Mika Helminen

Mother of Flies (2025)

Ohjaaja:

• John Adams
• Zelda Adams
• Toby Poser

elokuva arvostelu

Kaikilla hoidoilla on hintansa.

Nyt kyseessä olevan Adams Familyn jäseniä eivät ole Gomez, Morticia tai edes Wednesday. Sarjakuvasta, televisiosta ja valkokankailta tutuksi tulleen kauhun ja mustan huumorin sävyttämän fiktiivisen klassikkoperheen kirjoitusasukin on aavistuksen erilainen. John Adamsin, hänen vaimonsa Toby Poserin, sekä heidän tyttäriensä Zelda ja Lulu Adamsin muodostama perhe sen sijaan on todellinen, mikrobudjeteilla elokuvia jo toistakymmentä vuotta tehnyt luova yksikkö.

Adamsit ovat tuotantoyhtiönsä Wonder Wheel Productions kanssa tehneet viime aikoina tiivistä yhteistyötä kauhu‑ ja jännitysfiktioon keskittyneen amerikkalaisen Shudder-suoratoistopalvelun kanssa. Työnjako on parhaassa DIY‑hengessä sellainen, että kaikki tekevät kaikkea; ohjaus-, käsikirjoitus-, tuotanto‑ ja näyttelijäkrediitit jaetaan koko perheen kesken, ja näin on laita myös elokuvien äänimaailman suhteen. Musiikista vastaa tälläkin kertaa perheenjäsenten oma yhtye H6LLB6ND6R.

Mother of Flies on useiden aiempien Adams-elokuvien tapaan kuvattu perheen kotiseudulla, New Yorkin osavaltion pohjoisosassa sijaitsevilla Catskillvuorilla, jossa tunnelmaan sopivista metsistä, vanhoista rakennuksista ja maaseututeistä ei ole pulaa. Ja myös tätä Adams-tuotantoa on kuvattu kirjaimellisesti perheen takapihalla. Tehtyään useita elokuvia kotinurkillaan, on tiimillä jo valmiiksi tietoa mistä löytyy tarkoitukseen sopiva luola tai puu. Ja jopa se, mihin aikaan päivästä tuo puu luo varjonsa tiettyyn kohtaan.

Mother of Flies on folk-kauhu, jossa luonto, bodyhorror-elementit ja perheenjäsenten välinen rakkaus kietoutuvat toisiinsa. Vakavasti sairas Mickey (Zelda Adams) hakee yhdessä isänsä (John Adams) kanssa apua salaperäiseltä metsän keskellä elävältä Solveig-noidalta (Toby Poser), johon Mickey on saanut yhteyden varsin epäkonventionaalisella tavalla. Matka johdattaa heidät noituuden, kuoleman ja sukupolvelta toiselle siirtyvien salaisuuksien maailmaan. Kohtalokkaan runollisesti artikuloivan Solveigin metodit näyttävät asettavan Mickeyn mahdolliselle parantumiselle kovan hinnan.

Etenkin elokuvan isän ja tyttären välisestä dialogista välittyy tunne, että Adamsien elokuvat ja perhe-elämä ovat hyvinkin tiiviisti toisissaan kiinni. Siitä seuraa tiettyä kotivideomaisuutta, joka on enemmänkin henkistä, koska tekniseltä toteutukseltaan Mother of Flies on kaikin puolin erinomaista työtä. Efektipuolesta vastaa "viides Adams", samalta Catskillin seudulta kotoisin oleva Trey Lindsay, jonka inhorealistisia tehosteita nähtiin ensimmäisen kerran Adamsien The Deeper You Dig ‑elokuvassa vuonna 2019.

Lindsayn luomat käärme-efektit iskevät Asklepioksen sauvasta muistuttavalla symboliikallaan tajuntaan viimeistään Solveigin ja Mickeyn keskustelujen sivutessa lääketiedettä ja syöpähoitoja. Vaikutuksen tekee myös Mother of Fliesin audiomaailma; se koostuu valtaosin luonnon äänistä, jotka vaihtuvat odottamatta Adamsien H6LLB6ND6R-bändin raskaisiin, mutta aavemaisen kauniisiin kitaravetoisiin post punk ‑säveliin. Ja tokihan kärpästenkin ääniä kuullaan.