Mika Helminen

Jacinto (2021)

Ohjaaja:

• Javi Camino

elokuva arvostelu

Ohjaus: Javi Camino

Luoteis-Espanjassa sijaitseva Galicia on itsehallintoalue, jossa puhutaan omaa virallisen kielen asemassa olevaa galegoa. Galegonkielisiä kauhuelokuvia ei liene montaa tehty, joten Jacinto on siinäkin mielessä harvinaislaatuinen tapaus. Alueen pääkaupungista Santiago de Compostelasta kotoisin olevan ohjaaja/käsikirjoittaja Javi Caminon omintakeinen synkän huumorin sävyttämä elokuva on rakkauden tunnustus omalle kotiseudulle, mutta selkeästi myös Leatherfacen ja Frankensteinin hirviön kaltaisille elokuvahahmoille.

Pienessä Malloun kylässä vanhempiensa talossa edelleen asuva nelikymppinen Jacinto (Pedro Brandariz Gómez) on lapsuuden trauman jäljiltä heittäytynyt puhumattomaksi ja jäänyt henkisessä kehityksessä lapsen tasolle. Ylipainoinen Jacinto kokee säännöllistä kiusaamista kylän kakaroiden taholta. Lohtua tuo vain lemmikkipossu Martino, johon hän on syvästi kiintynyt. Isä on vanha armeijajäärä ja äiti Jacintoa rakastava, mutta ylihuolehtivainen kotirouva. Perheeseen kuuluu myös kokaiinia ja hyviä bisneksiä nuuskiva Jacinton velipoika Millán (hillitön Juanma Buiturón), joka näyttäytyy kotonaan lähinnä rahapulan iskiessä. Äiti on valmistanut Jacintolle paperimassasta jättikokoisia naamareita eri tunteita ilmentämään. Esimerkiksi kiusatuksi tulemisen jälkeen hymynaamari päässä peiliin vilkaisu riittää karkottamaan surut.

Vaikka kyseessä ei olekaan kaikkein tyypillisin perheidylli, saa ohjaaja Camino kirjoittamaansa tarinaan mukaan runsain mitoin lämmintä kotiseuturakkautta. Kyläyhteisön kuvauksesta herkullisine hahmoineen paistaa aitous, ja vanhoja vampyyrielokuvia omassa huoneessaan katselevassa Jacintossa on ohjaajan omien sanojen mukaan paljon häntä itseään. Caminon menneisyyteen kuuluu myös black metal ‑harrastus, jonka pohjalta hän tuo elokuvaan tarkkanäköistä yhteiskuntakritiikkiä ja ennakkoluulojen tuulettamista.

Kylän päivittäisiä rutiineja sekoittamaan saapuu nimittäin kaksi naispuolista blackmetallistia Ruotsista, Alexandra eli Alex (Anxela Baltar, metallimuusikko myös tosielämässä) ja Ana (Corinna Rautenberg). Alex on kotoisin Malloun kylästä, josta hän on lähtenyt luomaan metallibändinsä uraa yhdessä Anan kanssa Ruotsiin. Alexin kotikylään kaksikon tuo äänilevyn viimeistely ja albumin kansien valokuvaaminen, Mallou on kaksikon mielestä siihen mitä ihanteellisin paikka. Analla on tarkoitus maalaismaisemissa myös keskittyä kuvanveistoharrastukseensa.

Jacintoa naapuriin muuttava metallikaksikko arveluttaa ja pelottaa, onhan kylän pappikin sunnuntaisaarnassa varoittanut siitä, että Saatana ei saavu pukinpartaisen paholaisen hahmossa, vaan kuin kuka tahansa kulkija. Lisää vettä myllyyn heittää hulttioveli Millán, joka vakuuttaa tulijoiden olevan vampyyrejä, ja ehdottaa näitä vastaan puolustautumiseen Jacinton katselemista vanhoista kauhuelokuvista tuttua välineistöä, kuten vaarnoja, valkosipulia ym. asiaan kuuluvaa. Kun Jacinton lemmikipossukin pannaan lihoiksi ja tarjoillaan juhla-aterialla vieraiksi kutsutuille metallisteille, valtaa suru, epätoivo ja lopulta raivo jälkeenjääneen Jacinton mielen.

Väärinymmärrykset sekä uuden ja vanhan maailman törmääminen eskaloituvat veriseksi yhteenotoksi, josta suurimpana voittajana vaikuttaa selviävän kaikkialla hyvän liikeidean haistava Millán. Makaaberien käänteiden jälkeen kelmin päässä pyörivät jatkosuunnitelmat päättävät ruraalikauhun ja mustan komedian välillä tasapainoittelevan Jacinton poskettoman hauskasti.

Austinissa ja Sitgesissä palkittu elokuva nappasi mukavan potin myös vuoden 2022 Fantasportosta; paras elokuva Directors' Week ‑sarjassa, sekä jaettu parhaan näyttelijän palkinto veljeksiä esittäville Pedro Brandariz Gómezille ja Juanma Buiturónille. Ikimuistoisen roolin Jacintona tekevä Gómez menehtyi kuluvan vuoden helmikuussa sydänkohtaukseen 44‑vuotiaana.