Mika Helminen

Bring Her Back (2025)

Ohjaaja:

• Danny Philippou
• Michael Philippou

elokuva arvostelu

Bring Her Back on vuoden vaikuttavimpia, mutta myös synkimpiä ensi-iltaelokuvia.

Vuonna 1992 syntyneet kaksosveljekset Danny ja Michael Philippou ovat nousseet tuoreemmista kauhuelokuvan tekijöistä puhuttaessa viime aikojen kenties kiinnostavimmiksi nimiksi. Adelaiden esikaupunkialueelta Australiasta kotoisin olevan kaksikon tie ohjaajiksi ei ole kulkenut ihan perinteisimpiä reittejä filmikoulun ja elokuvateorian pänttäämisen kautta.

Takapihallaan WWE:n innoittamia painivideoita, kahjoja stuntteja ja kauhusketsejä jo pikkupojasta lähtien kuvanneet ja editoineet veljekset alkoivat levittää videoitaan ensin sosiaalisessa mediassa ja sittemmin omalla RackaRacka-nimisellä YouTube-kanavallaan. Videoitujen käytännön pilojen ja muun kohkaamisen suosio räjähti käsiin, ja vuonna 2023 oli Australiasta siirrytty jo Uudelle mantereelle parivaljakon ensimmäisen kokopitkän elokuvan Talk to Me kansainväliseen ensi-iltaan Sundance-festivaalille.

Los Angelesiin asettuneiden Philippou-veljesten toinen elokuva Bring Her Back on edelleen kuvattu Australiassa, ja taustalla vaikuttaa maineikas A24-tuotanto- ja levitysyhtiö, jota onkin totuttu pitämään jonkinlaisena laadun takeena. Bring Her Back ei ole jatko‑osa Talk to Me:lle, mutta teemallisten ja visuaalisten vinkkien myötä on helppo ajatella molempien kuuluvan samaan elokuvauniversumiin.

Bring Her Back on kauhuelementeillä ja okkultismilla höystetty painostava draama surusta ja menettämisestä. Kaikki sen päähahmot ovat jollakin tapaa uhreja, eikä helpottavaa, saati onnellista ratkaisua näytä olevan tarjolla kenellekään. Sisarukset Andy (Billy Barratt) ja Piper (Sora Wong) menettävät yksinhuoltajaisänsä jääden orvoiksi elokuvan alkumetreillä ja joutuvat viranomaissysteemin rattaisiin. Välittävä isoveli Andy on täyttämässä 18 vuotta vasta muutaman kuukauden kuluttua eikä näin ollen kelpaa vielä laillisesti huolehtimaan näkövammaisesta sisarestaan.

Yhdessä kasvaneita Andyä ja Piperia ollaan jo erottamassa toisistaan, kun sijaisäitiyttä tarjoava entinen lastenterapeutti Laura (Sally Hawkins) vaikuttaa olevan kiinnostunut ottamaan vain Piperin luokseen asumaan. Lauran kiinnostukseen Piperia kohtaan löytyy painava syy elokuvan edetessä, mutta asioista päästään kuitenkin yhteisymmärrykseen. Sekä Andy että Piper muuttavat Lauran luokse tämän syrjäisemmällä seudulla sijaitsevalle tilalle.

Sijaisäti Lauralla on takana oma tragediansa ainoan tyttärensä, niin ikään näkövammaisen Cathyn (Mischa Heywood), hukuttua pihan uima-altaaseen. Bring Her Back alkaa kuvilla, joissa nähdään vhs‑nauhalla venäjää puhuvia ihmisiä suorittamassa outoa, vastenmielisen näköistä rituaalia. Surusta pahasti flipannut Laura on löytänyt nauhoilla nähtävästä okkulttisesta toimituksesta jonkinlaisen toivonkipinän, johon liittyy myös Lauran luokse jo aiemmin muuttanut, mykältä vaikuttava orpo Oliver-poika (Jonah Wren Phillips).

Found footage ‑tyylisen vhs‑materiaalin näkyminen tuo Bring Her Backiin perinnetietoista salamyhkäisyyttä, ja visuaalinen puoli on elokuvassa muutenkin viimeisen päälle hallussa. Varsinaisia äkkipelotteluja ei ole tarjolla, mutta etenkin Oliveriin liittyvät fyysiset shokkielementit saavat lähes voimaan pahoin. Vesi on Bring Her Backissä hallitsevana elementtinä monella tapaa; suihku, sade, uima-allas jne. liittyen jokaisen päähenkilön omiin psyykkisiin ja fyysisiin vaurioihin.

Danny Philippoun ja Bill Hinzmanin kirjoittaman elokuvan tuotantotiimistä ansaitsee monen muun ohella kehut casting-director Nikki Barrett; Bring Her Back on täydellisesti roolitettu, ja tuntuisi vaikealta, ellei jopa väärältä, kuvitella esimerkiksi Andyn tai Piperin (ensikertalainen Sora Wong) rooleihin ketään muita. Jos Sally Hawkins olikin yltiöpositiivinen Poppy Mike Leighin Happy‑Go‑Luckyssa (2008), ammentaa hän tällä kertaa Laurana jostain paljon pimeämmistä kerroksista.

Bring Her Back on vuoden vaikuttavimpia, mutta myös synkimpiä ensi-iltaelokuvia. Spekuloidaan, että elokuvan Laura on tilannut rituaalimenoja sisältävän vhs‑nauhansa salaperäiseltä Black Angel Tapes ‑internetsivustolta. Se hoitaa Bring Her Backin viraalimarkkinoinnin tehokkaasti, olivatpa sivuston takana sitten elokuvan tekijät tai eivät.