Henrik Creutzer

Trappola diabolica (Kuoleman kommando, 1988)

Ohjaaja:

• Bruno Mattei
• Claudio Fragasso

elokuva arvostelu

Indiana Jones -elokuvasta Kadonneen aarteen metsästäjät vahvasti ammentava Strike Commando 2 on tyyliltään hyvin erilainen kuin esiosansa.

Strike Commando oli Bruno Mattein ja Claudio Fragasson Flora Film ‑tuotantoyhtiön isoin menestys ja siten selvästi jatko-osan kaipuussa. Ennen Strike Commandoa duo työsti neljä muuta namsploitaatiota jo tutuksi tulleilla Filippiineillä. Zombie 4 – After Deathin kanssa yhtäaikaa kuvattu jatko‑osa on ehtaa Matteita, niin hyvässä kuin pahassa. Kuvauspaikkoja on tavallista suurempi määrä, ja alku lupaa enemmän kuin mitä elokuva lopulta antaa.

Mike Ransomin hengen pelastanut kenraali Vic Jenkins (Oscar‑ voittaja Richard Harris) kidnapataan (kiitos Ransomin), ja Ransom joutuu CIA:n leipiin pelastaakseen Jenkinsin terroristien käsistä. Ei tarvinne erikseen mainita, että homma ei mene ihan putkeen, ja erinäisten käänteiden seurauksena Ransomin mukaan lyöttäytyy Mary Stävinin (Miss Maailma 1977) villisti ylinäyttelemä Rosanna Boom. Varsinaista romanssia kaksikon välille ei kuitenkaan rakenneta, minkä voinee laskea elokuvan eduksi.

Tällä kertaa Mattei ei tyydy kopioimaan vain Ramboa vaan laajentaa repertuaariaan muun muassa lainaamalla Kadonneen aarteen metsästäjien (Raiders of the Lost Ark, 1981) baarikahakan melkein sellaisenaan. Matteille tyypilliseen tapaan selkeästi jännittäviksi tarkoitetut kohtaukset lässähtävät leikkauksen ja kuvakerronnan kokonaisvaltaiseen flegmaattisuuteen.

Strike Commando II ei oikeastaan edes tunnu oikealta jatko-osalta. Suurin syy tähän on se, että Mike Ransomin roolissa nähdään Reb Brownin sijasta Brent Huff. Huffilla ei ole sitäkään vähää karismaa mitä Brownilla, vaikka kulmakarvoilla näytteleminen onnistuu häneltäkin varsin hyvin. Kun ainoa linkki alkuperäiseen elokuvaan on hahmo, jota ei edes tunnista samaksi niin jotain jää uupumaan. Elokuvassa ei nähdä edes Ransomin tavaramerkiksi muodostunutta ammuskelun rajuutta korostavaa huutamista. Ensimmäisessä Strike Commandossahan tätä tapahtui lähes joka kerta, kun Ransom sai aseen käteensä.

Suurin hämmennyksen aiheuttaja on Richard Harrisin mukanaolo. Korkean profiilin näyttelijä tuntuu todella outolinnulta pääosin amatöörimäisten patsastelijoiden rinnalla. Perhereseptillä keitettyä viskiä hotellissa pullotolkulla tissutellut Harris vaikuttaa kärsivän todella kamalasta kohmelosta ja kävelee kohtauksesta toiseen kyllästyneen näköisenä – ollen silti koko revohkan paras näyttelijä.

Harrisin palkkio (jotain 300 000 dollarin liepeillä tuottajan mukaan) lienee haukannut leijonanosan budjetista sillä, toimintaelokuvaksi toimintaa Strike Commando 2:ssa on aika vähän verrattuna ensimmäiseen. Jäljellä olevat panokset on säästelty elokuvan viimeisille hetkille, missä Mattei yrittää luoda jälleen Kadonneen aarteen metsästäjistä tuttua toimintakohtausta nollabudjetilla.

Strike Commando 2 on suoraan sanoen pitkäveteinen jatko-osa.