Paavo Ihalainen

Kubi (2023)

Ohjaaja:

• Takeshi Kitano

elokuva arvostelu

Takeshi Kitano tekee paluun hurmeisella samuraieepoksella, joka sisältää modernien tv-sarjojen trendien mukaisesti myös yllin kyllin juonitteluja ja petturuutta.

Sotapäällikkö Oda Nobunagan salamurhaamiseen liittyviä kiistoja nimitetään Honno‑ji ‑tapaukseksi. Suunnitelma aiheeseen liittyvän elokuvan tekemisestä on pyörinyt Takeshi Kitanon pöydällä jo 30 vuoden ajan. Jo Akira Kurosawa eläessään toivoi näkevänsä elokuvan valmistuvan. Aivan samuraimaestron odottamalle tasolle ei päästä, mutta kyseessä on silti Beat Takeshin parasta työtä ainakin kahteenkymmeneen vuoteen.

Kubin juonessa riittää liikkuvia osia, ja laaja hahmokaarti esitellään kuvassa näkyvillä plansseilla. Tästä helpotuksesta huolimatta elokuva toimii parhaiten, jos omaa jo valmiiksi jonkin verran tietoa Sengoku-aikakauden samuraimittelöistä. Juonta kykenee seuraamaan pääpiirteittäin silti ilmankin. Vallasta juopunut, raaka ja töykeä Nobunaga (Ryō Kase) alkaa käydä liian vaaralliseksi myös lähimmille adjutanteilleen. Oikea käsi Akechi Mitsuhide (Hidetoshi Nishijima) piilottelee salasuhdetta aiemmin Nobunagan syrjäyttämistä yrittäneen kenraali Araki Murashigen (Kenichi Endo) kanssa. Mitsuhide ymmärtää siis, että olisi omaksi edukseen päästä lordiksi lordin paikalle. Tämän vuoksi hänen on vallan kulisseissa yritettävä saada muita asepäälliköitä puolelleen. Suunnitelmassa oleellisessa osassa on eräs taitavimmista pelaajista, iäkäs ja syrjään jätetty Toyotomi Hideyoshi, jota Kitano itse näyttelee.

Kitanolle on aikanaan koitunut vaikeuksia homofobisten kommenttien takia, joten on huojentavaa, että hän vaikuttaa ottaneen tapauksesta opikseen. Kubissa hahmojen homo‑, bi‑ tai panseksuaalisuudesta ei tehdä isompaa numeroa. Kyseessä on kuitenkin vallan ja lojaliteetin tutkielma, johon ruumiilliset suhteetkin liittyvät oleellisesti. Nobunaga syyllistyy seksuaaliseen väkivaltaankin, mikä korostaa vallankäytön muotoa. Asian tylyys kyllä tulee selväksi. Naisten rooli tapahtumissa puolestaan on vähäinen.

Päällisin puolin jopa yllättävänkin paljon teatterimaisissa kulisseissa pyörivä elokuva toimii kamaridraamana, mutta Kurosawan mallin mukaisesti mukana on myös muutama massiivinen taistelukohtaus, johon miljardien jenien budjettia ollaan käytetty mittavammin. Pelkästään veripaltun ystäville ei elokuvaa voi silti suositella, sillä yltyvä väkivalta iskee pääasiassa yllättäen ja jättää pahan maun suuhun.

Kubin kantava voima on sen musta huumori. Hahmot ymmärtävät tilanteen raadollisuuden, sillä taitavinkaan manipulaattori tuskin kykenee saamaan liian sekavasta tilanteesta täydellistä lopputulosta aikaan. Parasta on siis yrittää parhaansa, suojella lähipiiriään ja toivoa, että selviää selkkauksista ehjin nahoin. Kamariherrojen hankaluuksia peilataan aika ajoin myös vähempiosaisiin talonpoikiin ja maanmiehiin, joille elämä on luonnollisesti vielä muutamaa astetta raaempaa. Hirtehinen heitto siellä täällä auttaa kuitenkin jaksamaan alemmillakin askelmilla.