Mika Helminen

Happy Birthday to Me (1981)

Ohjaaja:

• J. Lee Thompson

elokuva arvostelu

Tähän synttärijuhlaan sinä et haluaisi osallistua.

Jos näyttelee tarpeeksi kauan Michael Landonin valvovan silmän alla nuhteettomia arvoja ja raamatullisia opetuksia viljelevässä koko perheen draamasarjassa, voi alkaa tehdä mieli kokeilla jotain aivan muuta. Kuten vaikka esiintymistä kanadalaisessa slasher-elokuvassa. Suunnilleen näin asiat menivät Melissa Sue Andersonin kohdalla, joka oli tullut koko maailman tv‑yleisöille tutuksi suositun Pieni talo preerialla (Little House on the Prairie, 1974–1983) ‑sarjan Mary Ingallsina.

Innokkaasti mukaan lähteneen Andersonin ohella kanadalaistuottaja John Dunning sai pestattua Happy Birthday to Men ohjaajan pallille kokeneen, jo 1940‑luvulla elokuvien teon aloittaneen J. Lee Thompsonin. Useita klassikkoelokuvia kuten Navaronen tykit (The Guns of Navarone, 1961) ja Tuomitun kosto (Cape Fear, 1962) sekä Charles Bronson ‑vetoisia toimintaleffoja ohjanneella Thompsonilla oli myös kokemusta parin kauhuelokuvan, Pahan silmä (Eye of the Devil, 1966) ja Kuka minä olin? (The Reincarnation of Peter Proud, 1975), ohjaamisesta. Mieluusti tiimiin liittynyt Thompson koki, että hänellä oli annettavaa myös 1980‑luvun alussa parhaassa nousukiidossa olleelle slasher-genrelle. Tuottaja Dunning on kertonutkin Thompsonin olleen kaikkein innokkain tekoveren heittelijä Montrealissa ja Quebecissa suoritettujen kuvausten aikana. Kanadassa 70‑ ja 80‑luvuilla käytössä olleella anteliaalla tax shelter ‑systeemillä lienee osuutensa Thompsonin palkkaamisessa. Julkisen rahan ansiosta elokuvaan sijoittaneella Columbia Pictures ‑yhtiöllä ei ollut suurta vaaraa saada takkiinsa, vaan kaikki voitettavanaan.

Pariin kertaan uusiksi mennyt käsikirjoitus ja ilman tietoa loppuratkaisusta suoritetut kuvaukset tuovat elokuvaan jo sinällään hämmentäviä ulottuvuuksia, puhumattakaan Happy Birthday to Men kahjosta taustatarinasta. Koska kameran toisella puolella on kuitenkin Thompson, pysyy mitä mielikuvituksellisempia murhatapoja tarjoileva palapeli jollain omituisella tavalla koossa. Tappajan uhreiksi päätyvät elitistisen Crawford Academy ‑yksityiskoulun tietyt oppilaat, jotka kutsuvat itseään Top ten ‑nimellä. Kärkikympin tuorein tulokas on nerokkaasti roolitetun Andersonin esittämä Ginny, jonka käytös on ailahtelevaa muutaman vuoden takaisen onnettomuuden takia. Ginnyllä on muistikatkoksia ja näköharhoja hänen saatuaan aivovamman mainitussa tapaturmassa. Yksityiskohtaisesti näytetty Ginnyn aivoleikkaus onkin elokuvan visuaalisesti tyrmäävimpiä kohtauksia.

Katsojan arvailtavaksi jää se, mikä tapahtuu "oikeasti" ja mikä taas on Ginnyn harhoja. Hänet lapsena traumatisoineen syntymäpäiväjuhlan voi elokuvan nimestäkin päätellä liittyvän jotenkin elokuvan käänteisiin, mutta sekä tahallisia että tahattomia harhaan johtavia vihjeitä täynnä olevan Happy Birthday to Men kohdalla mistään ei voi olla varma. Paitsi siitä, että murhatuiksi tulevat Kärkikympin oppilaat selkeästi tuntevat murhaajan; kaikki toteavat juuri ennen hengenlähtöä kuvassa vain osittain näytettävälle tappajalle "ai, sinäkö sieltä tulit." Niin sanottu kebabvarrasmurha on niin näyttävästi esillä elokuvan mainosmateriaalissa virallista julistetta myöten, että ei liene suurikaan spoileri todeta, että sellainen Happy Birthday to Mestä todellakin löytyy. Kohtaus on dialoginsakin ansiosta hillittömän hauska. Valtion elokuvatarkastamo ei ollut samaa mieltä ja kielsi elokuvan raaistavana vuonna 1981.

Loppuratkaisu tuo kaistapäisyydessään mieleen William Castlen Strait-Jacketin (1964), ja eläkeikäisen näyttelijälegenda Glenn Fordin rooli Ginnyn lääkärinä on vähintäänkin outo, mutta Happy Birthday to Men omalaatuista viehätystä ei voi kieltää. Se edustaa kunniakkaasti 80‑lukuisten kanadalaisten juhlapäiväslasherien joukkoa esimerkiksi Koston kruunajaisten (Prom Night, 1980) ja Verisen Valentinen (My Bloody Valentine, 1981) ohella. Jo edesmenneen soul/R&B ‑laulaja Syreetan aavemaisen kaunis nimikappale laittaa homman lopputekstien aikana täydellisesti pakettiin.