Jarkko Lehtola

Virtual Weapon (Cyberflic, 1997)

Ohjaaja:

• Antonio Margheriti

elokuva arvostelu

Antonio Margheritin viimeinen eksploitaatioelokuva yrittää päästä kyberavaruuteen, mutta jumiutuu puhelinverkkoihin ja Terence Hillin virnuiluihin.

Italoeksploitaation viimeiset päivät olivat jo kaukana 1980‑luvulla, kun vanhan liiton tekijät, Antonio Margheriti ja Bruno (Sergion veli) Corbucci lähtivät vielä kerran sovittamaan minimaalisia resursseja ja vanhoja tekniikoita 90‑luvun trendeihin. Konsepti oli tuttu, otetaan jokin ajankohtainen aihe tai menestyselokuva, josta miksataan oma versio. Tässä tapauksessa ne olivat Tappava ase (Lethal Weapon, 1987–1998) ja kyberavaruus.

Skims (Terence Hill) saapuu Miamiin tutkimaan asekauppiaan puuhia vanhan parinsa Miken (Marvelous Marvin Hagler) luo. Parivaljakko yritetäänkin tappaa heti, talo räjäytetään ja touhu on toimintamielessä perinteistä. Asekauppiaan jahtaaminen vie hahmot erikoiseen tilanteeseen, josta muodostuu tarinan outo käänne. Elokuva rakentuu pääosin buddy cop ‑toimintakomediakonseptin varaan, kunnes se saa erikoisen tieteisvivahteen viimeisellä kolmanneksella.

Kaksi kolmasosaa elokuvasta on halpaa toimintakomediaa. Humoristinen musta ja valkoinen ‑kyttäkaksikko apinoi Riggs & Murtaugh ‑parivaljakkoa ja Tappava ase ‑brändiin viittaa myös elokuvan nimi Virtual Weapon. Terence Hillin aisapari Marvin Hagler oli nyrkkeilyn keskisarjan mestari 1980‑luvulta ja piipahti jo aiemmin muutamissa Antonio Margheritin elokuvarooleissa, kuten Indio-elokuvissa (1989 & 1991).

Terence Hillin läsnäolo tuntuu vievän lähes jokaista kohtausta komedian puolelle virnuilujen tai ilmehtimisien kautta. Bruno Corbucci oli Hill/Spencer ‑Florida-elokuvien käsikirjoittaja-ohjaajaveteraani, joista viimeinen yhteistuotanto oli Miamin superkytät (Miami Supercops, 1985). Virtual Weaponissa ollaan taas Floridassa ja molempien elokuvien kohtauksissa käytetään saman paikallisen poliisipiirin (Hialeahin) poliisiautoja. Corbucci toi osaltaan pöytään vain tarinan, ja käsikirjoituksesta vastasi Ferdie Pacheco, joka tunnetaan paremmin Muhammad Alin lääkärinä. Tästä huolimatta koko tarina muistuttaa Hill/Spencer ‑tyyppistä komediaa, joten on vaikea arvioida käsikirjoittajien todellisia rooleja.

Käsikirjoitus on sekava ja kaikki tuntuu liian tutulta, liian moneen kertaan läpikäydyltä, laiskalta, improvisoidulta ja huonosti toimivalta. Huomioiden elokuvan teema kyberavaruuksineen, pienoismallikohtausten käyttö autotakaa-ajossa näyttäytyy jo melkoisena antiteesinä. Kaikessa mennään edellisten vuosikymmenten opeilla, verkostoilla ja kokemuksilla.

Virtuaalitodellisuusvaihe lähtee liikkeelle viimeisellä kolmanneksella täysin yllättäen. Skimsin hahmo kuolee räjähdyksessä ja siirtyy kyberavaruuteen. Tai ensin hahmosta tulee pelihahmo, joka taistelee dinosauruksia vastaan. Joko pelin voiton vuoksi tai jostain muusta syystä hän realisoituu todelliseen maailmaan haamuna, joka näkyy vain niille, jotka uskovat hänen olevan elossa. Elokuvassa hahmoa kutsutaan hologrammiksi, joka on selityksen mukaan "modernin teknologian ja raamatullisen uskon tulos". Mitään kyberavaruutta ei lopulta ole, ja ainoa verkkokin on lankapuhelinverkko. Tämän tyyppinen juonenkäänne voisi olla suurikin yllätys, ellei jo elokuvajulisteessa hehkutettaisi Skimsin tulevaa kuolemanjälkeistä kyberavaruuselämää.

Virtual Weapon on enemmän tarina siitä miten kaadutaan saappaat jalassa elokuvantekijöiden näkökulmasta. Bruno Corbucci kuoli muutama viikko ensi-illan jälkeen. Antonio Margheriti ohjasi viimeisen elokuvansa vielä kerran perinteisellä Anthony M. Dawson ‑salanimellä. Komean uran aikana oli goottikauhusta ja tieteiselokuvasta vuosikymmenten jälkeen päädytty kyberavaruuselokuvaan, joka itsessään on osoitus ohjaajan joustavuudesta ja kyvystä hahmottaa sekä hyödyntää ajan trendejä. Vaikka elokuvan tasolla ei ole mitään tekemistä ohjaajan parhaimmiston kanssa, se on silti tekijänsä näköinen ja tyylille uskollinen.