Jetro Suni

Dual (2022)

Ohjaaja:

• Riley Stearns

elokuva arvostelu

Riley Stearnsin tulevaisuusvisiossa kloonausteknologia ja lainsäädäntö aiheuttavat kuolemansairaalle Sarahille ylimääräisiä ongelmia.

Riley Stearnsin Dual tuntuu ammentavan vaikutteita sekä Benjamin Clearyn Swan Songista (2021) että Roger Spottiswooden The 6th Daystä (2000). Tulevaisuuden maailmassa kloonausteknologia on onnistuttu kehittämään täysin toimivaksi, mutta siihen liittyvät omat uniikit sääntönsä, kuten edellä mainitussa Schwarzeneggerin tähdittämässä 6. päivässäkin.

Päähenkilö Sarah (Karen Gillan) saa kuulla olevansa parantumattomasti sairas ja päättää kloonauttaa itsensä ennen kuolemaansa välttääkseen omaistensa surun. Asiat menevät kuitenkin positiivisella tavalla pieleen ja sairaus ei olekaan niin parantumaton kuin alkuun luultiin. Ongelmaksi nousee säädetty laki, jonka mukaan vain kuolleilla yksilöillä saa olla oma klooninsa, ja jos kloonattu jää eloon on kloonilla laillinen lupa haastaa tämä televisioituun toisen osapuolen kuolemaan johtavaan kaksintaisteluun.

Runsaasti mustaa huumoria sisältävä Dual on paikoin viihdyttävä, mutta hieman liiankin pienimuotoinen ja sinne tänne rönsyilevä teos. Elokuvan pääidea on kutkuttava, mutta sillä ei lopulta päästä revittelemään missään kohtaa kunnolla. Lopetus on sekin jossain määrin antiklimaattinen, sillä kaksintaistelu, johon sekä päähahmoa että katsojaa pitkin elokuvaa valmistellaan ei koskaan toteudu. Kokopitkän elokuvan sijaan konsepti olisi luultavasti toiminut paremmin, jos se olisi tiivistetty esimerkiksi Black Mirror ‑sarjan jakson muotoon.

Guardians of the Galaxy ‑Marvel-elokuvasarjasta Nebulana tuttu Gillan tekee tuplaroolissaan Sarahina ja tämän kloonina moitteettoman suorituksen. Suurimmassa sivuosaroolissa nähdään Aaron Paul (Breaking Badin Jesse), joka saa varsin runsaasti ruutuaikaa toisluokkaisena itsepuolustuskouluttajana. Ohjaaja-käsikirjoittaja Stearnsilla tuntuukin olevan jonkinlainen pakkomielle puolivillaisen kömpelöön taistelulajitreenaamiseen, joka toimi keskusteemana myös hänen edellisessä elokuvassaan The Art of Self-Defense (2019).

Kotimaisesta näkökulmasta kiinnostavin yksityiskohta lienee se, että elokuva on kuvattu Tampereella ja sen sivuosissa nähdään useita suomalaisia näyttelijöitä. Moni niistä kohtauksista, joissa kotimaisia vahvistuksia nähdään tuntuu tosin valitettavan irralliselta täytemateriaalilta, jota ilman kokonaisuus olisi ollut eheämpi kuin se nyt on. Tämä selittynee osin sillä, että rahoitusta elokuvantekoon on saatu muun muassa tahoilta, kuten Business Finland ja Film Tampere, jonka myötä tekijätiimille on samalla muodostunut velvollisuus täyttää tietyt kiintiöt. Nämä kiintiöt puolestaan ovat voineet osaltaan vaikuttaa taiteelliseen lopputulokseen negatiivisesti.

Ansioksi voitaneen laskea kuitenkin se, että ainakin Stearns pysyy tälläkin kertaa omalle tyylilleen uskollisena. Dual on hyvin pitkälti sitä samaa pikkukivaa synkän huumorin sävyttämää apaattista ajelehtimista kuin ohjaajan aiemmat Faults (2014) ja The Art of Self-Defense. Jos tällainen tyyli iskee, niin elokuvalle kannattaa antaa mahdollisuus.