Katsotut elokuvat yhteensä: 213
Teatteriympäristössä katsotut elokuvat: 129
– 35 milliseltä nähdyt elokuvat: 88
– 16 milliseltä nähnyt elokuvat: 1
– DCP:ltä nähnyt elokuvat: 40
Festivaaliympäristössä nähdyt elokuvat: 24
– Yubari Fanta 2014
Muissa formaateissa katsotut elokuvat: 60
Blu-Ray: 2
DVD: 32
VoD: 19
Youtube: 2
Lentokone: 5
Vuosi oli lievästi sanottuna mielipuolinen. Homma lähti täysin lapasesta Tokion reissailun suhteen ohjelmiston ollessa täynnä toinen toistaan upeampia retrospektiivejä. Upein muisto on tietenkin Sonny Chiban tapaaminen Cinema Verassa, joka esitti 24 Chiba-elokuvaa. Pikaisempia visiittejä tuli tehtyä myös mm. Norifumi Suzuki ja Hideo Gosha ‑retrospektiiveihin, Art Theatre Guild sarjaan, Shunji Iwai –sarjaan, Koji Wakamatsu ‑spesiaaleihin sekä viimeisimpänä Chusei Sone ‑retrospektiiviin.
Suurin surun aihe oli old school + pink teatteri Shimbashi Bunkan sulkeminen, jonka päätösviikonloppuna oli haikea mutta huikea tunnelma molemmissa saleissa teatterin käydessä ylikapasiteetilla yleisön lapatessa sisään vaikka penkit olivat loppuneet jo aikaa sitten.
Tieto siitä, että 35mm filmi ja sitä esittämään kykenevät teatterit vetävät viimeisiä henkäyksiään, toimi osittain tämän liki vararikkoon ajaneen leffamatkailun motiivina. Ohjelmistossa olikin useita elokuvia joita on mahdoton nähdä missään muussa formaatissa, esim. Red Violation (Chusei Sone, 1980) ja Secret Honeymoon: Rape Train (Yasuharu Hasebe, 1977).
Top 10 vuoden elokuvaelämykset
1. Wolfguy: Enraged Lycanthrope (Kazuhiko Yamaguchi, 1975) [35mm]
Sonny Chiban kaikkien aikojen paras ja mielipuolisin toimintatykitys on vertaansa vailla oleva ihmissusi-dekkari. Katsoin kolme kertaa samana päivänä ja todistin yhden katsojan hulluksi tulemista.
2. Shinbashi Bunkan päätösviikonloppu [kaikki 35mm]
Taxi Driver, Death Proof, Rape Ceremony, Secret Honeymoon: Rape Train, Rape and Death of a Housewife, Secret Chronicle: Prostitute Market: Secret Chronicle: Prostitute Torture Hell, Secret Chronicle: She-Beast Market.
3. Graveyard of Honor (Kinji Fukasaku, 1975) [35mm]
Olin nähnyt tämän ennenkin, mutta teatterin pimeydessä katsottuna Fukasakun raivoisa visio iski päin kasvoja aivan uskomattomalla intensiteetillä. Järisyttävä kokemus.
4. Goyokin (Hideo Gosha, 1969) [35mm]
Goshan samuraielokuvan henkeä salpaavat maisemat pääsivät oikeuksiinsa Shin-Bungeizan suurelle kankaalle heijastetulla huippuluokan printillä. Tatsuya Nakadain paikallaolo teatterissa lisäsi kokemuksen muistettavuutta.
5. Army Intelligence 33 (Tsuneo Kobayashi, 1968) [35mm]
Toinen Chiba-festivaalin ehdoton helmi oli todella viihdyttävä yhdistelmä vaakoja-noiria ja kommandotoimintaa. Chiba esittää vakoojakoulun kasvattia joka lähetetään ensiksi Casablanca-henkisille klubeille, sitten viidakkoon kommandotehtävälle.
6. Evil Dead Trap (Toshiharu Ikeda, 1988) [35mm]
Ikedan tyylikäs ja niljakas genre-elokuva on kuin luotu Laputa Asagayan vanhahtavaan ja hieman ahtaaseen, mutta tunnelmalliseen ja katsojansa lähelle kangasta pakottavaan teatterisaliin. Snadisti oranssisävyinen mutta laadukas printti vain vahvisti tunnelmaa.
7. Akira (Katsuhiro Otomo, 1988) [35mm]
Todella vakuuttava tieteisvisio löysi uudelleen sekä uuden teatteriyleisön Meguro Cineman esittäessä sitä peräti 3 viikkoa (3-4 näytöstä päivässä). Käytävällä kaikuneista jutuista päätellen moni katsoja toi mukanaan ensikertalaisen kaverin.
8. Paradox (Yoshihiro Nishimura, 1983) [Yubari Fanta / DVD]
Yoshihiro Nishimuran tuoreista elokuvista voi olla mitä mieltä haluaa, mutta 1980-luvulla hän oli valtavan potentiaalin omaava lupaus. Tämä splatteria ja prätkäjengejä yhdistelevä 50-minuuttinen kauhuantologia hämmentävän hyvä ja mielenkiintoinen. On liki mahdotonta uskoa Nishimuran olleen 16-vuotias sen ohjatessaan (esim. Kinji Fukasakun debyytti Drifting Derective on paljon lapsellisempi elokuva).
9. The Tale of Iya (Tetsuichiro Tsuta, 2013) [35mm]
Listalla seuraavana olevan Tokyo Triben vastakohta, 35-milliselle filmille henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa kuvattu realistis-maaginen fantasia kaipuusta luonnon pariin. Tästä on ilmeisesti levitetty myös DCP-versiota, mutta Tokiossa oli aito 35 millinen printti esityksessä.
10. Tokyo Tribe (Sion Sono, 2014) [DCP]
Sonon jengimusikaali ei ole edes ohjaajansa parhaimmistoa, mutta se on siitä huolimatta täynnä niin innostavia jaksoja, että piti käydä katsomassa useampaan kertaan. Katulavasteet ovat todella herkullisia.
Top 5 katseluvuoden suurimmat harvinaisuudet
1. Tokyo Daijishin Magnitude 8.1 (1980) [16mm] (Sonny Chiba melko heikossa maanjäristyselokuvassa)
2. Taiyo no kizuato (Chusei Sone, 1981) [35mm] (Sonen loistava nuorisoelokuva seksillä, väkivallalla ja prätkillä)
3. Red Violation (Chusei Sone, 1980) [35mm] (Sonen mainio roman porno ‑draama aidon rockbändin arjesta)
4. Secret Honeymoon: Rape Train (Yasuharu Hasebe, 1977) [35mm] (Haseben hupaisa ja romanttinen rikos/raiskauselokuva)
5. Dark Story of a Sex Crime: Phantom Killer (Koji Wakamatsu, 1969) [35mm] (Wakamatsun mustan humoristinen raiskaajakuvaus)
Top 5 vuoden aikana katsotut pahimmat myrkyt
1. Young Beast: Secret Pleasures (Kazunori Takeda, 1978) [35mm] (ruma, tylsä ja teennäinen pink-draama)
2. Kunoichi kesho (Sadao Nakajima, 1964) [DVD] (rasittava ninja-spedeily todistaa post-modernismin tuhoista jo 60-luvun japanilaisessa genre-elokuvassa)
3. High Kick Angels (2014) [DCP] (voiko elokuva enää lapsellisemmaksi muuttua?)
4. Fried Dragon Fish (Shunji Iwai, 1993) [35mm] (sama mies on myöhemmin ohjannut maailman parhaita elokuvia, mutta tämä on amatöörimäisen surkeuden huippu)
5. Guardians of the Galaxy (2014) [lentokone] (puuduttava tehostepelleily jossa siniset tyypit taistelee vihreitä tyyppejä vastaan)
