Sakari Määttä

Yes Sir, Mr. Bones (1951)

Ohjaaja:

• Ron Ormond

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ron Ormond

Elokuvan löyhässä kehystarinassa nuori poika eksyy entisten Minstrel Show ‑esiintyjien asuttamaan taloon. Asukkaat innostuvat kertomaan tarinoita, joita katsojalle näytetään takaumien muodossa.

Yes Sir, Mr. Bones on komediallinen musikaali, jonka sisältö keskittyy suurimmaksi osaksi vanhan jokilaivan näyttämöllä pidettävään esitykseen. Kyseessä ei ole aito esitys, vaan dramaattiseen muotoon kuvattu dokumentti, jonka kautta Ron Ormond esittelee tätä 1800‑luvulla kukoistanutta Vaudeville-teatterin esiastetta. Minstrel Show ‑viihdemuodolle ominaisesti esiintyjät ovat enimmäkseen valkoihoisia näyttelijöitä, joiden huulet on maalattu punaisiksi ja kasvot mustiksi (ns. blackface). Suomessa Minstrel Show ‑vaikutteet ovat selvästi nähtävissä muun muassa Aarne Tarkaksen elokuvassa Pekka ja Pätkä neekereinä (1960) tai vaikkapa Musta Pekka ‑pelikorteissa.

Esitystaiteellisessa mielessä ja pelkkänä menneitä aikoja peilaavana kuriositeettina elokuva on yllättävän onnistunut, eikä 54‑minuuttinen kesto tunnu liian raskaalta. Näyttelijöiden joukossa on myös joitakin tummaihoisia, joista ainoa tunnistettava on Scatman Crothers (The Shining – hohto, 1980) ensimmäisessä elokuvaroolissaan.

Elokuvan lopuksi palataan takaisin kehystarinaan ja ympyrä sulkeutuu. Kehyksen olemassaolo onkin Yes Sir, Mr. Bonesissa erityisen tärkeä, koska sen kautta katsoja voi ottaa etäisyyttä nähtyyn esitykseen. Jos Ormond olisi luonut pelkän Minstrel Shown ja kuvannut sen filmille, olisi lopputulos mustanaamaisine näyttelijöineen ollut varmasti liikaa monille katsojille.