Sakari Määttä

Drifting Into Chaos (1989)

Ohjaaja:

• Sachi Hamano

elokuva arvostelu

Naisohjaaja Sachi Hamanon harvinainen pinku, joka on saanut vaikutteita The Texas Chainsaw Massacresta.

Japanilaisen Drifting Into Chaosin sanotaan perustuvan löyhästi Tobe Hooperin sahausklassikko The Texas Chainsaw Massacreen. Tämä pitääkin jossain määrin paikkansa, mutta Sachi Hamanon käsittelyssä brutaali terrori ja raivohullu murhavimma ovat saaneet kumppanikseen musertavan nihilistisen ja suorasukaisen perverssin raiskauskuvaston. Drifting Into Chaosin kaltaisia elokuvallisia perversiota voi löytää runsain mitoin sekä Japanin että Hongkongin elokuvakulttuurin syvimmistä vesistä, jos vain uskaltaa sukeltaa pohjalle saakka. Jokainen sadetakin omistava elokuvaharrastaja voi poimia niiden joukosta omille fetisseilleen sopivat teokset.

Kaksi pakettiautolla liikkuvaa miestä (Kan'ichi Hiraga ja Makoto Naohira) ja heidän ilmeisen varakas ystävättärensä (Saki Kurinara) kidnappaavat kaksi koulutyttöä (Kyôko Sawamura ja Natsuki Yamamoto) maaseudulla sijaitsevaan taloonsa. Talossa tytöt raiskataan toistuvasti perverssin kolmikon toimesta. Välillä tytöt onnistuvat lähes pakenemaan, mutta oppivat pian sen olevan käytännössä mahdotonta.

Raiskaajien otteet ovat toisinaan niin kovakouraisia, että heidän uhrinsa vaikuttavat joko kärsivän aidosti tai eläytyvän rooleihinsa täydellisesti. Drifting Into Chaos flirttailee siis onnistuneesti simuloidun seksin ja aidon raiskauksen välisellä rajapinnalla. Hardcore-pornografiasta ei elokuvan kohdalla voida varsinaisesti puhua ja tästä pitää huolen Japanin viimeisenä moraalinvartijana toimiva blurrauskoneisto. Seksploitaatiomielessä elokuvaa voidaan silti pitää hyvinkin ansioituneena.

Sachi Hamano ei jätä elokuvansa eksplisiittistä sisältöä pelkkien raiskausten varaan, vaan naispuolisia uhreja alistetaan ja kohdellaan kaltoin monella muullakin tavalla pitkin elokuvaa. Heitä pyritään vähitellen aivopesemään tottelevaisiksi, jotta he olisivat valmiit kohtaamaan perheen iäkkään, pyörätuolin armoilla olevan isähahmon (Kin'ichi Kusumi). Perheen pää onkin onnesta muikeana saadessaan juhlistaa 85v syntymäpäiväänsä pelehtimällä alistettujen vankien kanssa.

Elokuvan tarinasta vastaa yksi Hamanon vakituisista käsikirjoittajista, Kuninori Yamazaki. Käsikirjoituksen yhtäläisyydet Hooperin klassikon kanssa ovat joidenkin kohtausten perusteella selviä, mutta niiden lisäksi tarinallisessa sisällössä ei ole juuri hurraamista. Vajaan tunnin kesto on tästä huolimatta hyvinkin kompakti.

Yksi Drifting Into Chaosin yllättävistä puolista on sen ohjaaja. Sachi Hamano on vuonna 1948 syntyneen naisohjaaja Sachiko Hamanon (ristimäsukunimeltään Sachiko Suzuki) taiteilijanimi, ja hän on yksi aikansa tuotteliaimmista pinku-ohjaajista. Hän pudotti nimestään feminiinisen ko‑päätteen jo uransa alkupuolella salatakseen sukupuolensa. Hamano tunnetaan paremmin maineeltaan kuin yksittäisten elokuvien ansiosta eikä ihme, sillä hänen filmografiastaan löytyy nykyisin jo noin 170 nimikettä. Verrattaessa Hamanon elokuvia muihin saman ajan eksploitaatiotuotantoihin (esim. Kôji Wakamatsun elokuvat) voi yllätyksekseen huomata niiden olevan jopa rivompia, törkeämpiä ja karumpia kuin useimpien miesohjaajien pinkut. Hamano on uransa aikana pyrkinyt tuomaan esille naisnäkökulman elokuvissaan ja sanoo tehneensä paljon myös feministisiä pinkuja, mutta Drifting Into Chaosia katsoessa nämä tuntuvat hyvin kaukaisilta asioilta.