Henrik Creutzer

Strike Commando (Iskujoukko, 1987)

Ohjaaja:

• Bruno Mattei

elokuva arvostelu

Strike Commando on viihdyttävä namsploitaatio, joka todistaa Bruno Mattein olleen kykenevä tekemään katsomiskelpoista roskaa silloin kun hänellä on ollut käytössään riittävä budjetti ja välttävä käsikirjoitus.

Rambo – taistelija 2:n (1985) ja Missing in Action ‑sarjan (1984–1988) menestyksen innoittamana maailmaan ilmestyi tusinoittain samankaltaisia sotaelokuvia. Yksi näistä on Strike Commando. Elokuva oli Bruno Mattein ja Claudio Fragasson ensimmäinen yhteinen tuotanto Filippiineillä. Seuraavien muutaman vuoden aikana Mattei ja Fragasso tekivät yhdessä kokonaista kuusi elokuvaa lisää tässä halpojen tuotantokustannusten maassa (Double Target, 1987; Strike Commando 2, 1988; Robowar, 1988; Zombi 3, 1988; Cop Game, 1988; Born to Fight, 1989).

Reb Brownin esittämä Michael Ransom johtaa Strike Commando ‑joukkoa. Yöllinen tehtävä jossain päin Vietnamia ei mene putkeen ja hätähousuinen eversti Radek (Christopher Connelly) uhraa joukkion ennenaikaisesti. Räjähteleviä pienoismalleja täynnä olevasta huipennuksesta selviää hengissä vain Ransom.

Pikkukylän asukkaat noukkivat Ransomin joesta ja toivovat tästä pelastajaansa, joka johdattaisi heidät turvaan alueella mellastavilta venäläisiltä. Noin kahden minuutin epäröinnin jälkeen Ransom suostuu ja aloittaa pelastusoperaation, joka poikii lähes non‑stop-toimintaa finaaliin asti.

Sujuvasti etenevä Strike Commando on hyvin leikattu ja selkeästi isompaa budjettia on käytetty kuvauksellisesti laajempaan variaatioon. Ei siis pelkästään staattisia laajakuvia ja lähikuvia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elokuva olisi erityisen hyvin kuvattu, mutta se onnistuu silti näyttämään ajoittain ihan kivalta.

Perustrooppien ja Rambo II:n kopioinnin varaan kasattu juoni on ihan normaalia b‑huttua, josta löytyy toinen toistaan hillittömämpiä kohtauksia. Erityisesti dialogi, jossa Ransom lohduttaa kuolevaa lasta on aivan järjettömän hauska niin sisältönsä kuin Reb Brownin näyttelijäsuorituksen ansiosta. Elokuvan käsikirjoituksesta yhdessä Mattein ja Fragasson kanssa vastannut Rossella Drudi kertoo kieltäytyneensä tekemästä suoraa kopiota Rambosta, vaikka Bruno ohjeisti häntä kopioimaan kohtauksia dialogia myöten.

Ihan oikealta b‑elokuvalta tuntuva Strike Commando on virkistävä poikkeus Mattein filmografiassa. Isoin syy tähän on se, että vaikka se onkin Matteille tyypillistä eksploitaatioroskaa, niin tällä kertaa tuntuu siltä, että elokuvaa on ollut ihan oikeasti ilo tehdä. Tämä ilo välittyy erityisesti Ransomin ja venäläispahiksen nyrkkitappelussa ja aivan älyttömäksi venyvässä finaalissa.