Jari Mustonen

Scream for Help (1984)

Ohjaaja:

• Michael Winner

elokuva arvostelu

Tavalliset teini-ikäisen tytön murheet: poikaystävä, neitsyyden menettäminen ja raju kodinvaltaus.

"Kukaan ei uskonut häntä ennen kuin oli liian myöhäistä..."

Tom Hollandin nimi oli nosteessa 80‑luvun alun Hollywoodissa. Universal kiinnostui Hollandista tämän kirjoitettua elokuvat The Beast Within (1982) ja Class of 1984 (1982). Ensin mainittu jatkoi aikakauden erikoisefektikauhuelokuvien saagaa kuplaefekteillään, ja jälkimmäinen herätti kohua rivon sisältönsä takia tullen sensuroiduksi monessa maassa. Universalilla Holland pääsi käsikirjoittamaan ison profiilin jatko-osan Psyko II (1983), joka menestyi varsin hyvin lippuluukuilla. Seuraavaksi hän pääsi ohjaamaan esikoiselokuvansa Fright Night (1985).

Psyko II:n käsikirjoittamisen ja Fright Nightin ohjaamisen välissä valmistui elokuviksi vielä kaksi Hollandin käsikirjoitusta, joista toinen on Cloak & Dagger (1984) ja toinen vähälle huomiolle jäänyt Scream for Help.

Scream for Help kertoo Christie nimisestä teinitytöstä, joka huomaa isäpuolensa aikovan murhata hänet ja äitinsä. Kukaan ei kuitenkaan usko Christietä, joten hän haluaa itse selvittää isäpuolensa pyrkimykset. Tätä tehdessään hän törmää hyvin pahoihin ihmisiin, jotka tunkeutuvat väkisin heidän kotiinsa.

Hollandin käsikirjoitus heijastelee 80‑luvulle tyypillisiä teiniteemoja. Se on niiden osalta kuin esisoitto hänen esikoisohjauksensa Fright Night sarkastiselle teinikauhulle. Persoonallisen kuriositeetin Scream for Helpistä tekee kuitenkin ohjaajan pestin ottanut Michael Winner, joka viittasi kintaalla Hollandin kirjoittamalle sarkasmille ja käsittelee tarinan hahmoja Väkivallan vihollinen ‑elokuvista (1974–1994) tutulla inhorealismilla. Syntyi ainutlaatuinen hybridi, joka ei mene väkivallassa yhtä pitkälle kuin Winnerin vigilante-klassikot. Väkivaltakohtausten sisältö on silti paikoin sellaista, ettei vastaavaa näe aivan normaaleissa teinielokuvissa.

Elokuva sekä hyötyy että häviää tekijöidensä erilaisten päämäärien takia. Holland olisi halunnut ohjaajaksi Richard Franklinin, jonka kanssa hän oli tehnyt Psyko II:n, koska tämä olisi eittämättä korostanut tarinaan kirjoitettua kyynistä huumoria. Winner sen sijaan vei produktion aiemmista ohjauksistaan tutun vakavamielisyyden lähteille. Tämä ilmenee muun muassa graafisena parisuhdeväkivaltana. Scream for Help on omalaatuinen kasarielokuva, jossa aikalaisteinit elävät suuria tunteita Paul Kerseyn 70‑luvun julman maailmankuvan ympäröiminä.

Parhaat teemalliset alustuksensa teos jättää hyödyntämättä, eikä väännä eksploitaatioruuvia tarpeeksi kireälle ollakseen poikkeuksellisen muistettava. Vastapainona teoksessa tarjoillaan epämiellyttäviä yksityiskohtia sekoitettuna hyvinkin suorasukaiseen kasariteinin identiteettikriisin käsittelyyn neitsyyden menettäminen mukaan lukien. Kummassakin elementissä teos jää hieman puolitiehen. Tarinan risitiriitaisuuksien takia katsoja ei voi olla varma, mitä suuntia juoni ottaa ja miten rajuksi elokuva yltyy.

Hollandin ja Winnerin lisäksi tuotannon luonteeseen vaikutti varmasti myös tuottaja Irwin Yablans, joka tunnetaan parhaiten Halloweenin (1979) yhtenä mahdollistajana. Samainen herra edesauttoi toisenlaistakin elokuvahistoriaa joitakin vuosia Scream for Helpin valmistumisen jälkeen. Ilman häntä nimittäin suomalaisten jättämä kädenjälki elokuvataiteeseen saattaisi näyttää erilaiselta. Juuri Yablans otti suojiinsa uralleen Jäätävän poltteen (1986) jälkeen jatkoa etsineen Renny Harlinin, joka eleli niihin aikoihin Los Angelesissa ilman rahaa. Harlin sai tilaisuuden ohjata Yablansin ideoima Prison (1987) ja siten jatkoaikaa Hollywoodin valloitukselle.

Pääosin kokematon näyttelijäkaarti vahvistaa elokuvan kotikutoista vaikutelmaa. Esimerkiksi pääroolin näyttelevä Rachael Kelly esiintyi valkokankailla vain tämän yhden kerran. Samoin muut näyttelijät olivat varsin tuntemattomia saadessaan roolinsa.

Näyttelijöiden ollessa sympaattisia raakileita, täyttävät soundtrackin raudanlujat ammattilaiset. Winner tunsi Led Zeppelinin perustajan Jimmy Pagen tämän tehtyä hänelle musiikin Väkivallan vihollinen 2:seen, ja hän pyysi Pagea mukaan tiimiin. Led Zeppelinin lento oli katkennut muutamia vuosia aikaisemmin bändin rumpalin tukehduttua omaan oksennukseensa, ja bändin entiset jäsenet etsivät itseään omissa projekteissaan. Page kieltäytyi kunniasta, mutta vinkkasi Winnerille entisestä bändikaveristaan. Sävellystyö siirtyi näin John Paul Jonesin kontolle. Jones puolestaan houkutteli mukaan Yes'in laulajan Jon Andersonin, joka esittää nimikkobiisin "Christie", sekä vahvaäänisen Madeline Bellin, jonka neljännen studioalbumin hän tuotti 70‑luvulla.

Monin tavoin rosoinen Scream for Help sijoittuu kahden eri elokuvataiteen ajanjakson taitteeseen. 70‑ ja 80‑luvun elokuvan tekemisen kulttuurin yhteentörmäyksestä muodostui hyvinkin persoonallinen lopputulos, joka on esimerkki amerikkalaisissa elokuvissa tapahtuneesta teemojen murroksesta – uuden tekijäsukupolven törmätessä 60–70‑lukujen Hollywoodin mestareihin. Eksploitatiiviset elementit loppuun vietynä puhuttaisiin ainutlaatuisesta kulttiteoksesta.