Mikko Koivisto

Secret Information (1968)

Ohjaaja:

• Masaharu Segawa

elokuva arvostelu

Point Blankista ja Le Samouraïsta ammentava japanilainen neo-noir-elokuva syntyi komediaohjaajan ja tosielämän ex-gangsterin yhteistyönä.

Masaharu Segawa muistetaan lämminhenkisten draamakomedioiden ohjaajana. Neljä vuosikymmentä kattanutta uraa värittää yhteistyö Kiyoshi Atsumin ja Frankie Sakain kaltaisten rakastettujen komedianäyttelijöiden kanssa. Segawan filmografiaan mahtuu kuitenkin myös mielenkiintoinen jakso 60‑luvun lopulla, jolloin hän ohjasi Toeille kolme toiminnallista gangsterielokuvaa. Näistä viimeinen, valitettavan vähälle huomiolle jäänyt Secret Information, on japanilaisen neo‑noirin unohdettu helmi.

Noboru Andō esittää elokuvassa vankilasta vapautunutta vähäsanaista kostajaa, joka etsii hänet vuosia sitten pettänyttä tahoa. Palkkamurhaaja ohjattiin suoritetun työn päätteeksi ansaan, jossa poliisit odottivat murhamiestä. Petturin identiteetti ei ole miehen tiedossa, kuten ei ole uusi maailmanjärjestyskään. Vuosia kalterien takana virunut rikollinen vaeltaa muuttuneilla kaduilla yksinäisen ja maailmasta vieraantuneen miehen viittaa kantaen.

Itsekin vuosia vankilassa viettänyt, vapauduttuaan näyttelijäksi ryhtynyt entinen jengipomo Noboru Andō sopii hiljaisen ja melankolisen miehen rooliin hyvin. Andō ei ollut kovinkaan moniulotteinen esiintyjä, mutta hiljainen karisma ja kasvoja koristanut iso viiltoarpi kantoivat pitkälle. Andōn filmografia kasvoi 60‑ ja 70‑luvuilla yllättävän huomionarvoiseksi, ulottuen Tai Katon syvän humaanista slummilääkärikuvauksesta By a Man's Face Shall You Know Him (1966) yakuzaelokuvahistorian brutaaleimpiin filmeihin kuuluvaan Art Theater Guild ‑tuotantoon The Sea of Genkai (1976). Niiden väliin mahtui niin sivuosia Kinji Fukasakun (Street Mobster, 1972) ja Hideo Goshan (Violent Streets, 1974) merkkiteoksissa kuin pääosia hieman pienemmissä, usein Andōn omaan elämään pohjautuneissa elokuvissa (True Account of the Andō Gang: Story of the Attack, 1973).

Segawa ohjaa Secret Informationia Jean-Pierre Melvillen Le Samouraïsta (1967) ja John Boormanin Point Blankista (1967) ammentaen. Filmi on tyylikkäästi kuvattu ja paikoittain kokeellisesti leikattu. Sade, sumu ja varjot sävyttävät elokuvan visuaalista ilmettä. Äänen saralla harjoitettu minimalismi valahtaa hetkittäin taide-elokuvan puolelle. Lopulta kyseessä on silti Toein genrefilmi odotettuine ammuskeluineen, autolla rymistelyineen ja romanssin poikasineen. Lopun paukuttelu taitaa vieläpä olla kuvatttu samassa kartanossa kuin ohjaajan aiemman filmin Underworld Series: Pardon My Violent Ways (1967) vastaavankaltainen kliimaksi. Muutamat rutiinilla ohjatut täytekohtaukset ja sivujuonteet estävät elokuvaa nousemasta mestariluokkaan.

Pienistä puutteistaan huolimatta Secret Information on lajityypissään liki suvereeni suoritus: äärimmilleen tyylitelty ja samanaikaisesti minimalismia suosiva kovaotteinen genrefilmi. Andōn ja Sagawan filmografioissa se yltää molempien herrojen parhaimmistoon, vaikka onkin jäänyt miesten tunnetumpien elokuvien varjoon. Aika olisi kypsä elokuvan uudelleenarvioinnille viimeistään nyt, kun on tullut kuluneeksi 100 vuotta sekä ohjaajan että näyttelijän syntymästä. Sagawan (26.10.1925–20.6.2016) muistopäivää vietettiin lokakuussa 2025 Tokiossa Laputa Asagaya ‑teatterissa, jossa edesmennelle ohjaajalle järjestettiin 28 elokuvan laajuinen retrospektiivi. Andō (24.5.1926–16.12.2015) sai vastaavanlaisen kunnian osakseen huhtikuussa 2026 Cinema Verassa. Secret Information esitettiin molemmissa tapahtumissa henkeäsalpaavan kauniilta filmiprintiltä.