howard – verinen iltapäivä

2017 It came from the desert

1991 Kadunlakaisijat / Kuutamosonaatti 2 / Kuutamosonaatti 2: Kadunlakaisijat

1993 Katoamispiste / Deadly Rituals Of the Flesh Loving Freaks

1992 Kauhun millimetrit

2003 Kohtalon kirja

1993 Kuolema käy kuusi beessä / Isoäiti helvetistä

/ Isoäiti helvetistä – kuolema käy kuusi beessä

1988 Kuutamosonaatti

2017 Kyrsyä – Tuftland

1994 Meno paluu / Meno-paluu

1982 MP – minä pelkään 

1952 Noita palaa elämään

2012 Pahuuden portti

2008 Sauna

1999 Silmä silmästä

2007 Sumu

1999 Surmanlaakso

2004 The kin 

1991 Tiedostamaton saastaisuus

1975 Transvestjan tarinoita

1952 Valkoinen peura

Kauhuelokuvan määritelmä on tulkinnanvarainen, joten tässä olisi muutama mahdollinen lisää:

2005 Aika tappaa

2014 Anselmi – nuori ihmissusi

2009 Black blooded brides of Satan

2004 Cinemare

2002 Desire of the innocent blood / Desire innocent blood

2005 Domoi – kotiinpaluu

2001 Frankenström

2013 Hirviöt

1997 Kummitustalon arvoitus

1980 Lepakkolinna

1945 Linnaisten vihreä kamari

1993 Mustion kartanon kummitus

1927 Noidan kirot

2014 Pimeällä polulla

2004 Rites of blood

2010 Sanansaattaja

2008 Skeleton crew

2017 Sound from the deep

2006 Succubus / Succubus – the demon

2001 Sydänveri

2006 The 69 Eyes: ”Perfect Skin" (musiikkivideo)

Anselmi – nuori ihmissusi on katsottu, mutta en muista täyttääkö se kauhuelokuvan kriteerejä. Joka tapauksessa kaksi miekkosta jäljittää elokuvassa ihmissutta.

Lyhyessä Cinemare-animaatiossa graffitimaalari eksyy yössä kauhuelokuvateatteriin.

Domoi – kotiinpaluu on katsomatta. DVD:n takakannessa lukee "Fantasia/seikkailu", joten on todennäköisesti sitä. Elokuvassa kuitenkin päädytään myrsky-yössä hakemaan turvaa vanhasta synkästä rauniolinnasta.

Frankenström on nimestään huolimatta kai jonkinlainen zombie-elokuva.

Hirviöt on tämä

.

Kummitustalon arvoitus-lyhäriä en ole nähnyt.

TV-elokuva Lepakkolinna on 

Kivikasvot shown erikoispitkä vampyyrioperetti. Siinä taiteilijaryhmä lähtee uudenvuodenpäivänä 

1865 

varoituksista huolimatta kyläilemään kreivi Draculan linnaan. Eli kauhukomediasta on kyse.

Linnaisten vihreä kamari tapahtuu

kummituskartanossa.

Mustion kartanon kummitus on kolmiosainen TV-elokuva, jota en ole nähnyt.

Pimeällä polulla-lyhärissä pikkupoika pelkää kotitalossa tömistelevää ja poikaa vainoavaa hirviötä. YLE Areenassa

ikärajalla 12.

Skeleton crew'ssa kuvataan kauhuelokuvaa aidossa tapahtumapaikassa – vanhassa mielisairaalassa, ja ohjaaja tulee kesken kaiken hulluksi.

Sound from the deep, eli Ääni syvyydestä on tsekattavissa vielä kahden vuoden ajan YLE Areenassa

.

Sydänveressä juuri haudasta noussut vampyyri kohtaa talvisella tiellä juopon naisen.

Lyhäripuolella on tehty enemmänkin. Päätyvät nettiin katsottaviksi ja osalle järjestyy festivaalinäytöksiä, mutteivät välttämättä tule kirjatuiksi Elonetiin.

Pari äkkiä muistunutta viime vuosilta:

2014 Taistelu tohtori Pretoriuksen Kabinetista 1918

2018 Elojuhla

It came of the Desertin taustalla on ainakin kotimainen tuotantoyhtiö, mutta sitten on vielä nämä Mäkilaakson vanhempi projekti War of the Dead (2012).

Ehkä tuossa ei ole isompaa tuotantokytköstä, mutta sen sijaan iso suomalainen näyttelijäjoukko. Voiko tuon perusteella War of the Deadin luokitella ehkä semikotimaiseksi? En osaa sanoa, no ainakin mainittu.

Bunnyn voisi varmaan ilmaista nimellä Bunny the Killer Thing 2011/2015

Poistin elokuvan Domoi – kotiinpaluu listalta.

Onhan siinä mukana synkkä autio linna, (Kummelista tuttu) luuranko ja vielä kummituskin, mutta kun elokuva ei ole millään tavalla pelottava, ei edes jännittävä, niin ei sitä voi oikein kauhuelokuvaksi laskea.

Venäjänkielisen elokuvan alkuteksteissä nimenä on Domoй, mutta kyllä se olisi pitänyt kirjoittaa Домой.

Hetken ajattelin, että elokuvan Шопинг-тур voisi laskea ainakin osoittain suomalaiseksi kauhuelokuvaksi, sillä Elonet väittää sitä venäläis-suomalaiseksi yhteistuotannoksi.

Vaikka Shopping Tour on kuvattu 

suurimmaksi osaksi Suomessa, niin en löytänyt alku- tai lopputeksteistä mitään mainintaa suomalaisista tuottajista tai yhtiöistä. 

Black Lion Pictures oli elokuvan suomalainen teatterilevittäjä.

Kummasti kansallisfilmografian ylläpitäjät ovat 

haksahtaneet noin amatöörimäisesti kuvittelemaan kuvauspaikan vaikuttavan siihen minkä maalainen elokuva on. IMDb:ssä on sadoittain vastaavia tapauksia, kun syystä tai toisesta Kanadassa kuvattuja yhdysvaltalaistuotantoja on kreditoitu yhteistuotannoiksi. Kaiken lisäksi maat vielä tapaavat listautua aakkosjärjestyksessä, joten puhtaasti USA:laisista elokuvista tulee usein kanadalais-yhdysvaltalaisia.

Pari mitä puuttuu, niin ainakin lyhäriä pidempi Uhripuu sekä Vaivaistalo.

Sajakorven teoksista puuttuu televisiotuotanto Yöjuttu: Merkitty. Painajainenkin voisi tähän kastiin mennä, mutta kyseessä kuitenkin televisiosarja.

TV-kanava Ava esitti Juha Rosman ohjaaman lyhytelokuvan Rotat 20. 7. 2019. Laitoin sen muun tiedon puutteessa IMDb:hen Suomen ensiesitykseksi, vaikka elokuva onkin copyrightattu jo 2017.

Lyhytelokuva kokeneesta poliisista, joka törmää selittämättömään arvoitukseen, jota ratkoessaan hän ajautuu kohti rajaa outojen saattajien kuljettamina.

Eli: Hautausta odottavat vainajat liikehtivät öisessä kirkossa, eikä poliisi löydä murtojälkiä

.

Katsottavissa ilmaiseksi mtv.fi:ssä, "yli 100 päivää jäljellä": Rotat. Kesto on tasan 20 minuuttia, vaikka sivulla lukee 30. Ikäraja K12.

chachi (24.7.2019 22:48)

Pari mitä puuttuu, niin ainakin lyhäriä pidempi Uhripuu sekä Vaivaistalo.

Sajakorven teoksista puuttuu televisiotuotanto Yöjuttu: Merkitty. Painajainenkin voisi tähän kastiin mennä, mutta kyseessä kuitenkin televisiosarja.

Tv-sarja Hämähäkki?

https://www.elonet.fi/fi/elokuva/694646

Jerobeam (25.7.2019 22:54)

chachi (24.7.2019 22:48)

Pari mitä puuttuu, niin ainakin lyhäriä pidempi Uhripuu sekä Vaivaistalo.

Sajakorven teoksista puuttuu televisiotuotanto Yöjuttu: Merkitty. Painajainenkin voisi tähän kastiin mennä, mutta kyseessä kuitenkin televisiosarja.

Tv-sarja Hämähäkki?

https://www.elonet.fi/fi/elokuva/694646

Tästä ei kyllä mitään havaintoa näkörintamalla joten paha mennä sanomaan mitä genreä tämä loppupeleissä edusti/-taa.

Mitenkäs tuo Joona Tenan ohjaus Syvälle Salattu (2011)? Ainakin pientä kauhuteemaa löytyy, mutta K12-ikäraja nyt ei ihan älyttömän pelottavaa meininkiä kyllä tarkoita.

Suomalaisten kauhuelokuvien jaloon joukkoon liittyi viime vuonna Lääkekoe-elokuva. Se jopa nappasi Indie Horror Onlinen Skulle Awards ‑voiton kategoriassa Best Foreign Horror Feature. Tuossa kategoriassa kilpailivat täyspitkät, muualla kuin USA:ssa tehdyt indie-kauhuelokuvat.

https://indiehorroronline.wordpress.com/2019/02/11/skulle-award-winners-2019/

Leffa löytyy kokonaisuudessaan Youtubesta:

https://youtu.be/qnHnie1v550

Kai viiteen osaan jaetun televisiotuotannonkin voi tulkita elokuvaksi: Valmistumisvuosi ja ohjaaja kun on kaikissa osissa sama ja juoni jatkuu juoksevasti episodista toiseen.

Helposti tämän noin kaksi ja puolituntisen kokonaisuuden katsoo yhdellä istumalla.

YLE: Hiljaisten palvelijat

IMDb: Hiljaisten palvelijat

Yle luonnehtii kymmenminuuttista Limboa "

tieteiselokuvan ja kauhuelokuvan välimaastoon" sijoittuvaksi. IMDb:ssä on joku luokitellut elokuvan kauhuksi.

KAVI on 20. 12. 2019 arvioinut Limbon kokoperheenelokuvaksi ikärajalla S, mutta Yle tarjosi sitä seuraavana päivänä vähintään seitsemän vuotta täyttäneille.

Siitä voisi tietysti keskustella ovatko suljetun paikan tuoma ahdistus, mystinen asetelma ja 

aggressiivinen riitely riittävät ainekset kauhuksi. Samoin kun siitä, miten tämän tekoon saatiin uppoamaan lähes 74 000 euroa.

YLE Areenassa: Limbo

Helsingin Sanomat 8. 12. 2018:

Soinio oli ohjannut jo taideteollisen opiskelijana kauhuelokuvan kuvastolla leikittelevän lyhytelokuvan Tri Coca ja King Cola. Häntä kiehtoi kauhuelokuvien genre, ja hän piti sitä aliarvostettuna.

Elonetin mukaan elokuvan nimi on Tohtori Coca ja Kingkola.

Kari Häkkinen (7.11.2019 17:59)

Kai viiteen osaan jaetun televisiotuotannonkin voi tulkita elokuvaksi: Valmistumisvuosi ja ohjaaja kun on kaikissa osissa sama ja juoni jatkuu juoksevasti episodista toiseen.

No ei voi, kyse on tällöin televisio(mini)sarjasta. Sama valmistumisvuosi, ohjaaja ja yhtenäinen juoni on ihan peruskauraa tv-sarjoille.