Mika Helminen

Awauta (2021)

Ohjaaja:

• Mile Nagaoka

elokuva arvostelu

Ohjaus: Mile Nagaoka

"Kannoura
Zorori‑ya zorori‑ya zon zorori
Yonbori yonbori yo‑yonbori
Eiya!"

Mile Nagaokan Awauta on runsaan tunnin mittainen katsaus japanilaiseen estetiikkaan ja elämänmuotoon. Näennäisesti elokuvan keskipisteessä on entinen geisha Yumiko (Noe Tawara), joka ensin matkustaa suurkaupungista kotiseudulleen Tokushimaan suremaan äitinsä kuolemaa tätinsä luokse, palatakseen sitten kaupungin humuun kohtalokkainkin seurauksin. Awauta on kuitenkin ennen kaikkea japanilaisten rituaalien puolueetonta havainnointia 1600‑luvulta alkaneelta Edo‑kaudelta kotoisin olevan Sekizoru-kansanlaulun rytmittämänä. Audioraita on muutenkin tärkeässä osassa viipyilevien kuvien taustalla; kun eksoottisen kuuloiselta kansanlaululta ollaan tauolla, maalailee Hideyuki Hashimoto pianollaan äänikuvia japanilaisoriginaaleista Mozartiin.

Seesteisissä kuvissa nähdään yksityiskohtaisesti arkisia seremonioita kokkaamisesta itse ruokailuun ja pyykinpesusta kananmunan kuorintaan. Japanilaisia huonekaluja tai arkkitehtuuria unohtamatta. Kuvakulmat ovat toisinaan lattiaperspektiivissä, dialogi on niukkaa ja kaikesta huokuu jonkinlainen kiireettömyys. Yumiko kohtaa yöllisellä baarireissulla petollisen naistennaurattajan, mutta ikävät tapahtumat johtavat ainakin hetkellisesti johonkin parempaan vain öisin työskentelevän baarimikko Kojin (Hideo Masunaga) tapaamisen myötä. Awauta on lähes juoneton elokuva, mutta ihmiskohtalot välittyvät erinomaisesti ja vanhaan japanilaiseen tapakulttuuriin on mielenkiintoista kurkistaa.