Jarkko Lehtola

Fire Birds (Tulilinnut, 1990)

Ohjaaja:

• David Green

elokuva arvostelu

"Top Gun taisteluhelikopterien maailmassa"

Vuoden 1986 menestynein elokuva Top Gun yhdisteli militarismia, romanssia ja toimintaa ilman selkeitä genre-rajoja high concept ‑tykityksellä. Tulilinnut on eräänlainen maavoimien vastine kopioida ilmiötä, jossa hävittäjät on korvattu taisteluhelikoptereilla ja Tom Cruisen pepsodent-hymy on vaihtunut Nicolas Cagen mölyämiseksi. Tulilinnut ei häpeile kytköstä vaan ilmoittaa ylpeästi markkinointi­lauseessa olevansa "Top Gun taistelu­helikoptereiden maailmassa".

Jake Preston (Nicolas Cage) on lentäjä, joka jää henkiin Etelä-Amerikassa suoritetussa operaatiossa, jossa kartellit hoitelevat Yhdysvaltain AH‑1 ‑rynnäkkökopteritiimin. Uhkaan reagoidaan perustamalla eliittilentokoulu uusille Apache-taisteluhelikoptereille, jota vetää Brad Little (Tommy Lee Jones). Rooli on kuin Tom Cruisen Top Gun: Maverickista (2022) repäisty; vanha mestarilentäjä, joka pakotetaan opettajaksi, mutta mieli halajaa toimintaan. Billie Lee Guthrie (Sean Young), Prestonin ex‑tyttöystävä liittyy myös yksikköön. Nicolas Cage on rasittava mesoava mölyapina, joka rehvastelee sekä yrittää iskeä ex‑tyttöystäväänsä. Sean Youngin rooli on olla Nicolas Cagen hahmon kuolaamisen kohde ja 80‑lukulainen moderni nainen; pidättäytyväinen, mutta joka saa olla Reaganin ajan soveliaisuuden rajoissa itsenäinen ja kunnianhimoinen.

1980‑luvun lopulla toimintaelokuvien ympäristö oli muuttunut. Kylmä sota oli lientynyt, Vietnamin sota poistunut puheenaiheista ja Yhdysvaltain hallinto oli priorisoinut huumeet suurimmaksi kansalliseksi uhaksi. Vietnamin viidakoiden revanssitoiminnat siirtyivät uudelle mantereelle ja viholliseksi nousivat kartellit. Muutamaa vuotta myöhemmin Persianlahden sodan jälkeen arabit nousivat päävastustajiksi. Tulilinnut-elokuvan teema osuu kartellien ja Saddam Husseinin väliin. Viholliskuvan muututtua, toimintaelokuvat menettivät jotain vastustajan mahtipontisuudesta, kun toimintaympäristö tuntui pienentyvän. Pelkkä ahneus motiivina ei ole yhtä hedelmällinen vastustaja kuin viidakossa lymyävä pikku-Hitler, oli hänen valtakuntansa sitten vaikka vain vankileirin kokoinen.

Tarinassa edetään uhan synnystä lentokouluun, jossa käsitellään sosiaaliset konfliktit sekä nokkimisjärjestys. Sen jälkeen alkaakin itse loppuhuipennus, sotilasoperaatio. AH‑64 Apache ‑kopterit taistelevat kaartotaisteluita reilun pelin hengessä sekä vihollisen helikoptereita että hävittäjiä vastaan. Vastassa on Suomessakin käytössä olleita Saab Draken ‑hävittäjiä, joiden historiallinen elokuvadebyytti kohtaus samalla on. Jos elokuvalla on jonkinlainen loppuviisaus, se on kuin armeijan rekrytointijulisteista; teknologia ja asenne takaavat voiton. Etulinjassa ei ole epätasa-arvoa, eikä sodankäynti ole kiinni sukupuolesta tai iästä. Ylevää ja juustoista.

Sotilasteknologiaa esittelevissä elokuvissa pääosissa ovat aina myös itse sotakoneet. Helikopterit itsessään olivat läsnä koko 1980‑luvun lukuisissa Vietnamin sodasta kertovissa elokuvissa, mutta niitä löytyi myös muualta, kuten tv‑sarjasta Airwolf (1984–1986) tai Blue Thunderista (1983). AH‑64 Apache oli 1980‑luvun puolivälissä käyttöön otettu rynnäkkötaisteluhelikopteri, viimeisintä huipputekniikkaa ja kylmän sodan mannekiini. Naton sotilasdoktriinissa keskeisin asia oli torjua Varsovan liiton moninkertainen panssariylivoima ja Apache oli yksi huipputeknologinen osaratkaisu tähän ongelmaan. Kopterin persoonallinen muoto tuli tutuksi kokonaiselle kotimikroilijoiden sukupolvelle Microprosen Gunship (1988) ‑pelistä, joka oli aikakauden menestyneimpiä simulaattoreita. Elokuvasta muotoutui myöhemmin osa pelisarjaa, kun Gunship 2000 ‑jatko-osassa (1992) elokuvan kohtauksista muokattiin still-kuvia peliin.

Elokuva pyrkii yhdistämään ajankohtaisen maailmankuvan ja armeijan huipputekniset sotakoneet romansseihin täysin samoin työkaluin kuin Top Gun. Apinointi menee jopa niin pitkälle, että elokuvaan haettiin "Take My Breath Away":lle vastine Phil Collinsilta joka oli 80‑luvun elokuvamaailmassa saavuttanut aseman suurten tunteiden tulkkina. Kun elokuvassa lopulta Preston saa Guthrien ja bylsimiskohtauksen taustalla soi "Do You Remember?", katsojalle alleviivataan, että nyt on kyse jostain elämää suuremmasta. Tulilinnut ei tietenkään kykene toistamaan Top Gun ‑ilmiötä, vaan jumiutuu kliseisiin, huonoon tarinaan ja kaavamaisuuteen. Ainoa onnistuminen löytyy lentokohtauksista. Näiden koordinoinnista vastasi Richard T. Stevens, jolla oli vastaava rooli myös Top Gunissa.

Tulilintujen elokuvallinen merkitys on vain epäonnistuneena Top Gun ‑plagiaattina. Romanttis-militaristisessa toimintaelokuvassa toimivat vain sotilasteknologiset asiat, kun romanttisuus kaatuu Cagen ja Youngin nollatason kemioihin. Elokuva on muistutus aika ajoin aktivoituvasta sotavoimien ja Hollywoodin välisestä liitosta, jossa osapuolilla on omat tavoitteensa ja lopputuloksen kompromissit syöksevät elokuvan tantereeseen.