Jarkko Lehtola

44 Minutes: The North Hollywood Shoot-Out (44 minuuttia, 2003)

Ohjaaja:

• Yves Simoneau

elokuva arvostelu

Los Angelesin kuuluisasta pankkiryöstöstä tehty autenttinen ja yksioikoinen kuvaus nousee lähtökohtiaan paremmaksi toimintaelokuvaksi.

Helmikuisena päivänä 1997 kaksi raskaasti aseistautunutta ryöstäjää astui sisään pankkiin Pohjois-Hollywoodissa ja käynnisti pitkän tulitaistelun poliisia vastaan. Ryöstäjät olivat modifioineet sarjatuliaseiksi AK‑47‑variantteja, varustautuneet rumpulippailla ja tuhansilla patruunoilla sekä peittäneet kehonsa panssariliiveillä. Poliisien käsiaseet ja haulikkojen haulit eivät läpäisseet ryöstäjien suojuksia. Syntyi vajaan tunnin tulitaistelu, jossa haavoittui parikymmentä poliisia ja sivullista.

Los Angeles oli 90‑luvulla pankkiryöstöjen pääkaupunki ja Pohjois-Hollywoodin ryöstöstä tuli tuon aallon tunnetuimpia. Laaja yleisö seurasi reaaliaikaisesti tapahtumia lukuisten kameroiden tallentaessa ryöstöä niin ilmasta kuin maasta käsin. Vanhat uutisvideokoosteet ryöstöstä löytyvät edelleen muun muassa YouTubesta. Ryöstö on ollut esikuvana populaarikulttuurissa poliisisarjoissa ja elokuvissa (Shield, 2002–2008; S.W.A.T., 2003) sekä peleissä (Grand Theft Auto V, 2013; Payday 2, 2011). Myös Megadeth julkaisi kappaleen "44 minutes" albumillaan Endgame (2009).

Vuonna 2003 valmistui tv‑elokuva tapahtumista. Muutamilla niminäyttelijöillä (Michael Madsen, Mario Van Peebles ja Ron Livingston) varustettu elokuva on juonellisesti erittäin yksinkertainen. Alussa esitellään joukko poliiseja sekä ryöstäjät valmistautumassa päivään ja pian toiminta jo alkaakin. Elokuvan nimi tulee ryöstäjien ja poliisien välisen taistelun pituudesta, joka kesti todellisuudessa 44 minuuttia. Ryöstäjät astelevat pankkiin noin 25 minuutin kohdalla ja epäonninen keikka kestää elokuvan loppuun saakka. Elokuvan kokonaispituudesta (82 minuuttia) toiminta haukkaa lähes tunnin.

Vaikka tv‑elokuvan tuotannolliset arvot eivät olleet vielä 2000‑luvun alussa suuret, on elokuva itsessään puitteitaan parempi – ryöstötoiminnan pituus ja toiminta huomioon ottaen liikutaan melkeinpä a‑luokassa. Elokuva noudattaa tarkasti oikeita tapahtumia muutamia pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Taistelukohtaus, jossa poliisit ja ryöstäjä ampuvat toisiaan automaattiasein vain auton mitan päässä toisistaan on käytännössä yksi yhteen tarkka todellisen tapahtuman kanssa. Ryöstäjien epärationaaliset toimet ja karkeus ovat suoraan todellisuudesta. Kuvauksissa ammuttiin 40 000 paukkupatruunaa ja vahingoitettiin kolmeakymmentä poliisiautoa.

Tarinaan on istutettu kevyenä draamallisena kaarena 90‑luvun median ja Los Angelesin poliisin tulehtuneet välit, jotka ryöstön jälkeen muuttuivat paremmiksi. Toiminnan ja autenttisuuden toimiessa hienosti, elokuvassa on päädytty outoon tapaan leikata kohtausten keskelle haastattelupätkiä, joissa elokuvan näyttelijät kommentoivat roolihahmojen suulla tapahtumia. Joskus nämä tyhjänpäiväisyydet osuvat jopa toimintakohtausten väliin. Haastattelupätkät rikkovat välillä niin juonen kuin toiminnan ja katsojana voi vain ihmetellä ratkaisua. Elokuvan rakenne on nimeä myöten hämmästyttävän samankaltainen kuin nykyajan true-crime-dokudraamat.

Kommentointikohtausten aiheuttamaa ärsyyntymistä ja yleistä draamajuustoisuutta lukuun ottamatta elokuva on mainiota toimintaa. Sen yksinkertainen konteksti antaa oikeudet arvioida elokuvaa puhtaan toiminnan kautta. Kaikki ryöstön ulkopuoliset elementit ovat täysin turhia. Elokuvan lähes tunnin kestävä pääkohtaus on jo itsessään poikkeuksellisen pitkä, mutta olisi silti suonut tekijöille vielä enemmän uskallusta tehdä tiivis ja tyylikäs nonstop-toimintaa sisältävä ryöstöelokuva ilman draamallista päälle liimaamista.