Suositeltava musiikki

Kalle Kinnunen (30.6.2004 13:32)

Pettymys.. mutta parempi kuin Hello Nasty.

Jopas rykaisit.

Jos kasari hard rock vähänkin kiinnostaa, suosittelen Suomessa vähemmälle huomiolle jäänyttä Y & T : Best Of Y & T 81-85 levyä.

Antti Tohka (30.6.2004 15:40)

Kalle Kinnunen (30.6.2004 13:32)

Pettymys.. mutta parempi kuin Hello Nasty.

Jopas rykaisit.

Hello N. on yhtyeen selvästi tylsin levy.

Kalle Kinnunen (30.6.2004 16:00)

Antti Tohka (30.6.2004 15:40)

Kalle Kinnunen (30.6.2004 13:32)

Pettymys.. mutta parempi kuin Hello Nasty.

Jopas rykaisit.

Hello N. on yhtyeen selvästi tylsin levy.

Hassua. Juhannusyönä tuli kuunneltua pitkästä aikaa Hello Nastya ja vielä lukemattomia kertoja peräjälkeen. Hyvältä kuulosti edelleen ja tyttöjä tanssitti monta tuntia (kaverin takapihalla).

Kalle Kinnunen (30.6.2004 14:00)

Antti Tohka (30.6.2004 15:40)

Kalle Kinnunen (30.6.2004 13:32)

Pettymys.. mutta parempi kuin Hello Nasty.

Jopas rykaisit.

Hello N. on yhtyeen selvästi tylsin levy.

...ja Hard Target Van Dammen paras leffa.

Nasty on BB-levyksi tosi epätasainen mutta Intergalactic ja Body Movin on uudelleen ja uudelleen kuunneltavaa ja tanssittavaa matskua ja Dr Lee Ph.D tietysti olennainen Scratchin läsnäolon takia. Toistaiseksi aika satunnaisesti kuunnellusta Boroughsista en ole vielä löytynyt ihan kingejä raitoja, mutta luultavasti niitä siellä jossain on. Three the Hard Way ‑leffan nimen hokemisen ympärille rakennettu biisi ei voi olla eikä ole paska.

Antti Tohka (30.6.2004 15:19)

En oikein jaksa innostua tuosta Beastie Boysien uudesta, sen Bratislavasta loytamani PFM:n Per un Amico lp:lla on joitakin huippu viulu-huilu- stygeja. tasta tykkaisi Kcrimsokin.

No eiköhän toi kcrimson hyllystä löydy.

Musta jokainen Beastien levy on ollut hyvin epatasainen, poikeuksena tama instrumentaalilevy, joka on tasaisen tylsa ja punkkilevyt, jotka ovat tasaisen keskinkertaisia. Check Your Head on ehka tasavahvoin ja punkkiveisutkin silla toimivat, Licence to Ill puuduttavin, Paul's Bountique nerokkain, Ill Communication kuunneltavin ja Hello Nasty viihdyttavin.

Uutukais on kuitenkin lahinna pettymys, koska siina ei ole mitaan uutta. Ill oli "ensimmainen" punkkisoundeja ja rabaytysta yhdistanyt levy, Paul vei mosaikkimaisen biisinrakentelun aivan uudelle vuosituhannelle, Check Your Head otti ensiaskeleet moderniin jaljittelemattomaan Beastie- soundiin, jonka Communication muutti nerokkaan kaupalliseksi. Hello Nastyssa taas viehattavat taas uraa uurtavaan suuntaan lahteneet electro-vaikutteet (ja tietysti Laurin mainitsemat klasaribiisit). Tassa uudessa vain ei ole oikein mitaan, no ehka tapa samplata muiden rapaytyksia...Voikohan sillakaan ylpeilla.



edit: voi vitun päivää, olen omistanut Check Your Headin about 12 vuotta ja kirjoitan sen nimen väärin kahdesti....

IMO Beastiet eivät ole ylittäneet Paul's Boutiqea myöhemmillä levyillään, eikä ole kovin moni muukaan. Kuuntelin sen pari viikkoa sitten läpi pitkästä aikaa, ja täytyy sanoa että on kyllä äärimmäisen hyvä levy. Jos vinyylinä metsästää, kannattaa sijoittaa jenkkiläiseen "limited edition 8-panel jacket" ‑painokseen, joka on eri tyylikäs.

Uusinta en ole vielä kuullut.

Check your head on maailman parhaita kännäyspläjäyksiä.

Kuuppa kaappien väliin, nupit nr. 11:sta ja Gratitude jytisemään...

KCrimsosta vai mistä lie tuli mieleen, mutta Mixmaster Mike teki Beastie Boysin Hello Nasty-kiertueella keikkojen alussa Rushin Tom Sawyerista hillitöntä hakkelusta.

Mp3.

Sivistäkää itseänne, ostakaa uusi

Neurosis levy

Onko Neurosis jotenkin muuttunut sitten 1990-luvun puolivälin, jolloin se alkoi tylsistymään jonnekin Panteraan päin?

http://www.uudenmusiikinfestivaali.org/



Tuolla Anti-Koneisto-tapahtumassa esitetään suositeltavaa musiikkia.

Kalle Kinnunen (1.7.2004 10:16)

Onko Neurosis jotenkin muuttunut sitten 1990-luvun puolivälin, jolloin se alkoi tylsistymään jonnekin Panteraan päin?

Onhan Neurosiksen musiikki jatkuvasti muuttunut, uutukaisesta ei tule mieleen ainakaan meikäläiselle mikään Pantera. Biisit ovat pidentyneet ja selvästi rauhoittuneet tunnelmien kääntyessä yhä monisyisemmiksi.



Mikäli pidät bändin alkupään tuotannosta kannattanee tämä uusi pitkäsoitto jättää suosiolla väliin. Lätty on suora ja looginen jatke viimevuotiselle Jarboe levylle.