Tatu Piispanen

The Swordsman of All Swordsmen (1968)

Ohjaaja:

• Joseph Kuo

elokuva arvostelu

Joseph Kuon pienelle huomiolle jäänyt taiwanilaisklassikko ei ole vähempää kuin lajityypin 60‑luvun parhaimmistoon lukeutuva kosto-wuxia.

Taiwanilaisen elokuvan vaikutusvaltaisimmista tekijöistä puhuttaessa Joseph Kuon nimi ei liene eksoottisiin arthouse-elokuviin vihkiytyneille yhtä tuttu kuin King Hun (Dragon Inn, 1967), mutta kungfu-elokuvia kuluttaneet eivät ole voineet välttää törmäämästä sellaisiin vhs‑ tai dvd‑koteloiden selkämyksiin kuin The 18 Bronzemen (1975), The 7 Grandmasters (1977) tai The Mystery of Chess Boxing (1979). Syntyjäänkin taiwanilainen Kuo (King Hu syntyi Pekingissä ja aloitti elokuvanteon Hongkongissa) vaikutti kuitenkin oleellisesti saaren elokuvateollisuuden kypsymiseen kansainvälisestikin kiinnostusta herättäneelle laatutasolle, ohjaten ensimmäisen elokuvansa jo hädin tuskin parikymppisenä 50‑luvun lopulla. Monilahjakkuus Kuo toimi suurimmassa osassa myöhemmistä teoksistaan sekä tuottajana, käsikirjoittajana että ohjaajana.

King Hu'sta poiketen Kuo tavoitteli omien sanojensakin mukaan aina kaupallista menestystä, ja kun Dragon Inn sekä Shaw Brothersin The One‑Armed Swordsman (1967) rikkoivat lipunmyyntiennätyksiä ympäri Aasiaa, hän vaihtoi vaivattomasti komedioista ja romanttisista draamoista wuxiaan — ja myöhemmin Bruce Leen suosion myötä miekoista nyrkkeihin. Kömpelöllä englanninkielisellä nimellä rasitettu The Swordsman of All Swordsmen on Kuon ensimmäinen kamppailulajielokuva ja heti lähes täysosuma. Taiwanin ykkösstudio Union Film varmisti, että seikkailussa ovat tuotantoarvot kohdallaan ja pääosissa lupaavimmat paikalliset genretähdet.

Lähtökohdiltaan tyypillisessä tarinassa Tien Ping (A Touch of Zen, 1971; The 18 Bronzemen) esittää erityislaatuiset miekkailukyvyt omaavaa yksinäistä vaeltelijaa Tsai Ying-chieh'iä, joka takaumien avulla paljastetaan olevan jäljittämässä vanhempansa sekä kuusikymmentä klaaninsa jäsentä 18 vuotta sitten teurastaneita taistelulajieksperttejä. Motiivina veriteolle toimi Tsain isän miekka, jota murhajoukon johtaja tavoitteli itselleen. Tsain jouduttua alakynteen monilukuisen vihollisjoukon edessä apuun rientävät Flying Swallow (Polly Shang Kwan, elokuvan ylivoimaisesti valovoimaisin esiintyjä harvinaisen komeassa tukkalaitteessa) ja omasta erinomaisuudestaan vakuuttunut mystinen Black Dragon (Chiang Nan). Pikkuhiljaa kaksikon motiiveiksi selviävät aivan muut syyt kuin vain vilpitön auttamisenhalu.

Kostojuonikuvio on Joseph Kuon elokuvissa jopa sen verran vakiintunut, että brittiläinen Eureka Entertainment antoi taannoin julkaisemalleen kahdeksan Kuon kungfu-ohjauksen kokoelmalleen nimen "Cinematic Vengeance!". Tästä syystä onkin yllättävää kuinka poikkeuksellisella otteella The Swordsman of All Swordsmen käsittelee aihetta. Kun Tsain vyöllä killuu puiset nimikyltit jokaisesta vanhempiansa murhaan osallistuneesta, joita hän sitten surmatöiden jälkeen iskee kappaleiksi, voi kamppailulajielokuvien tarinankuljetukseen tottunut katsoja olettaa että The Swordsman of All Swordsmen etenisi suoraviivaisesti yhteenotosta toiseen huipentuen taisteluun pahisjoukon johtajan kanssa. Kenties koska elokuvan käsikirjoitus perustuu kirjaan, Tsain vankkumattomalta vaikuttava usko kostonsa oikeutukseen laitetaan kuitenkin koetukselle mielenkiintoisella tavalla.

The Swordsman of All Swordsmenin taiwanilainen syntyperä tulee näyttävimmin ilmi komeissa maisemissa, joita Kuo hyödyntää jopa paremmin kuin King Hu pääasiassa aavikon ympäröimään majataloon sijoittuvassa Dragon Innissä. Ero saman aikakauden Shaw Brothersin studiolavasteissaan kuvaamiin Hongkong-tuotantoihin on ilmeinen. Etenkin kaksi merenrannalla tapahtuvaa toimintajaksoa saavat vakuuttumaan Kuon visuaalisista kyvyistä.

Dragon Inniin verrattuna Kuon elokuvan taistelukohtausten jännittävyys perustuu enemmän koreografian dynaamisuuteen ja esittäjien taitavuuteen kuin kameran liikkeeseen ja kuvasommitelmiin. Otokset ovat kiitettävän pitkiä ja pienetkin stunt-roolit vedetään kunnialla, mikä kertoo Peking-oopperakoulujen vahvasta vaikutuksesta Taiwanissa: etevistä temppuilijoista ei ollut pulaa. Suorittajiensa taidonnäytteinä yhteenotot ovat kiistaton harppaus Dragon Innistä modernimpaan suuntaan.

Väkivaltaisuudessa The Swordsman of All Swordsmen ei häviä The One‑Armed Swordsmanille ja useimpiin toimintakohtauksista on keksitty jonkinlainen hauska jippo: kämmen isketään syömäpuikoilla kiinni tavernan pöytään, pakeneva vastustaja lävistetään heitetyllä miekalla puunrunkoon roikkumaan kesken loikan ja niin edelleen. Käytetyt trikit aiheuttavat tänä päivänäkin naureskelua ennemmin niiden yllättävän luovuuden kuin tahattoman koomisuuden ansiosta.

Ennen kaikkea The Swordsman of All Swordsmen on mainion viihdyttävä pulp-seikkailu, joka on helppo arvottaa Joseph Kuon tuotannon parhaimmistoon. Jos se genressään jää joltain osin puutteelliseksi, niin eniten hahmojensa tyypittelyssä ja näyttelijätyössä, sillä Tsai Ying-chieh on sankarina melko tylsä eivätkä Tien Pengin paukut riitä tekemään dramaattisimmista hetkistä syvältä riipaisevia. Jianghu-miekkasankarin kunniakoodistoa kommentoiva tarina yhdistettynä hienoihin kamppailuihin ja kompaktiin kestoon tekevät elokuvasta joka tapauksessa ehdottomasti suositeltavan kaikille wuxiaan mieltyneille.