Jetro Suni

Shame (1988)

Ohjaaja:

• Steve Jodrell

elokuva arvostelu

Vähälle huomiolle jääneeseen australialaiselokuva Shameen törmää usein rape'n'revenge -teosten joukkoon virheellisesti ryhmiteltynä.

Lähes täysin tv:n puolella työskennelleen Steve Jodrellin ohjaama Shame hyödyntää etenkin lännenelokuvista mutta myös muiden lajityyppien elokuvista tuttua trooppia, jossa ulkopuolinen muukalainen saapuu rikollisuuden ja korruption riivaamaan tuppukylään – usein hevosen, tai kuten tällä kertaa, moottoripyörän selässä – ja laittaa asiat ojennukseen^[1].

Shamen sankari, roteva tomboy-henkinen itsestään paremmin kuin hyvin huolehtimaan kykenevä Asta Cadell (Deborra‑Lee Furness), päätyy majoittumaan autokorjaamon takahuoneeseen kolaroituaan moottoripyöränsä. Heti suorilta kaikki lainvalvojia myöten tekevät Astalle kuitenkin selväksi, ettei hänen kaltaisensa rambomaisesti kylään saapuva ja Mad Maxistä (1979) vaatetustyylinsä kopioinut kulkuri ole seudulle millään tapaa tervetullut. Samalla paljastuu, että yksi kylän tytöistä on hiljattain joutunut joukkoraiskauksen uhriksi, eikä kukaan ole asettamassa raiskaajia vastuuseen teoistaan, koska nämä ovat kylän "silmäätekevien" poikia.

Kutkuttava premissi tarjoaa avokätisesti mahdollisuuden kovaotteista naisenergiaa sisältävään vigilantismi-ozploitaatioon. Tämä oli myös osan tuottajista sekä käsikirjoittajien alkuperäinen toive, mutta konsensusta eri tahojen välillä haettaessa kädenlämpöisempi "opetuselokuva" päätyi lopulta olemaan se mitä kuvattiin – joskin joitakin viikkoja ennen kuvausten alkua uusi toiminnallisempi käsikirjoitus yritettiin vielä viimehädässä syöttää sisään.

Tästä huolimatta Shamen voi edelleen aistia jatkuvasti flirttailevan eksploitaation suuntaan. Mitään hirvittävän räväkkää siinä ei silti koskaan pääse tapahtumaan – ainakaan niin, että se nähtäisiin ruudulla. Täysin taantunutta meno ei onneksi sentään ole. Kesyydestään huolimatta osa kohtauksista tuo jopa paikoin mieleen hyvinkin roisin japanilaisen Rape Zombie ‑elokuvasarjan (2012–2014), jossa kulkutautimainen epidemia aiheuttaa miehissä tarpeen raiskata kaikki tielle osuva. Esimekkinä Shamen kohtaus, jossa tuppukylän miehet laukkaavat kuin aivottomina talon ympäri sen seiniä ja ikkunoita paukuttaen ja sisällä pakoilevia naisia uhaten. Lisäksi kylän naisväkeä terrorisoivien poikien raiskaushimot on dialogissa kuvattu jopa niin kyltymättömän eläimellisiksi, etteivät edes paikalliset mummot voi taata olevansa niiltä turvassa.

Vaikka Shame ei lopulta tarjoakaan sitä omankädenoikeuden toteutumiseen pohjautuvaa sydäntälämmittävää katarsista, jota alkuun lupailee, ei teosta kannata silti sivuuttaa. Sen parissa viihtyäkseen odotustenhallinnallisessa mielessä tärkeintä on kuitenkin ennalta tiedostaa, ettei kyseessä ole vigilantismiteos tai perinteinen raiskaus-ja-kosto-elokuva.

Shamen rahoittajat (joihin lukeutuu mm. Women's Film Fund) eivät aikanaan olleet lopputulokseen kovinkaan tyytyväisiä, mutta etenkin naispuolisilta paikalliskriitikoilta elokuva keräsi runsaasti kehuja. Päähenkilö Asta Cadell tunnustettiin myöhemmin myös sen verran potentiaaliseksi sankarihahmoksi, että elokuvasta tehtiin vuonna 1992 Yhdysvalloissa samanniminen tv‑remake (pääosassa Ken Russellin The Lair of the White Wormista tuttu Amanda Donohoe), ja 90‑luvun jälkipuoliskolla Astan ympärille suunniteltiin Australiassa jopa kokonainen Natural Justice ‑etuliitettä kantava kolmen tv‑elokuvan sarja.

Trilogian oli tarkoitus olla Shamea täydentävä jatko‑osamainen jatkumo Astan seikkailuille, joissa tämä korjaa jälleen kerran vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia vaihtelevissa ympäristöissä. Elokuvasarjaan ideoiduista osista valmistui lopulta kuitenkin vain yksi, Natural Justice: Heat (1996; pääosassa Claudia Karvan). Loput osat ("Natural Justice: The Mad Hatters of Mount Manjara" ja "Natural Justice: Devil and the Deep Blue Sea") ehtivät olla aikansa tuotannossa, mutta niitä ei kuitenkaan koskaan saatu valmiiksi.

Ilmestymisensä aikaan Shamea pyöritettiin Yhdysvaltojen elokuvateattereissa toisinaan tuplanäytöksenä samoja teemoja sisältävän Jodie Fosterin tähdittämän The Accusedin (1988) kanssa.

Alaviitteet

1. ^ Haastatteluista^[1] selviää, että käsikirjoittajat Beverly Blankenship ja Michael Brindley nappasivat Shameen sekä rakenteen että nimen George Stevensin lännenelokuvasta Shane (1953). Kyseinen tieto selittääkin Shame-nimivalinnan paremmin kuin yritys järkeillä mihin sillä elokuvassa viitataan. Päähenkilö kun ei sen ihmeemmin mitään häpeile, mutta puolilooginen selitys on toki tarjolla olettamalla nimen viittaavan raiskatuksi tulleen kyläläistytön kokemaan häpeän tunteeseen (asia, jota ei myöskään varsinaisesti missään vaiheessa nosteta selkeästi tarinan keskiöön).

Lähdeluettelo

• FilmInk: "Steve Jodrell: No Shame" (linkki )