Henrik Creutzer

Double Target (1987)

Ohjaaja:

• Bruno Mattei
• Claudio Fragasso

elokuva arvostelu

Double Target edustaa Mattei-Fragasso-duon Filippiineillä filmaamien halpatuotantojen parempaa kastia.

Double Targetissa Etelä-Aasiaa ravistelee terrorismin aalto, joka näyttää kohdistuvan amerikkalaiskohteisiin. Elokuvan lähtölaukaukset ammutaan kovasti Filippiineiltä näyttävässä Hongkongissa, kun lääkäreiksi pukeutuneet pyssymiehet teurastavat sairaalassa toipuvan armeijan kenraalin. Seuraavaksi paljolti Filippiineiltä näyttävässä Malesiassa Yhdysvaltojen suurlähetystöän ajetaan räjähteillä lastattu auto. Ja sitten räjähtää ihan Filippiineillä!

Miles O'Keeffen mutruhuulinen Bob Ross on vaimonsa menettänyt Vietnam-veteraani, joka etsii kadonnutta poikaansa viedäkseen tämän vapaiden ja urheiden maahan. Vietnamilaiset byrokraatit heittelevät kuitenkin kapuloita rattaisiin, ja Ross joutuu pakon edessä kaivamaan taas kommandotaidot taskustaan. Donald Pleasencen senaattori Blaster värvää Rossin suorittamaan vielä yhtä tehtävää – porkkanana Rossin pojan kotiin auttaminen. Vihollisina taustalla hääräävät tietysti itänaapurimme.

O'Keeffe sai lihaksiensa ja ulkonäkönsä avulla roolin Tarzanina vuoden 1981 Tarzan the Ape Man ‑elokuvassa. Sen jälkeen Keeffe esiintyi Ator‑sarjassa ja mm. liudassa todella ankeita toimintaelokuvia vuoteen 2010 asti. Lihaksikasta köntystä ei toden totta ole näyttelijänlahjoilla siunattu, mutta ei hän negatiivisesti erotu muusta näyttelijäkatraasta.

Vuonna 1987 Mattei ja Fragasso tekivät neljä elokuvaa yhdessä. Menestyksekkään Strike Commandon jälkeen oli vuorossa toinen namsploitaatio Double Target ja sen jälkeen spagettiwesternit Bianco Apache (White Apache, 1987) ja Scalps (1987).

Double Targetissa alkupuolella haisee vahvasti Claudio Fragasso, sillä toimintakohtaukset on kuvattu yllättävän dynaamisesti ollakseen Brunon käsialaa. Poikkeuksellista on myös se, että jopa jännitystä rakennetaan sujuvasti ihan peruselementeillä ääniraitaa myöten. Todellista Matteismiä löytyy haihyökkäyksestä, jossa Mattei yhdistelee arkistokuvaa, yötä ja päivää sekä kuvamateriaalia muista elokuvista ilman mitään järkeä. Bueno!

Kuvaaja Riccardo Grassetti on työskennellyt kameran takana käytännössä kaikissa Mattei/Fragasso-namsploitaatioissa, ja vaikka jälki ei ole vakuuttanut useammissa tuotoksissa, niin Double Targetissa mies sentään pääsee vähän framille. Siellä täällä on pilkahduksia kauniista päiväkuvista ja Grassetin piilevistä kyvyistä. Brunon elokuville epätyypillisten yökohtauksien valon ja varjojen dynamiikka antaa heppoisille kuvillekin oikeaa elokuvamaisuutta.

Double Target on tyhmä ja viihdyttävä namsploitaatio, jossa riittää räjähdyksiä, vaihtelevantasoista toimintaa ja ihastuttavan kömpelösti kuvattua draamaa.