Mika Helminen

Post Mortem (2020)

Ohjaaja:

• Péter Bergendy

elokuva arvostelu

Ohjaus: Péter Bergendy

Post mortem ‑kuvaus eli vainajan valokuvaaminen oli Suomessakin kohtalaisen yleistä vielä 1800–1900 ‑lukujen taitteessa. Syynä oli valokuvauksen kalleus ja kameroiden harvinaisuus. Jos henkilöstä ei ollut tämän elinaikana otettu valokuvaa, ja sellaisen muistoksi halusi, oli se otettava viimeistään heti viikatemiehen vierailun jälkeen. Etevimmät kuvaajat olivat oman alansa taiteilijoita, jotka saivat erilaisten apuvälineiden ja meikin avulla aikaan illuusion siitä, että kuvattava on vielä elävien kirjoissa.

Tällainen taituri on myös unkarilaisohjaaja Péter Bergendyn vuoteen 1918 sijoittuvan Post Mortem ‑elokuvan päähenkilö, kalmojen ikuistamiseen erikoistunut valokuvaaja Tomás (Viktor Klem). Tomásilla on taustalla myös sotilaana ensimmäisessä maailmansodassa läpikäyty kuolemanrajakokemus, joka tuo kuvaustilanteisiin yllättäviä tuonpuoleisia elementtejä. Pienen unkarilaiskylän miehet ovat kuolleet sodassa ja koronan tavoin koetellut espanjantautipandemia on tappanut kylään jääneistäkin asukkaista suuren osan. Tomásin kutsuu kylään kuvaustyötään tekemään 10‑vuotias Anna-tyttö (Fruzsina Hais), jolla on Tomásiin jonkinlainen spiritualistinen yhteys; myös Anna on käynyt kuoleman rajamailla oltuaan vähällä kuristua omaan napanuoraansa syntymänsä hetkellä.

Ensimmäisenä Post Mortemissa herättää ihastusta eräänlainen vastakkaisilmiö; Tomás ja kaltaisensa valokuvaajat ovat taitavia työssään, jossa lähes silmänkääntötemppuun verrattavasti saavat kuolleen näyttämään elävältä, ainakin valokuvassa. Bergendyn meikki‑ ja lavastustiimi puolestaan on tehnyt hyytävän komeaa työtä näyttelijöitä vainajiksi ehostaessaan. Lopputulos on erittäin uskottava, mikä ei periodikauhuelokuvan tapauksessa ole lainkaan huono asia. Ehkä tässä yhteydessä on annettava pisteitä myös kuolonkankeita esittäville näyttelijöille; tuskin homma ihan "play dead!" ‑komennolla lähtee, vaikka vaivattomalta näyttääkin.

Tomásin suorittaessa kuvaustyötään kylän vainajien parissa, alkaa käydä selväksi, että he ovat jääneet jonkinlaiseen välitilaan. Lähellä kuolemaa ‑kokemuksen omaavat Tomás ja Anna toimivat porttina elävien maailman ja kuolleiden välillä, mikä näyttäytyy kyläläisille erilaisina poltergeist-ilmiöinä ja karmaisevina kummitteluina. Siitä päästäänkin asiallisimpiin erikoistehosteisiin aikoihin; niitä on käytetty loppukliimaksia lukuun ottamatta Post Mortemissa säästeliäästi, ja ennen kaikkea aiheeseen liittyvästi kauhistuttamaan. Kun näkymätön käsi tempaisee kylänmiehen selittämättömästi ilmaan, ollaan tavanomaisimpia jump scareja oudommissa tunnelmissa.

Goottilaisen Post Mortemin ajankuva on uskottavasti toteutettu ja Viktor Klem tekee päärooolissa vähäeleisen, jopa sisäänpäin kääntyneen roolisuorituksen. Psykologin paperitkin omaava ohjaaja Bergendy nyökkää kauhuelokuvan merkkiteoksille parissakin kohtauksessa, ja mieleen tulevat jopa kauhun terapeuttiset vaikutukset. Tällaiset nyökkäilyt ja kauhuelokuva yleensäkin, olivat Unkarissa pannassa aina vuoden 1989 sosialistisen kansantasavallan päättymiseen asti.