Paavo Ihalainen

Lumberjack the Monster (2023)

Ohjaaja:

• Takashi Miike

elokuva arvostelu

Takashi Miikellä olisi kauhuelokuvassaan ainekset kovaan neo-gialloon, mutta liian moni väärä ratkaisu pilaa lopulta koko sopan.

Loputtoman tuottelias Takashi Miike ei edelleenkään hidasta tahtiaan. Lumberjack the Monster on giallo-tyylinen sarjamurhaajakauhu, jossa (yllättävän intensiiviseksi yltyvä) lastenloru limittyy naamioituneen tappajan murhakeikkoihin.

Silpojan kynsistä nipin napin selvinnyt lakimies Akira Ninomiya (Kazuya Kamenashi) kokee tapaukset henkilökohtaisesti merkittävinä ja alkaa tutkia niitä. Akira saa selville, että tapahtumien alku juontaa hänelle henkilökohtaisesti tuttuun orpokotiin, jossa myös hänen sosiopaattisia taipumuksiaan ollaan pyritty lieventämään eri keinoin. Tämän vuoksi Akiran päähän on jo lapsena asetettu käyttäytymistä säätelevä mikrosiru, jonka toiminta on alkanut reistailla.

Miike lienee hakenut Amerikan Psykosta (kirja, 1991; elokuva, 2000) mallia tehdessään päähenkilöstään mahdollisimman limaisen ja äveriään sosiopaatin, joka haluaisi antaa murhanhimoisille vieteilleen vallan jos kykenisi. Elokuvalla kysytään, onko moinen tyyppi pahin mahdollinen paha, vai onko syyllinen Akiran kaltaisia neuroepätyypillisiä kaikin keinoin oikaisemaan pyrkinyt yhteiskunta. Sinänsä hyvä lähtökohta, mutta ajatusten järkevä käsittely häviää loputtomiin yllätyskäänteisiin ja väkisin toisiinsa yhdistettyihin juonikuvioihin.

Lumberjack the Monsterin jännitys on muutenkin tukahdutettu liian sliipatulla esityksellä. On lähes koomista, kuinka elokuvan poliisikunnassa näyttää olevan vain söpöimpiä mahdollisia japanilaisia mallityttöjä ja poptähtiä töissä. Muovista ilmapiiriä voisi käyttää myös hyödyksi, mutta se ei yksinkertaisesti toimi yhteydessä raakaan murhasarjaan, etenkin kun verilöylyjen kontrastina on lastentarina. Lumberjack the Monster ei myöskään lähde Miiken huippuaikojen teosten tavalla äkkilaukalle ja täysin överiksi, vaan sen tarjoamat yllätykset ohittaa olankohautuksella. Gorekohtaukset ovat cgi‑painotteisia ja tuntuvat kuluneilta. Juonen mysteerikuviokaan ei herätä isoa kiinnostusta, kun kaikki elokuvassa vaikuttaa jo lähtökohtaisesti täysin epäluotettavalta.