Elitistien leffabudjetit 2016

Hieman cross-topic, joten laitetaan tänne kategoriaan "Elokuvat". Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia suunnitelmia elitistiläisillä on kuluvalle vuodelle leffahankintojen suhteen. 4K tekee tuloaan, fyysisten medioiden kuoloa povataan rahvaan vannoessa suoratoiston nimeen. 3D:stä ei puhuta enää juurikaan.

Mitä blu-ray ‑julkaisuja olet ennakkotilannut? Paljonko tulee tilailtua leffoja keskimäärin kuukaudessa & mistä pääosin? Mikä painaa eniten hankinnoissa? Hyvät kommenttiraidat, käännettävät kansipaperit tai jokin muu? Haittaavatko Tullin tiukentuneet otteet alvin suhteen? Tai taalan heikentynyt kurssi? 

Ostatko uusia dvd-julkaisuja? Tai edes BD:tä? 

VHS? Betamax? V2000?

Miltä näyttää budjetti kirppareiden suhteen, onko valikoima täysin kuollut? Onko enää myynnissä muuta kuin kuonanpoistoa uuden BD-julkaisun alta? Jengi "päivittää" BD:hin, niin mitä tapahtuu noille dvd-kiekoille tai VHS-nauhoille? 

Itselläni näyttäisi jatkuvan suunnilleen ennallaan, eli VHS-hankinnat pienenevät määrällisesti vuosi vuodelta, nostalgia-aaltojen puskiessa alitajunnasta. Dvd-levyjä saattaa ruopata mukaan kirpparipöydistä, mutta uusien hankinnat rajoittuvat vain sellaisiin nimikkeisiin, joita ei BD:nä ole tai jotka on julkaistu aluekoodilukittuina. Laiskuus on estänyt päivityksen aluekoodittomaan soittimeen BD:n osalta. Dvd:n osalta kone tulkitsee sujuvasti kaiken, joten kaikenmaailman halpiskiekkoja voi suruitta ostaa. 

Erityisesti kiinnostaa tällä hetkellä haalia PILALLE LEIKATTUJA vanhoja FIXejä. Hulluus tulee monessa muodossa. Nostalgian aallot pahenevat. 

BD-rintamalla tulee seurattua luotettavia foorumeja, ettei pääse mikään huippuolennainen julkaisu menemään ohi. Mikään pakkomielle ei ole runsaaksi paisunutta dvd-kirjastoa päivittää BD:hen – kuten en ole c-kasetteja tai videokasettejakaan lähtenyt "digitalisoimaan". Eniten ehkä v*tuttaa häviöllinen ääni monessa dvd-julkaisussa, vaikka kuvan nuo uudet tekniikat hyvin optimoivatkin usein. 

Kaikki spektaakkelijulkaisut tulee takuuvarmasti ennakkotilattua silloin, kun elokuva kiinnostaa. Laatu korvaa määrän, voisi sanoa..... Juuri kyllä mietin n. 100 leffan Bruceploitaatio-paketin tilaamista rapakon takaa............. 

Laittakaa arvioita, jos ei liikaa v*tuta! 

Alkuun pitää heti tarkentaa että asun Sapporossa.

Elokuvabudjetti menee nykyään ensi-sijaisesti filminäytösten katseluun Tokiossa. Matkaa on noin 700 kilometriä, mutta lennot ovat onneksi niin halpoja, että 4-6 reissua vuodessa onnistuu. Tilanne on vielä melko hyvä, mutta oleellisia teattereita kaatuu jatkuvasti, enkä usko että filmiltä enää pääsee näkemään juuri mitään lähitulevaisuudessa. Samalla katoaa mahdollisuus nähdä niitä helmiä, mitä ei koskaan ole kotivideoformaatissa julkaistu. Vuosi 2014 jäänee omalta osaltani jäävuoren huipuksi: näin lähes 100 elokuvaa filmiltä, mm. 21 Sonny Chiba ‑elokuvaa.

VoD ahmaisee myös oleellisen osan budjetista. Toei ja Nikkatsu ovat tehneet hienon teon lykkäämällä isot määrät VHS-printtejä nettiin. Esimerkiksi Nikkatsun Roman Porno elokuvista noin 500 löytyy VoD-versiona, eikä niistä valtaosaa tietenkään ole julkaistu dvd:llä. Netflixin ja Hulun kaltaisia isompia palveluja olen testannut, mutta (paikallinen) tarjonta on ollut liian huonoa. Ensisijaisesti kiinnostaa kama, jota ei ole fyysisenä tallenteena julkaistu. Muuten haen sen mielummin vuokraamosta.

Videovuokraamot ovat Japanissa vielä hyvässä vedossa. Jengi shoppailee kuin ruokakaupassa (vuokraamoissa on jopa ostoskorit) sillä hinnat ovat halvat ja vuokra-ajat suopeat. Vanhemmat julkaisut kustantavat vajaan euron; vuokra-aika on 7 päivää. Tarjontakin on laajaa. Myös postitoimitusvuoktaamot toimivat erinomaisesti: leffat tilataan netin kautta keskusvaraston kattavasta valikoimasta, ja ne saapuvat parin päivän sisään postilaatikkoon. Vuokra-aika on yleensä pari viikkoa, hinnat ja postikulut ovat edulliset, ja palautus onnistuu tiputtamalla ne postilaatikkoon samassa kuoressa jossa saapuivat.

Tämän vuoden uusi veto oli Toei Channel. Omaan kämppäni en satelliittikanavia saa, joten kanava piti ostaa tyttöystävän perheen taloon. Sielläpä saavat ihmetellä kun televisiosta tulee kellon ympäri Chibaa ja yakuza-elokuvia, sekä tallentaa oleellisimpia minulle.

Lopetin DVD ja BD ‑hankinnat lähes kokonaan muutamaksi vuodeksi, mutta nyt on ollut pakko jatkaa levyjen mennessä yhä nopeammin OOP. Ostelu on silti suhteellisen rajallista. Kyse ei ole keräilymentaliteetin hiipumisesta, vaan varojen rajallisuudesta ja filminäytösten priorisoinnista.

3D ja 4K eivät kiinnosta lainkaan.

Blu-ray edustaa budjetin puitteissa, ja kiitettävästi toteutettu 3D ‑tuotanto on todella tervetullut lisä julkaisuihin jatkossakin. Aikaa ja vaivaa vievä divarien nuohous on luojan kiitos taakse jäänyttä elämää, ja dvd:stä eroon pääsy enemmän sääntö kuin poikkeus joitain aniharvoja yksittäisjulkaisuja lukuunottamatta -- yleisesti hyvin tiedossa olevista syistä. Nettihuutokauppa on osoittanut potentiaalinsa jo pitkään. Importien ihanuutta puolestaan kurittaa se ilmeinen. Suoratoisto sitä vastoin kusee yli hilseen, joskin ymmärrän hyvin miksi videovuokraamoon lähtö muun kuin irtokarkin perässä on ajanhukkaa. Maksukanavia ole eläissäni edes ajatellut tilaavani.

UHD kiinnostaa päivä päivältä enemmän, vaikka jo pelkkä ajatus taas uuteen formaattiin siirtymisestä (entisenkin ollessa vaiheessa) saa lähinnä aivot hakkaamaan akkuhappoa. 4K sisällön tarjonta on sekin vielä niin alkutekijöissään ja kuluttajan kukkarolle kusetusta, että blu-ray:n parissa pitäydytään vielä vuosia. Sinisäteestä eroon pääsyä tulla tuskailemaan tulevaisuudessakaan.


Fyysisen formaatin vetovoima on kiistaton, biologiaansa vastaan on turha taistella ja tämän tietää tuottajat. Keräilijäkunnan kannalta onkin surullista, että useita julkaisuja on ryhdytty rajamaan enenevässä määrin, pakonkin sanelemana, jolloin ennakkotilaus ei enää ole vaihtoehto vaan (varallisuuden mahdollistaessa) enemmän etuoikeus, joka on omiaan synnyttämään hierarkiaa muutoin hienon harrastuksen sisällä.


Ankaran aprikoinnin tuloksena tulin siihen johtopäätökseen, etten vielä tätä kirjoittaessa ole katsonut yhden ainutta elokuvaa tahi dokumenttia kokonaisuudessaan, tv:ä ja valkokangasta lukuunottamatta, mistään muista näyttöpäätteistä. Herran pierut jonkin valtavirtakuran seuraamista kännykästä tylsyyden tappamisen tähden...

Leffojen hankinta on kärsinyt, kun elämäntilanne on muuttunut radikaalisti ja perheen alati kasvava pääluku järjestää aina random-menoja. Mutta, mutta... ainahan sitä jotain voi tehdä.

Jo viime vuoden yritin aikana saavuttaa tilanteen jossa käytin noin 30 euroa uusiin elokuviin + annoin itseni ostaa mahdollisesti yhden upouuden (eli kalliin) leffan. Tuota uutuus-korttia taisin käyttää tosin vain puolen vuoden edestä, eikä näitä etuja saa tietenkään hillota myöhempiin kuukausiin. Nämä ostokset tehdään pitkälti verkossa, mitä nyt Anttila osaa joskus yllättää. Tänä vuonna mennään varmaan samoilla kaavoilla summien suhteen, harmi kyllä ostettavan materiaalin leveys on vain kapenemaan päin, kuten Neon Maniac jo edellä totesi.

Sitten on erikseen vielä tosiaan ne kirpparit, joista saattaa tehdä todellisiia löytöjä, kunhan vain jaksaa penkoa riittävästi. Olen huomannut että edullisimmin leffoja irtoaa niistä pöydistä joissa elokuvat ovat vain kaiken muun ohessa. Ammattimaiset myyjät osaavat pitää hintansa kohdillaan ja heidän tarjontansa nyt on sellaista ale-laarien perussettiä. Kirppareilla maksan harvoin mistään leffasta kahta euroa enempää, koska aina löytyy niitä myyjiä jotka haluavat vain tavarastaan eroon. Lisäksi myyjien viimeisinä myyntipäivinä suosimat "kaikki tuotteet ‑50%" ‑vetäisyt voivat tipauttaa jonkin boksinkin hinnasta pois juuri ne tarvittavat eurot. Budjetti jokaiselle kirpparireissulle leffojen osalta on 20 egeä, enkä ole tainnut notkahtaa tuosta kuin kerran. Niin, ja kirppareilla käydään ehkä joka toinen kuukausi, kun nappulat saadaan sijotettua hoitoon.

Kohdallani mahdollinen "neljänkympin kriisi" manifestoituu tällä hetkellä selkeimmin ehkä juuri elokuvapuolella. Sitä tuntee jotenkin rauhoittuneensa. Ysärin lopulla tuli arvioitua paikallislehteen niin kosolti VHS-kuonaa, että sen sortin saturaatiokynnys ylittyi leikiten. Nykyisin tulee otettua erittäin varman päälle. Minimivaatimuksena mielenkiintoisuus, mielellään kuitenkin joko hiton hyvää tai hiton huonoa. Muutama luottokriitikko + Elitisti saavat kernaasti luvan ohjata katselutottumuksiani. Onneksi Peter Jacksonin varhaistuotanto potkii yhä: jos se jonain päivänä ei, on ihminen menettänyt sielustaan jotain olennaista.

Viime aikoina on korostunut myös paitsi leffayleissivistysaukkojen paikkailu, myös persaukis-ystävällinen "yhtä pykälää jälkijunassa olo", mikä tarkoittaa sitä, että malttaa odottaa, kunnes kiintoisat leffat tulevat sinne jonnekin 6-7 euron hintaluokkaan. Tai mikseivät vaikkapa paikallisen leffateatterin laatuelokuvasarjaan. Erikseen ovat toki akuutit pakkosaadanyt-tapaukset, jotka hoituvat Amazonin kautta.

Formaattien suhteen olen nostanut kädet ylös, osin siitäkin syystä, että tarjonta on nykyisin "liian" hyvää. Jos kaikki olisi ulottuvilla, se olisi menoa. Netflix olisi kohdallani samaa osastoa kuin pistooli, partaterä ja pakokaasu. Tämä korostuu tv-puolella, missä tarjonnan laatu on noussut yli äyräiden. Yksittäinen ihminen ei yksinkertaisesti pysty enää haldaamaan sitä kaikkea laatuviihdettä, mitä suolletaan. Koskee muuten myös pornoa.

Sitä luulee myös viisastuneensa, gandalfoituneensa, kun on ottanut vastaan elokuvataiteen tarjoamat rauhallisemmat, filosofisemman sortin rinnakkaisuniversumit. Tarkovskit, paradzanovit, royanderssonit ja vastedes myös belatarrit ottaa totaali-ilolla vastaan. Sanotaan, että musiikkiharrastus säästää ihmisen monelta tajuntaalaajentavalta aineelta ja mielialalääkkeeltä, mutta vähintään yhtä hyvällä omallatunnolla tämän voi sanoa leffapuolella.

Summa summarum, Seppo Rätyä varioiden: dvd:llä, Blu-Raylla, YLEn ykkösellä, kakkosella ja Teemalla on pärjättävä.

Ehkä saan tänä vuonna vihdoin katsottua sen pirun Barry Lyndonin.

angst (14.1.2016 23:01)

Juuri kyllä mietin n. 100 leffan Bruceploitaatio-paketin tilaamista rapakon takaa............. 

Mikähän tämä mahtaa olla?

Mitään varsinaista budjettia ei ole mutta luultavasti melko halvalla selviää. HK:t ja spagettiwesternit ovat jo hyvin hallussa, spaguosastoa ehkäpä/toivottavasti Saksassa julkaistaan lisää...

007 spectre on ennakkotilattu ja x-men:apocalypse on liki varma hankinta.

Martial Arts 50 movies ja Iron Fist Frenzy, yhteensä 100 leffaa. Ensinmainittu näkyi menneen temporarily out of stock ‑tilaan, ja hinta tippunut alle 10 taalan...

Työkomennus Hesassa arvio 6 kk ja asunto Eerikinkadulla; KAVI:n klubikortti kovaan käyttöön. Ei varsinaisesti tarvetta ostaa fyysistä julkaisua, mitä nyt kun ehtii niin käy divarissa DVD-vaihdokkeja. Yle/Teema ja kirjasto tarjoaa lähinnä aukkojen paikkailua.

Kaikki mahdolliset mykkikset on vähintään nähtävä, mikä tarkoittaa useimmiten ostamista. Fiilispohjalla mennään, jossain kuussa enemmän, toisinaan ei ollenkaan. Orionissa pyrin käymään muutaman kerran vuodessa. Masters of Cinema ‑sarjasta kiinnostavimmat Blu-rayt, kotimaan marketeista en osta enää kuin harvoin. Tullin tiukentuneet otteet haittaavat, mutta onneksi Euroopassa on vielä hankittavaa. Festareita pyrin kiertämään mahdollisimman paljon, Loud Silents, Forssa, Pordenone ja Night Visions pakollisina.