Mika Helminen

Tuntematon ystävä (An Unknown Friend, 1978)

Ohjaaja:

• Lars G. Thelestam

elokuva arvostelu

Ulkomaisten tähtinäyttelijöiden kera tehty kotimainen psykologinen trilleri sai runsaasti huomiota 1970-luvun Suomessa.

Harva kotimainen elokuva on saanut niin runsaasti mediarummutusta ja julkisuutta jo ennen ensi-iltaansa kuin tammikuussa 1978 valkokankaille saapunut Tuntematon ystävä. Sen näyttelijöiden edesottamuksista raportoitiin niin sanoma‑, iltapäivä‑ kuin nuortenlehdissäkin jo ennen syyskuussa 1977 Helsingissä alkaneita kuvauksia. Täkäläisittäin varsin isolla budjetilla tuotetun Tuntemattoman ystävän saamaan mediahuomioon oli suurimpana syynä elokuvaan kiinnitetyt kansainväliset tähdet Kate O'Mara ja Bruno O'Ya.

O'Mara oli näytellyt kahdessa Hammer Filmsin kauhutuotannossa 1970‑luvun alussa, mutta näkyvä rooli Suomessa erittäin suositussa Testamentti (The Brothers, 1972–1976) ‑brittisarjassa oli epäilemättä pääsyy kiinnitykseen. Virolainen Bruno O'Ya (myös Oja ja Oya) oli Suomessa tuntemattomampi kasvo, mutta muistetaan erityisesti roolistaan neuvostoajan liettualaisklassikossa Kukaan ei halunnut kuolla (Niekas nenorėjo mirti, 1965). Päätähtiä kierrätettiin jakamassa nimikirjoituksia Helsingin tavarataloissa ja kirjakaupoissa, ja starstruck-ilmiön kouriin joutunut suomalaiskansa saattoi hankkia O'Maran ja O'Yan esittämät elokuvan tunnusbiisit singlelevynä kuvausten vielä ollessa käynnissä. Ulkomaisten starojen rinnalle kotimaista tähtisäteilyä tuomaan värvättiin parin vuoden takainen Miss Universum Anne Pohtamo ensimmäiseen elokuvarooliinsa.

Tuntemattoman ystävän tuotantoyhtiö Filmi-Jatta oli tarjonnut ohjaajan pestiä suomenruotsalaiselle Lars G. Thelestamille (Mies astui junasta, alkuperäiseltä nimeltään Gangsterfilmen, 1974) ajatuksena tehdä filmatisointi jostakin kirjailija Mauri Sariolan suositusta komisario Susikoski ‑romaanista. Sariolan kymmenien Susikoski-dekkarien joukosta valikoitui elokuvana toteutettavaksi Susikoski virittää ansan (1970), jonka elementti henkivakuutuksia tehtailevista rikollisista vaikutti Thelestamin mielestä kiinnostavalta. Vielä kuvausten aikaan muotoaan muuttanutta käsikirjoitusta puuhasivat ohjaajan lisäksi Ismo Sajakorpi (Painajainen, 1988) ja Matti-Juhani Karila (Simpauttaja, 1975).

Sarjamurhaajaelokuvankin määritelmän täyttävää psykologista trilleriä oli vakavissaan ajateltu myös kansainvälisille markkinoille, mistä saa osviittaa jo alkutekstien aikana valkokankaalle lävähtävästä An Unknown Friend ‑tekstistä. Roiskefontilla toteutetun elokuvan nimen lisäksi muutkin krediitit ovat englanninkielisiä, kirjoitusvirheineen kaikkineen. Maailmanvalloituksen yhtenä esteenä lienee ollut nihkeä vastaanotto kotimaan arvostelurintamalla. Katsojia Tuntematon ystävä keräsi Suomessa ensi-iltakierroksellaan mukavat 240 000, ja ensimmäisen tv‑esityksensä yhteydessä maaliskuussa 1980 lähes kaksi miljoonaa, mutta aikalaiskritiikki oli pääosin negatiivista.

Vauhdikas kuvausaikataulu ja lennossa tehdyt muutokset käsikirjoitukseen tuovat tietynlaista kulmikkuutta lopputulokseen sekä Thelestamin ohjaukseen. Vastapainona on komeita kuvia 70‑luvun Helsingistä (ja Marokosta!) ja useita hyviä näyttelijäsuorituksia, joista eivät suinkaan vastaa päätähdiksi palkatut ulkomaan ihmeet, vaan kotimaiset luottonäyttelijät, kuten poliisia tutkimuksissa avustavana lääkärinä nähtävä Kauko Helovirta.

Häikäilemätön vakuutusasiamies Bruno Lindén (O'Ya) ja vaimonsa Karen (O'Mara) on käsikirjoituksessa nostettu elokuvan keskiöön, Åke Lindmanin varmoin ottein esittämän Susikosken jäädessä lähes statistin osaan. Pariskunta ei tyydy pelkästään junailemaan henkivakuutuksia tarkoin valitsemilleen uhreille, vaan myös lunastavat vakuutusrahat hoitamalla kohteensa, omien sanojensa mukaan "heikomman aineksen", pois päiviltä. Susikoski tuntuu syyllisiä jahdatessaan olevan jatkuvasti rikollispariskuntaa muutaman askeleen jäljessä, kunnes sattuma puuttuu peliin Meilahden osastonlääkäri Harrietin (Anne Pohtamo) tarjoaman vinkin muodossa.

Jos Susikoski onkin Sariolan romaaneissa kuvattu hieman jähmeäksi naisten seurassa, ylittää Lindman kaikki jäykistelyn ennätykset yhteisissä romanttisissa kohtauksissa Pohtamon kanssa. Kenties heilastelu hyvän ystävän (aiemmin mainittu Helovirran rikoslääkäri) Harriet-tyttären kanssa tuo Susikoskelle ylimääräisiä suorituspaineita. Missikisoista ilman näyttelijäkokemusta mukaan repäisty Pohtamo selviää osuuksistaan täysin kunnialla, mutta jostain syystä yhteinen kemia Lindmanin kanssa on hakusessa.

Elokuvan loppunäytös tapahtuu Marokon Tangerissa, jonne Bruno ja tämän moraalia jo vahvasti kyseenalaistava Karen matkaavat kolmanneksi uhriksi aiotun herttaisen vanhemman rouvan (roolistaan Jussi-palkittu mainio Nanny Westerlund) perässä. Sinne matkustaa myös jäljillä oleva Susikoski nuorikkoineen pyytäen virka-apua paikalliselta poliisilta. Jos elokuvan alkupuolella nähtävä Eero Aarnion suunnittelema pallotuoli ja Lindmanin sekä Helovirran yhteinen sauna/uintikohtaus näyttävätkin hieman päälle liimatuilta Suomi-mainoksilta, laitetaan asiat Marokossa järjestykseen; kun yhteistyö takkuaa käsiään vain neuvottomina heiluttelevien marokkolaispoliisien kanssa, huutaa Susikoski heille suoraa kurkkua "jumalauta!", ja jäljitystyö alkaa taas edistyä.

Tuntemattoman ystävän ulkomaisten päätähtien suoritukset ovat hieman rutiininomaisia ja Bruno O'Yan dubatun äänen vuoksi jopa väkinäisiä, mutta tarjolla on hyvää työtä tekeviä suomalaisnäyttelijöitä. Aiemmin mainittujen lisäksi täytyy nostaa esiin renttuopiskelijan osan uskottavasti tekevä Jukka-Pekka Palo, tämän vuokraemäntänä nähtävä Seela Sella sekä maamme taitavimpiin näyttelijöihin kuulunut Risto Mäkelä, joka poistuu kuvista aivan liian varhain.

Rauno Lehtinen on säveltänyt elokuvan lopussa kuultavan teemabiisin "Strangers Can Turn to Lovers", ja sen tulkitsee mukiinmenevästi päätähti Kate O'Mara. Kappale on kuin tyylitajuinen pastissi vanhemmista Bond-tunnareista. Vinyylilevynä aikoinaan julkastun singlen b‑poskelta löytyy valtaosin instrumentaalinen "My Unknown Friend", jonka väliosassa Bruno O'Ya lausuu käsittämättömiltä kuulostavia englanninkielisiä lauseita peräkkäin, kadottaen kuulijan täysin jyvältä.