Sakari Määttä

Please Don't Touch Me (1963)

Ohjaaja:

• Ron Ormond

elokuva arvostelu

Ohjaus: Ron Ormond

Please Don't Touch Me käsittelee Ron Ormondin hyvin tuntemaa aihealuetta, eli hypnoosia. Elokuvan alussa tähän tieteenhaaraan tutustutaan käymällä läpi hypnoosin historiaa ja sen käyttöä lääketieteessä puudutusaineen sijaan. Tästä siirrytään Mondo-dokumentaariseen materiaaliin, jonka avulla perehdytetään itsehypnoosin saloihin. Nähdään pätkä afrikkalaisesta flagellaatioseremoniasta, jossa suoritettavaa itsensä verille ruoskimista verrataan sujuvasti itsehypnoosiin. Siirrytään Borneoon, jossa fakiiri makaa piikkimatolla vuodattamatta pisaraakaan verta, käsittelee hehkuvan kuumaa kettinkiä tuntematta kipua ja pyörii lasinsirujen päällä ilmeenkään värähtämättä.

Ron Ormond (joka ohjasi elokuvan ristimänimellään Vittorio Di Naro) koki esittelyjakson tarpeelliseksi, jotta katsoja ymmärtäisi paremmin tieteenhaaran merkityksen elokuvan sisällölle. Käsikirjoitus syntyi yhdessä hänen vanhan ystävänsä ja tunnetun hypnotisoijan, Ormond McGillin kanssa. McGill kreditoidaan jo elokuvan alkutekstijaksossa "Amerikan mestarihypnotisoijaksi" ja hän myös esiintyy elokuvassa omana itsenään.

Kokonaisuutena ja tarinallisen sisältönsä puolesta Please Don't Touch Me on todella pienimuotoinen draama, joka käsittelee seksuaalisen trauman aiheuttamaa psykologista vaikutusta vasta-avioituneen Vickyn (Viki Caron) elämässä. Vicky jäi raiskaajan uhriksi ollessaan 15‑vuotias, mutta vuosia myöhemmin hän elää täysin normaalia elämää. Hääyönä jotain selittämätöntä tapahtuu, ja kuin taikaiskusta Vicky ei koe enää saavansa seksuaalista nautintoa miehensä Billin (Richard Crane) hellästä kosketuksesta.

Vickyn huolestuneen äidin (Ruth Blair) mielestä välitön avioero olisi paras ratkaisu, koska Bill ei hänen mielestään ole riittävän hyvä mies Vickylle. Ottihan hänkin aikoinaan eron, koska hänen kokemuksensa mukaan miehet välittävät parisuhteessa vain omasta tyytyväisyydestään. Vickylle ero ei ole vaihtoehto, joten hän päätyy psykiatrin vastaanotolle. Tohtori Warren (Lash LaRue) analysoi Vickyä jonkinlaisen valheenpaljastimen avulla ja ehdottaa tulosten perusteella hoitokeinoksi hypnoosia. Ormond McGillin suorittama syvähypnoosi paljastaa yllättäviä asioita vuosia sitten tapahtuneesta raiskauksesta ja syistä nuoren Vickyn käytökseen.

Please Don't Touch Me kuvattiin jo vuonna 1959, mutta julkaistiin vasta 1963. Elokuvan kuvasto on varsin kesyä, jos huomioidaan eksploitatiivisen aihepiirin mukanaan tuoma potentiaali. Lyhyehkön keston ja kauttaaltaan riittävän hyvien roolisuoritusten ansiosta (erityisesti ylisuojelevan Ruth Blairin hahmo on uskottavasti kirjoitettu) elokuva on helppo kertaalleen katsottava kuriositeetti Ron Ormondin uran keskivaiheelta.