Jari Mustonen

Little Darlings (Kullannuput, 1980)

Ohjaaja:

• Ron Maxwell

elokuva arvostelu

Paitsioon jäänyt Kullannuput päihittää nuoruuden pohdinnassaan monet 80-luvun suosituista sikailuörvellyskomedioista.

Nuoruuden kasvukertomukset ovat oma erityinen elokuvalajityyppinsä. Niiden kultakausi alkoi 1960‑luvun lopun nuorisokulttuurin murroksessa. Sittemmin teini-ikäisten matkaa aikuisuuteen on käsitelty monista eri näkökulmista. Ron Maxwellin ohjaama Kullannuput (Little Darlings) valmistui vuonna 1980 erottuen edukseen genren myöhemmistä konventioista.

Kullannuput tarjoaa tervetulleen lisän tyttöjen varttumisesta kertovien elokuvien joukkoon. Samalla se on hellyttävä nostalgiatrippi 80‑luvun taitteen nuorisokulttuuriin, mukaan lukien aikakauden omaleimainen vaatetus. Lyhyen kesäisen ajanjakson läpikäyvä tarina kuvaa tapahtumia tyttöjen ja erityisesti kahden nuoren, Ferrisin ja Angelin, näkökulmasta. Elokuva ei lipsu oikeastaan missään vaiheessa tirkistelyyn tai muuhun poikamaisuuteen. Teoksen käsikirjoittajakaksikko pitää tästä visusti huolen.

Tarinan juonisynopsis on kuin mistä tahansa teinihäröilystä. Koulubussissa toisiinsa suivaantuva tyttökaksikko lyö vetoa siitä, kumpi heistä menettää leirillä ensimmäisenä neitsyytensä. Muut tytöt valitsevat puolensa, laittavat rahaa likoon ja alkavat valmentaa suosikkiaan.

Toisin kuin juonitiivistelmä antaisi olettaa, nähdään tyttöjen seksualisoinnin sijaan inhimillisyydessään rehellinen, komediasävyjä omaava kertomus kahden erilaisen tytön epävarmuuksista ja unelmista aikuisuuden kynnyksellä. Heitä tulkitsemaan tuottajat haalivat kaksi aikansa nuorisotähteä: Tatum O'Neal näyttelee rikkaasta perheestä tulevaa, romanttisia haaveita elättelevää Ferrisiä, jonka vastakohta on Kristy McNicholin tulkitsema katujen kasvatti Angel. Tatum O'Neal voitti Oscarin sivuosaroolistaan Paperikuussa (Paper Moon, 1973) vain kymmenvuotiaana. McNichol puolestaan voitti Emmyn vuosina 1977 ja 1979.

Seksuaalisen uteliaisuuden ja kokeilemisen halun ollessa elokuvan teemana, voisi komedia helposti ajautua varsin yksipuoliseen aiheen käsittelyyn. Näin ei kuitenkaan käy. Käsikirjoittajat Kimi Peck ja Dalene Young ruotivat huolellisesti tyttöjen kesäisiä valloituksia sekä niistä kumpuavia kokemuksia säilyttäen tarinassa teini-ikään liittyvän epävarmuuden, unohtamatta vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvia ennakkoajatuksia. Seksi ja neitsyys jäävät tarinassa taka-alalle. Teos päätyy pohtimaan syvällisesti nuorten naisten itsensä löytämistä.

Kullannuput valmistui kyynisemmän seksiä ja alkoholia ylistävien nuorisoelokuvien, kuten Delta-jengi (National Lampoon's Animal House, 1978) ja Kuumat kinkut (Fast Times at Ridgemont High, 1982), huippukauden välissä, ikään kuin vaihtoehtoisena kehityssuuntana, joka ei koskaan saanut kunnolla tuulta alleen. Ääliönuoruuskomediat valtasivat markkinat. Kenties juuri siksi Kullannuput on olemukseltaan optimistisen älyllinen, joskin myös sitä pidettiin aikanaan kontroversiaalina suoruutensa takia. Ottaen huomioon millainen genrestä tuli, vaikuttaa teos yksinäiseltä majakan valolta. Teini‑iän viaton näkökulma saa rauhassa kypsyä syvemmiksi ajatuksiksi ilman haaksirikkoutumista 80‑luvun nuorisoelokuvista tuttuun mieskeskeiseen kyynisyyteen. Tarina käsittelee onnistuneesti pieniä varhaisaikuisuuden oivalluksia.

Auringon lämmössä nähdään yksi henkilö ilman paitaakin. Jonathan Kaplanin persoonallisessa kauhumukaelmassa Nuoret kapinalliset (Over the Edge, 1979) edellisenä vuotena debytoinut Matt Dillon saapui toiseen valkokangasrooliinsa. Hän on tyttöjen ihastus ja katseiden kohde. Tältäkin osin tarina pyöräyttää teinikomedioiden tutun asetelman ympäri. Sen sijaan, että tytöt olisivat alituisia objekteja tirkistelylle, katsellaan heidän ihastuksiaan uteliaisuuden linssin läpi.

Tunnelman kruunaa ajan henkeä kuvaava onnistunut soundtrack. Kesän aikana kuullaan muiden muassa Bellamy Brothersin suurin hitti "Let Your Love Flow", John Lennonin "Oh My Love" sekä monen artistin aikojen saatossa levyttämä "I Gave My Love a Cherry (The Riddle Song)".