True Detective

* Sisältää juoniyksityiskohtia *

Eiköhän tämäkin sarja ansaitse oman ketjun ja suosituksiakin, kun alkaa näemmä ensi perjantaina kakkoselta. Kaksi jaksoa kerrallaan näyttävät.

Mutta malttaako tätä herkkua katsoa niin, että katsomisten väliin jää viikko? Meinaan vaan, että kyllä oli taiten rakennettu, peräti huima kokemus. Matthew McConaughey tökki itselleni todella pahasti Killer Joena, mutta tässä äijä tekee elämänsä roolin. Kuten myös näköisakselilla hannupekkahänninen-juhanitamminen karismaattisesti seilaava Woody Harrelson, jonka pastillinimeskelymäiset naamamaneerit sopivat Marty Hart ‑hahmoon mainiosti. Miehet muodostavat yksinkertaisesti parhaan murhatutkijaduon sitten vanhan kunnon Se7enin.

True Detective upeine musiikkeineen ja teemakappaleineen jättää levottoman, muttei todellakaan petetyn tunteen. Ainoa asia, mikä kerrontasilmääni hieman särähti, oli se nelosjakson baikkerirymistely. Jalat olisi mielestäni kannattanut pitää hieman enemmän maassa: tällaisenaan Rust Cohlen hahmosta kehkeytyi turhan omnipotentti ja sarjakuvamainen. Silti (siksi?) nihilistis-misantrooppista klassikkokamaa, tämä. Se, miten alakulo onnistuu olemaan näin viihdyttävää, on pieni ihme.

Elitisti-arvioija Mustosen tapaan kyllä jäin minäkin pähkimään tulevia tuotantokausia. Miten ihmeessä tästä jatkaa, vai jatkaako ensinkään, puhumattakaan, että petrata? ****1/2

QCine (4.1.2015 18:06)

Mutta malttaako tätä herkkua katsoa niin, että katsomisten väliin jää viikko?

Kyllä malttoi. Juuri True Detectiven kohdalla uusi jakso per viikko tuntui parhaalta mahdolliselta tavalta seurata sarjaa. Tuore episodi ilmaantui (muistaakseni) maanantaisin HBO Nordicin nettipalveluun lähes reaaliajassa jenkkien jakson kanssa ja valtaisa kuhina voimistui viikoittain internetin blogeissa, keskustelufoorumeilla ja myös printtimediassa. Spekuloinnit tulevasta, teoriat kirjallisuusviittauksista ja mysteerisestä kultista toivat True Detectiven seuraamiseen oman suolansa ja sarjalle sellaisen huomion, jota Netflix-tyylisellä koko tuotantokauden kerralla saataville laittamisella ei vain voi saavuttaa. Spoilerien välttämiseksi oli viimeisin jakso tietysti syytä olla katsottuna. Sarjan luoja Nic Pizzolatto on maininnut pitäneensä katsojien viikoittaisia spekulaatioita merkkinä siteestä tekijöiden ja sarjan yleisön välillä.

Todetaan vielä, että True Detective toimii taatusti toisenlaisellakin katselutahdilla, eikä moni yllä mainitun kaltaisia ulottuvuuksia edes kaipaa.

Bad Rain (7.1.2015 12:42)

QCine (4.1.2015 18:06)

Mutta malttaako tätä herkkua katsoa niin, että katsomisten väliin jää viikko?

Kyllä malttoi. Juuri True Detectiven kohdalla uusi jakso per viikko tuntui parhaalta mahdolliselta tavalta seurata sarjaa. Tuore episodi ilmaantui (muistaakseni) maanantaisin HBO Nordicin nettipalveluun lähes reaaliajassa jenkkien jakson kanssa ja valtaisa kuhina voimistui viikoittain internetin blogeissa, keskustelufoorumeilla ja myös printtimediassa. Spekuloinnit tulevasta, teoriat kirjallisuusviittauksista ja mysteerisestä kultista toivat True Detectiven seuraamiseen oman suolansa ja sarjalle sellaisen huomion, jota Netflix-tyylisellä koko tuotantokauden kerralla saataville laittamisella ei vain voi saavuttaa. Spoilerien välttämiseksi oli viimeisin jakso tietysti syytä olla katsottuna. Sarjan luoja Nic Pizzolatto on maininnut pitäneensä katsojien viikoittaisia spekulaatioita merkkinä siteestä tekijöiden ja sarjan yleisön välillä.

Todetaan vielä, että True Detective toimii taatusti toisenlaisellakin katselutahdilla, eikä moni yllä mainitun kaltaisia ulottuvuuksia edes kaipaa.

Tässäpä hyvää esimerkkiä siitä, miten netflixin "koko kausi kerralla" ‑malli (niin hyvä kuin se toisaalta onkin) pilaa lähes kaiken keskustelun ja yhteisöllisyyden sarjan ympärillä. Kyllä tv-sarjojen suola on minun mielestäni juuri se, että seuraavaa jaksoa joutuu odottamaan jotta näkee miten tarina taas jatkuukaan ja tällöin yksittäistä jaksoa tulee myös sen viikon tauon aikana makusteltua ja mietittyä enemmän. Toki ylianalysointi ja suurien odotusten kasaaminen tuotantokauden mittaan ovat ikäviä kääntöpuolia. Mutta jos tykittelee pariin iltaan vaikkapa True Detectiven kokonaan, niin yksittäisten jaksojen helmiäishetketkin saattavat hukkua sinne sekaan eikä piinaavaa odotusta jatkostakaan pääse syntymään, kun vasta katsottua jaksoa hädin tuskin tulee sen kummemmin analysoitua kun jo seuraava jakso pyörii.

Netflix toki tarjoaa vaihtoehdon joka on vallankumouksellinenkin tietyiltä osin, mutta jos yksi katsoo kaikki jaksot parissa illassa, toinen jakson viikossa, kolmas pari jaksoa viikossa ja se neljäs miten sattuu – vaikka vuoden viiveellä, niin ei siinä mitään kovin mielenkiintoista reaaliaikaista keskustelua välttämättä pääse syntymään ja silloinkin kautta monesti arvioidaan kokonaisuutena jolloin ne yksittäiset jaksot ja kutkuttavat juonenkäänteet ym. ovat pelkkää massaa. Kyllähän suuri osa esim. Lostin ja Twin Peaksin menestystä ja viehätystä oli se mysteeri, josta puhuttiin jaksojen välillä keskustelufoorumeilla ja työpaikkojen kahvihuoneissa, joka sitten alkoi elää omaa elämäänsä jossain vaiheessa. Toki tämä on sarjasidonnaistakin, mutta pääosin näin. 

teoriat kirjallisuusviittauksista

Sarjan seurauksena saatiin myös suomennos Chambersin klassikosta keltainen kuningas. Which is nice.

Sarja oli aivan tolkuttoman suuri pettymys. Tilasin HBO Nordicin tämän takia. Yksi tylsimmistä koskaan katsomistani sarjoista.

Tässä on sitten spoilereita, olen katsonut jo koko 1. tuotantokauden:

Pidin southern gothic ‑vibasta kovasti. Eteläisen Louisianan sisäsiittoinen sosiaalinen kudelma tuntui hyvin orgaaniselta, itse ainakin ostin heti koko kuvion: True Detectiven ympäristö on jäänne ajalta, jolloin eteläiset herrasmiehet mieluusti pitivät alueensa poliittisen hallinnan itsellään, eivätkä kaivanneet ulkopuolisia kertomaan millä tavalla asioita tulisi hoitaa, tai luinka vuosisataista sanatonta lakia tulisi muuttaa. Tähän sekoittuu vielä satanismia ja santeriaa.

En pitänyt siitä että melko hitaasti rakentuva asetelma ei lunasta kasautuvia lupauksiaan lopussa. Rituaalimurhat, okkultismi, jopa yliluonnolliset viittaukset, politiikan huipulle yltävä salaliitto, elementti toisensa jälkeen asettuu vähitellen paikalleen, kunnes lopulta sarjaa on jälkellä enää puolitoista jaksoa, ja todellisuus alkaa valjeta: kaikkea ei saada millään nivottua yhteen. Pidin siis lopetusta, paria – kolmea viimeistä jaksoa, pettymyksenä. Petyin siihen, kuinka pinnallisesti murhaajan motiiviin syvennyttiin, kuinka viittauksen tasolle jäi koko miehen sukua (tai vielä laajempaa joukkoa) koskeva santeria-riittikuvio, ja kuinka purskahtaen aiemmin niin hitaasti avattu tarina lävähtää esille siirryttäessä takaumista nykyhetkeen (samalla kun aikaa on tuhlattu esim. turhaan Rustin motoristimenneisyys-sivujuonteeseen, jota QCinekin ihmetteli).

Sekä McConaghey että Harrelson ovat hyviä, mutta McConaghey vetää kyllä pidemmän korren siinä kuinka hänestä pieniä fyysisiä piirteitä myöten tulee Rust: hän on samanaikaisesti fyysinen ja voimakas, että jatkuvasti hieman vinossa ja laahustaen kulkeva hahmo. Pidin näin huomattavasti enemmän siitä kuinka McConaghey fyysisesti omaksuu Rustin hahmon, kuin tämän synkistä horinoista, jotka liian usein jättävät hieman pinnallisesti käsikirjoitetun maun; Ikään kuin Pizzolatto olisi joutunut pohtimaan mihinkä väliin sitä saisi mahdutettua vielä jonkun

Nietzsche-läpän.

Voi toki olla, että jokainen Rustin antihumanistista lätinöistä nivoutuu monitahoisesti sarjan tapahtumiin, mut se miten, jäi itseltäni kyllä hämärän peittoon. Harrelsonin hahmo on liian tavanomainen douche bag, että hän voisi kilpailla Rustin hahmon pimeän vetovoiman kanssa. Hänen kauttaan sarjan naishahmot saavat melkoisen miekan tupen roolin; varsinkin kun useaan otteeseen petetyn vaimonkin lopullinen teko on antaa anteeksi hairahtaneelle äijälleen.

Mutta oli oikein kiva että molemmat jäivät henkiin vastoin kaikkia odotuksia ja lähtivät vielä käsikynkkää sairaalasta!

Tällainen napakka kahdeksan tunnin paketti sopii minulle huomattavasti paremmin kuin useisiin tuotantokausiin venyvä sarja, jollaisia en ole jaksanut katsoa teinivuosieni jälkeen oikeastaan lainkaan. Jopa Oz ja Sopranos jäivät aikanaan kesken. Odotan innolla TD:n toista tuotantokautta, enkä näe ensimmäiseen kauteen nähden tason parantamista tai sen säilyttämistä yhtä toivottomana tehtävänä kuin moni muu.

(edit) Se täytyy sanoa, että jaksot osattiin lopettaa niin, että oikein vitutti jäädä odottamaan seuraavaa vkoa ja seuraavia jaksoja. Itse asiassa, päädyin ottamaan HBO-nordicin kahden vkon kokeilujaksoksi, jotta sain viimeiset kaksi jaksoa välittömästi katsottavakseni. Nykymaailmassa tv-sarjojen ympärille rakentuva sosiaalinen pelikenttä on tuhoutunut, kuten täälläkin on tullut mainittua: warettamalla tai muuten niin moni oli jo katsonut sarjan, ettei oikeastaan ollut ketään kenen kanssa jännittää yhdessä sarjan tapahtumia YLE:n kanavilta. (edit)

8/10

Yoshua Ben Yosef (26.1.2015 21:48)

Se täytyy sanoa, että jaksot osattiin lopettaa niin, että oikein vitutti jäädä odottamaan seuraavaa vkoa ja seuraavia jaksoja. Itse asiassa, päädyin ottamaan HBO-nordicin kahden vkon kokeilujaksoksi, jotta sain viimeiset kaksi jaksoa välittömästi katsottavakseni.

Mulla tuo meni niin, että jos en olis voinut katsoa jaksoja putkeen tai melkein putkeen, niin en olis mitenkään jäänyt seuraamaan sarjaa, jos olis pitänyt katsoa jakso per viikko. Nämä suoratoistopalvelut ovat silleenkin päin toimivia, että vähän huonompiakin sarjoja saattaa jaksaa katsoa, kun jos niitä kattelis normaalisti telkkarista, niin kiinnostus ei välttämättä pysyisi viikkojen yli. Tässä kyseisessä sarjassa mulle ainoa vähänkään toimiva cliffhanger oli ihan ekan jakson loppu, jossa annettiin ymmärtää, että nyt aletaan käydä läpi kiinnostavia asioita. Kakkosjaksossa meno sitten olikin ihan samaa tyhjäkäyntiä mitä ekassakin jaksossa ja samoilla renttumaneereilla McGonaughey poseerasi koko jakson. Eikä tuo yhdentekevyys loppunut oikein missään vaiheessa. Vitosjakso tais olla sellanen, jossa rupes hetkellisesti asiat kiinnostamaan, mutta sitten se taas lässähti. Viimeisen jakson viimeinen kohtaus oli kyllä hyvä myös.

Ei oikein lähtenyt tämä sarja kovasta hehkutuksesta huolimatta. Oli odotukset aika korkealla sarjan suhteen kyllä.

Kyllähän kakkoskausi oli selkeä pettymys. Jotenkin ne kaikki asiat, jotka tekivät ykköskaudella True Detectivestä kerta heitolla yhden lempisarjoistani, oli mokattu kakkoskaudella. Juoni oli helvetin sekava ja erittäin epäkiinnostava. Henkilöitä oli myös aivan vitusti liikaa. Colin Farrelista en ole koskaan juurikaan pitänyt, mutta nyt tyyppi oli ihan jees vireessä. Myös Farrelin roolihahmo oli "päänelikon" selkeästi kiinnostavin, vaikka kakki pohjalle romahtaneen korruptiokytän kliseen siitä löytyikin. Rachel McAdamsin esittämälle Bezzeridesille keksittiin vaikka mitä paheita ja ongelmia, mutta niistä ei saatu silti mitään irti. Woodrugh vaikutti aluksi ihan mielenkiintoiselta hahmolta, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi ettei tässäkään hahmossa päästäisi pintaa syvemmälle. Vince Vaughn oli yhtä mitäänsanomaton kuten aina, eikä mitäänsanomattomaksi kirjoitettu hahmo juurikaan auttanut asiaa. Vaughn silti porukan heikon lenkki. 

Juonen tynkiä ripoteltiin sinne ja tänne, eikä mistään saatu oikein kunnolla otetta. Muutamia visuaalisesti tyylikkäitä kohtauksia oli saatu ilmeisesti vahingossa upotettua mukaan ja muutamassa ekassa jaksossa oli jopa (heikohkoja) Lynch-viboja. Kakkoskausi taisi hieman petrata, jossain kolmen tai neljän jakson jälkeen, mutta tosin vain hetkellisesti. Viimeinen puolentoistatunnin jakso olikin sitten jo melkoista pakkopullaa. Ykköskauden tunnelmallisesta hidastempoisuudesta oli jäljellä nyt vain hidastempoisuus. Kaiken dissaamisen jälkeen täytyy kuitenkin todeta, että olihan tässä välillä enemmänkin kuin pelkkää hyvää yritystä, mutta erityisesti upean ykköskauden jälkeen vituttaa, että homma ryssittiin näin. 

http://www.episodi.fi/uutiset/tasta-syysta-david-cronenberg-kieltaytyi-true-detectiven-toisesta-kaudesta/

Cronenberg paljasti Reykjavikin elokuvajuhlilla kieltäytyneensä tarjouksesta ohjata ensimmäinen jakso toisesta kaudesta – huonon käsikirjoituksen takia. Sarjan toista kautta on yleisesti kritisoitu olevan huomattavasti heikompi kuin ensimmäinen.

“Harkitsin sitä, mutta ajattelin käsikirjoituksen olevan niin huono etten tee sitä. Televisiossa ohjaaja on vain ruuhkapoliisi, mutta toisaalta se on työtä ja sitä on runsaasti”, Cronenberg summaa.

Sir Filmipätkä (1.10.2015 23:26)

Kyllähän kakkoskausi oli selkeä pettymys. Jotenkin ne kaikki asiat, jotka tekivät ykköskaudella True Detectivestä kerta heitolla yhden lempisarjoistani, oli mokattu kakkoskaudella. Juoni oli helvetin sekava ja erittäin epäkiinnostava. Henkilöitä oli myös aivan vitusti liikaa. Colin Farrelista en ole koskaan juurikaan pitänyt, mutta nyt tyyppi oli ihan jees vireessä. Myös Farrelin roolihahmo oli "päänelikon" selkeästi kiinnostavin, vaikka kakki pohjalle romahtaneen korruptiokytän kliseen siitä löytyikin. Rachel McAdamsin esittämälle Bezzeridesille keksittiin vaikka mitä paheita ja ongelmia, mutta niistä ei saatu silti mitään irti. Woodrugh vaikutti aluksi ihan mielenkiintoiselta hahmolta, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi ettei tässäkään hahmossa päästäisi pintaa syvemmälle. Vince Vaughn oli yhtä mitäänsanomaton kuten aina, eikä mitäänsanomattomaksi kirjoitettu hahmo juurikaan auttanut asiaa. Vaughn silti porukan heikon lenkki. 

Juonen tynkiä ripoteltiin sinne ja tänne, eikä mistään saatu oikein kunnolla otetta. Muutamia visuaalisesti tyylikkäitä kohtauksia oli saatu ilmeisesti vahingossa upotettua mukaan ja muutamassa ekassa jaksossa oli jopa (heikohkoja) Lynch-viboja. Kakkoskausi taisi hieman petrata, jossain kolmen tai neljän jakson jälkeen, mutta tosin vain hetkellisesti. Viimeinen puolentoistatunnin jakso olikin sitten jo melkoista pakkopullaa. Ykköskauden tunnelmallisesta hidastempoisuudesta oli jäljellä nyt vain hidastempoisuus. Kaiken dissaamisen jälkeen täytyy kuitenkin todeta, että olihan tässä välillä enemmänkin kuin pelkkää hyvää yritystä, mutta erityisesti upean ykköskauden jälkeen vituttaa, että homma ryssittiin näin. 

Melko pitkälti juuri näin, mutta vähän tuntuu että tämä kantaa suotta "True Detective"- nimeä taakkanaan – itselläkin meni monta jaksoa ennen kuin ymmärsin keskittyä tarinaan ja unohtaa vertailu ekaan kauteen. Sääli että Sir Filminpätkän mainitsemat ongelmat tätä tosiaan rasittavat, mutta varsinkin puolen välin jälkeen tämäkin koukutti aika lailla. Vika jakso oli kyllä jossain määrin pettymys.