Helsinki / elokuvakaupat ym. kiinnostavat

Antti Tohka (28.12.2013 20:19)

Video Kalliossa ovat olleet lähes kaikki BluRayt, VHS:t ja DVD:t puoleen hintaan koko joulukuun. Ilmeisesti loppuunmyynnistä ei kuitenkaan ole kyse. 

Erilaisilla itsepalevelukirppiksillä voi tehdä myös löytöjä. Elitille kirjoittaneet myymät ainakin tavaroitansa silloin tällöin seuraavilla: Kaboom, Oiva, Metka ja Löytöretki. Melkein joka kerta jotain tarttuu parilla eurolla mukaan (itselläni on myyntitiski Löytöretkessä, mutta siellä ei kyllä mitään erikoista ole tällä hetkellä). 

Kaboom!ssa oli viimeksi käydessä "yllättävän" hyvin FIx- ja muita vanhempia VHS-kasetteja Frekvensiasta Espoon OVC Videovisioniin!

Aiemmin Vaasankadulla ollut Divari Kaleva asuu nykyisin osoitteessa Fleminginkatu 20, 00510 Helsinki. Puhelin: 09-685 6720. Elokuvia oli viime viikolla monta metriä.

Vieläkö riistohinnoillaan huoraava krääsäpulju Kukunor on hengissä?

Neon Maniac (19.2.2014 23:29)

Vieläkö riistohinnoillaan huoraava krääsäpulju Kukunor on hengissä?

Taisi lopettaa toimintansa kesällä. Jotain jäämistöä oli jollain kirppiksellä myynnissä.

chachi (20.2.2014 11:28)

Neon Maniac (19.2.2014 23:29)

Vieläkö riistohinnoillaan huoraava krääsäpulju Kukunor on hengissä?

Taisi lopettaa toimintansa kesällä. Jotain jäämistöä oli jollain kirppiksellä myynnissä.

Kah... Mikään ihme niillä hinnoilla, vaikka sijainti oli yhtä herran kukkaroa. Emme jää kaipaamaan. Mielenkiinnosta; mihin kirppikselle oli kipattu?

Eihän kukunor ole enää puoleen vuosikymmeneen ollut muuta kuin verkkokauppa?

Ei tästä kauaa kyllä ole kun kuulin raporttia loppuunmyynnistä, liekö Helsingissä sitten ollut viimeinen liike?

Kukunor oli kova mesta 90-luvun alussa kun liike sijaitsi Tampereen rautatienkadulla,ensin levykauppa Juke bossin kanssa kimpassa ja myöhemmin omissa tiloissaan.Tuolta tuli haettua säännöllisesti Video watchdogit,Psychotronicit,Filmfaxit jne. sekä läjäpäin elokuvakirjoja mm.nykyään lähes puhkiselattu Psychotronic encyclopedia on Kukunorista hankittu.Varsinkin Hesaan muuttamisen jälkeen putiikki alkoi keskittyä liiaksi tuohon krääsäpuoleen ja meikäläisen kiinnostus lopahti.

Antti Vanhala (20.2.2014 20:46)

Ei tästä kauaa kyllä ole kun kuulin raporttia loppuunmyynnistä, liekö Helsingissä sitten ollut viimeinen liike?

En oo tiedä muista liikkeistä kuin tennispalatsin toimipisteestä, mutta sehän kai lopetti jo 2009/2010 ja tampereen liike kai muutama vuosi ennen tuota.

Kaduttaa muuten vieläkin, etten ostanut ysärillä tampereelta erästä cthulhu-patsasta...

Vitosen Divari

Jorma Palkeinen: Paljonkos sinulla on leffoja?

Minä: En tiedä. Noin 95 metriä.

Jorma Palkeinen (katselee ahnaasti ostoslistaani): Jätä tämä tänne, niin me etsitään sulle nää kaikki.

Maksan ennakkoon 16 DVD:tä (40 €) ja 16 blu-rayta (80 €). Lähetän kerran kuussa sähköpostissa päivitetyn ostoslistan ja Palkeinen & Co. lupaavat etsiä leffoja itselleen sopivina aikoina ja ilmoittaa kun jotakin on löytynyt. Jolloin käyn noutamassa saaliin ja maksan lisää. Eli kauppa tekee unelmadiilin, myymällä paljon ostavalle vakioasiakkaalle leffoja omaan tahtiinsa jatkuvalla syötöllä.

Mitään ei tapahdu. Joka kuukausi joudun käymään kaupassa saman keskustelun:

• Lähetin listan kolme viikkoa sitten. Onko yhtään mitään löytynyt?

• Tässä on ollut kiireitä, eikä ole ehditty etsiä. (Hakee listan sähköpostista ja kaivaa hyllyistä odotellessani hätäisesti puolen tusinaa leffaa)

Näin käy lokakuussa, marraskuussa, joulukuussa, tammikuussa, helmikuussa, maaliskuussa, huhtikuussa ja toukokuussa. Koskaan eivät kaiket päivät kaupassaan tuttuja valikoimiaan selaavat myyjät ole "ehtineet" pitää lupaustaan, mutta kun tulen paikalle, niin joka ikinen kerta niitä kuitenkin löytyy muutamassa minuutissa useita.

Keväällä päätin antaa Vitosen jätkille työrauhan, enkä käynyt koko kesänä hoputtamassa. Nyt, kun on jo syyskuu ja uuden listan lähettämisen aika, tajusin ettei kolmeen edelliseen ole reagoitu mitenkään.

Kävin pitkästä aikaa paikan päällä:

• Koko kesänä ei ole löytynyt mitään?

• Kyllä niitä on koko ajan etsitty, mutta mitään ei ole löytynyt.

• Kohta neljään kuukauteen?

• Ei.

• En usko. Ette te ole tehneet yhtään mitään. Tämä pelleily loppuu nyt tähän. Laskin, että olen maksanut ennakkoon tasan 60 euroa ja haluan rahani takaisin.

• Ei me anneta rahoja takaisin. Ei voida.

• Miten niin ette voi?

• Koska ne on lyöty kassaan.

• Mitä helvettiä? Missä tahansa kaupassa asiakas on oikeutettu perumaan ostoksensa ja saamaan rahansa takaisin kuittia vastaan palauttaessaan vaikka pölynimuria tai mitä tahansa. Minulla on kuitti tavarasta jota ette ole toimittaneet.

• Ei meillä ole sellaista käytäntöä.

Kerään hyllystä umpimähkään 7 ensimmäistä käteen osuvaa blu-rayta ja 10 DVD:tä ja poistun kaupasta.

Ymmärrän, jos jokin asiakkaan toivoma järjestely ei sovi yrityksen bisnesideaan. Tällöin siitä pitää kertoa asiakkaalle. Esimerkiksi, että kaupan toiminta perustuu puhtaasti itsepalveluun.

Sitä en sulata, että kauppa mainostaa puutelistapalvelua ja sopii useaan kertaan sellaisesta hyväuskoisen asiakkaan kanssa, mutta ei sitten kuitenkaan tee mitään asian eteen. Sellaista sanotaan valehteluksi, joka on hyvin lyhytnäköistä liiketoimintaa.

Kun kaikki muut kaupat aktiivisesti ohjaavat asiakkaita käyttämään käteisen sijasta pankkikorttia, niin Vitosen Divarissa rangaistaan kortilla maksajaa ottamalla jokaisesta ostosta yksi ylimääräinen euro. Omituista.

Omituista sekin, että divarin palveluun kuuluu asiakkaan solvaaminen tyhmäksi, jos tämä ostaa myyjälle epämieluisan elokuvan. Samaa kohtelua ovat nähtävästi saaneet osakseen muutkin. Vitosen Facebookista:

Topi Karjalainen

2

tähti 

Plussaa, liikkeessa palvellaan. Miinusta, tökeröpalvelu.

23. heinäkuuta 2016

· 

-----

Yön yli nukuttu PS.

DVD:t ja blu-rayt eivät ole Vitosessa sitten niin missään järjestyksessä. Joten asiakkaan ei auta kuin selata altaasta toiseen kymmeniä metrejä bulkkitavaraa löytääkseen ostettavaa.

Kaupan toimintamalli perustuu aivan selvästi heräteostoihin. Kun turhautunut asiakas ei löydä hakemaansa, niin tämä ostaa jotakin toisarvoista, jotta käynti ja vaivannäkö ei olisi ollut täysin turhaa. Kun tämä kuulee kassalla, että valitut kolme blu-rayta maksavat 30 euroa, mutta ostamalla viisi lisää saa koko potin neljälläkympillä, laskee moni vaatimustasoaan entisestään ja koppaa helposti ihan vaan jotakin saadakseen hyödynnettyä tarjouksen. Näin Vitonen saa pakkosyötettyä asiakkaille elokuvia joita nämä eivät alunperin halunneet.

Tähän konseptiin ei heräteostoksia kuin ruttoa välttelevä meikäläinen tarkoin harkittuine ostoslistoineen sovi mitenkään.

Kerrotaan vielä, että Palkeisen kilpailijakseen kokema Ekku (Compact Video, Freda 31) oli etsinyt ja löytänyt minulle kesän aikana kolmattakymmentä elokuvaa. Sekä naapurinsa kirjadivari Kummisetäkin (Uudenmaankatu 26) kymmenkunta.

Tuostahan käy ilmi monta surullista syytä sille, miksi mm. allekirjoittanut lopetti kulttuurin aktiivisen tukemisen vastaavanlaisissa paskapuljuissa jo vuosia sitten. Käämit suli kusipäihin, joiden hällä väliä ‑asenne synnytti vain harmaita munakarvoja. Ilmiöön törmäsi aivan erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa myyjien intohimottomuus työtä kohtaan välittyi asiakkaisiin paikoin ala-arvoisesti. Asiakas on kuningas, tätä ei tunnuta vielä tänäkään päivänä tiedostettavan tietyillä tahoilla, vaikka kuinka kassavirta ehtyisi omaa matalaotsaisuutta. Tyhmyydestä tunnetusti sakotetaan, liiketoiminnassa eritoten, ja sitä saa mitä tilaa.

Tiedä sitten onko viimekädessä ollut vain onni myötä, kun pienimmätkin ongelmatapauksiksi luettavat tällä rintamalla vaikuttaa jääneen historiaan, kaupanteon siirtyessä bittivirtaan luotettavien välittäjien harteille. Perseen nostamisessa kivijalkaliikkeeseen, julkisistakin vielä maksaessa, tuntuu vuosi vuodelta olevan vähemmän järkeä.

Kari Häkkinen (3.9.2016 15:57)

Vitosen Divari

Huhhuh. Enpä tuolla ole asioinut, mutta luulisi että ainakaan näin vapaan tiedottamisen aikakautena tuollaiset puljut eivät kauaa pystyssä pysy, ja hyvä niin jos asenne on tuo.

Itse kyllä suosin kivijalkakauppaa viimeiseen asti, jo siksi että hyllyjen välissä penkominen ja tuotteiden katselu voittaa edelleen hiirellä klikkaamisen sekä tietysti käytettyjen leffojen osto/myynti. Tai jos tekee mieli hankkia jotain esim. viikonlopuksi, sen voi käydä noutamassa heti eikä kahden viikon päästä. Asiakastilaukset ovat tietysti asia erikseen enkä niitä lähtisi muiden välityksellä tekemään, kun netistä kaiken saa tosiaan tilattuakin.

No ei kyllä nykyaikana tulisi hirveästi mieleen antaa jollekin kauppiaalle listaa ja rahoja etukäteen, että etsipä nämä kun en itse löydä. Eri asia joskus 90-luvulla, kun piti musiikkiakin metsästää levykauppiaalta kyselemällä ja saattoipa hän tilata jostain erityisreittejä jonkin erikoislevyn. Ei nyt toki silloinkaan rahoja etukäteen maksettu. tietysti jos ei halua googletella ja nettikauppoja käyttää, niin voihan se toimia noinkin.

Oman kokemuksen mukaan suomalaiset video/levykauppiaat ovat yleisesti ottaen varsin eksentristä porukkaa joilta ei välttämättä kannata edes odottaa ns.tavallista asiakaspalvelua.

Tarinoita olisi vaikka kuinka paljon mutta erityisesti on jäänyt mieleen eräs helsinkiläinen levykauppias joka alkoi vittuilemaan minulle siitä että tilasin liian usein levyjä!"Taasko sä tilaat?"kauppias totesi ja oli aivan tosissaan,90-luvun alussa tuli käytettyä lähes kaikki rahat äänilevyihin joten huoli oli kyllä sinänsä aivan aiheellinen.Pidin pari vuoden breikin ja kun seuraavan kerran soitin kyseiseen liikkeeseen puhelimeen vastasi eri mies jolle ilmoitin heti kärkeen että minulla on aika pitkä ostoslista."No paljonko sulla niitä on?" totesi tympääntyneen ja erittäin kiireisen oloinen myyjä.Jollain omituisella tavalla tuollainen kuittailu on kuitenkin virkistävää ja ainahan voi vittuilla takaisin.

Miten mielelläni olisinkaan noiden tylyttäjä-divarinpitäjien puolella. X-sukupolvesta on kasvanut nariseva nirsoilijalauma, jolle maailma tuntuu olevan yksi suuri Stockmann, missä juuri Minun tulee saada sitä parasta, tauotonta suihinottopalvelua 22 asteen lämpötilassa. Tätä vasten arvostan suuresti palvelutyöntekijöitä, jotka pystyvät tekemään duuniaan omana itsenään. Myös asiakkaan on tajuttava, ettei "palvelijalla" ole välttämättä aina se maailman paras päivä. Hymy on saattanut haihtua vaikkapa edellisen mulkkuasiakkaan myötä. Minä annan tippini viileille, lähtökohtaisille minimisuorittajille. "Menkää itte tonne palvelukentälle ni näätte mitä se on!"

Mutta. En kuitenkaan ole noiden tylyttäjä-divarinpitäjien puolella, ainakaan enää. Olen em. näkökulmaa vasten aiemmin muistellut lähinnä lämmöllä niitä helsinkiläisiä (Jyväskylässä oli kanssa se yksi) divaritörkimyksiä – tähän saakka. Että joo, ovat oma itsensä ja plaa plaa. Mutta kyllä jokin roti on oltava kauppatapahtumassakin. En minä vaadi punaista mattoa astuessani kivijalkakauppaan, mutta jos mieleen tulee, että haluaako tuo kundi oikeasti päästä tuosta sälästä eroon, on asetelma sangen irvokas.

Puolestani on ihan ok, että tämmöinen käsittämätön munapääkulttuuri katoaa. Musiikkipuolella vastaavanlainen järjettömästi vaalittu legenda on se "Soittajanhan pitää olla hiukan kännissä". Ei sekään enää päde, ja hyvä näin. Vastaavasti toivon, että asialliset kivijalkadivarit, tai olkoot vaikka missä kansakunnan olohuoneissa, pärjäisivät. Ne, joissa on se itsestään syntynyt leppoisa, asiantunteva meininki: kutsutaan sitä sitten "palveluksi" tai joksikin muuksi.

Respektit, viirit ja papukaijamerkit annettakoon näin julkisesti ja nimeltä kotikaupunkini Salon Pop-Shopin Mika Kankareelle. Hän on ollut divarinpitäjä koko työelämänsä ajan, 16-vuotiaasta, hoitanut hommansa asiallisella karismalla, vaikkei mikään jayleno-moottoriturpa olekaan. Jos firmansa jonain päivänä jostain syystä lopettaa, kulttuurin jumalat tulevat itkemään kauan. Ei tarvitse olla USA:n presidentti ollakseen muille tärkeä.

Niin – ja jäihän pk-seudulla asuessa myös se Arohongan divarin karisuomalaisennäköinen äiä (Arohonka itse?) mieleen, vaikken käynyt paikassa kuin aivan liian harvoin. Ja se Senaatintorin ohessa sijaitsevan reiluhinta-divarin "Tarvitsetko kantovälinettä?" (<-- muovikassi) ‑divarinpitäjä lie yhä kuvioissa, eikös hästä ollut Hesarissakin juttua taannoin.

Ilman noita ihmisiä useimmat meistä elitisteistäkään emme olisi me.