Matti Erholtz

Le père Noël est une ordure (Santa Claus Is a Stinker, 1982)

Ohjaaja:

• Jean-Marie Poiré

elokuva arvostelu

Joulupukki ampuu ja lyö ranskalaisessa klassikkokomediassa, joka huokuu 80-luvun henkeä.

Le père Noël est une orduren lopussa ammutaan (vahingossa) ihminen kuoliaaksi, paloitellaan ruumis sahalla ja käydään heittämässä joululahjapaperiin käärityt palaset eläintarhassa leijonille ja tiikereille. Lisäksi elokuvassa väännetään vitsiä sellaisista aroista aiheista kuin itsemurha, mielenterveysongelmat, parisuhdeväkivalta, maahanmuuttajat ja transvestismi. Tästä huolimatta tämä ranskalainen jouluelokuvaklassikko ei tunnu erityisen kulmikkaalta vaan pikemminkin kiltiltä, mukavalta ja sovinnaiselta.

Kahvila-teatteri La Splendidin mukaan Splendid-ryhmäksi kutsuttu näyttelijäseitsikko nousi laajempaan tietoisuuteen Ranskassa kun heidän näytelmästään Amours, coquillages et crustacés tehty elokuvasovitus Les bronzés (1978) osoittautui menestykseksi. Les bronzés sijoittui Afrikassa lomailevien turistien keskiluokkaiseen maailmaan, mutta Ettore Scolan elokuva Brutti, sporchi e cattivi antoi ryhmäläisille idean että myös köyhille voisi nauraa. Syntyi näytelmä Le père Noël est une ordure, jossa jouluaattona kriisipuhelimessa päivystävät Thérèse ja Pierre saavat luokseen sekalaisen joukon kutsumattomia vieraita: väkivaltaista aviomiestään pakenevan homssuisen Josetten, transvestiitti Katian, maahanmuuttaja Preskovicin ja joulupukkiasuisen, pistoolia heiluttavan Félixin, Josetten aviomiehen. Näytelmän filmatisointi oli ilmestymisvuonnaan vain keskinkertainen menestys, mutta lukuisten myöhempien tv‑esitysten myötä siitä on tullut olennainen osa ranskalaista populaarikulttuuria. Kun Splendid-ryhmä sai elämäntyöpalkinnon vuoden 2021 Ranskan César-gaalassa, Pierren-roolin esittäjä Thierry Lhermitte otti palkinnon vastaan pukeutuneena elokuvasta tuttuun rooliasuunsa.

Ohjaaja Jean-Marie Poiré halusi tehdä Le père Noël est une orduresta ihan oikean elokuvan eikä filmattua teatteria ja on tässä pääsääntöisesti onnistunutkin. Näytelmän ajallinen yhteys on säilytetty mutta toiminta on hajautettu laajemmalle alalle. Autenttiset kuvat Pariisin joulukaduilta luovat elokuvaan asianmukaista tunnelmaa ja lopun nostokurkiotos, jossa kamera kuvaa aamuntyhjällä kadulla vaeltavia Thérèseä, Pierreä ja Katiaa, päättää elokuvan tyylikkäästi.

Vitsien taso vaihtelee mutta niitä on niin paljon, että määrä ainakin osittain korvaa laadun. Iso osa Le père Noël est une orduren huumorista on yksinkertaista, kaikille ymmärrettävää tilannekomiikkaa. Pierre saa Thérèseltä joululahjaksi kudotun villaliivin, joka on niin muodoton, että hän luulee sitä ensin lattiamopiksi. Preskovic tyrkyttää jatkuvasti kaikille kotimaansa perinneruokia, jotka ovat täysin syötäväksi kelpaamattomia. Ei nyt ihan tuoliltapudottavan hauskaa, mutta aika hauskaa kuitenkin. Verbaalinen komiikka taas ei käännettynä aina toimi kovin hyvin. Esimerkiksi elokuvan trailerilla kuultava Josetten heitto Felixille "brosse‑toi le cul" (kirjaimellisesti "harjaa perseesi") ei englanninkielisenä käännöksenä "go jerk yourself off" ollenkaan tavoita alkuperäisen ilmaisun värikkyyttä.

Keskinkertaisetkin vitsitkin muuttuvat hyviksi jos ne esitetään ammattitaidolla. Le père Noël est une ordure on näyttelijätyöskentelyn juhlaa. Marie-Anne Chazelin esittämä Josette on ehkä piirun verran yliampuvasti karrikoitu mutta muut elokuvan hahmot osuvat naulan kantaan. Dialogia lausutaan ns. konekivääritahtiin ja muutenkin Poiré pitää elokuvan jatkuvassa liikkeessä.

"Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten, jopa kommunistien kanssa" on yksi Pierren repliikeistä elokuvassa. Tällainen vitsailu oli mahdollista vain 1980‑luvulla, sosialismin yhteiskuntaa mullistavana aatteena romahdettua ensin henkisesti ja vuosikymmenen taitteessa sitten fyysisesti. Thérèsen ja Pierren edustama valkoinen keskiluokka oli voittanut eikä sen suvereeniudelle ollut mitään vastavoimaa. Tästä juontuu Le père Noël est une orduren maailmojasyleilevä inklusiivisuus. Ryysyköyhälistö, proletaarit, sukupuolivähemmistöt ja maahanmuuttajat eivät ole porvarillisen yhteiskunnan ulkopuolisia uhkia vaan sen eksoottisia osia, vähän kuin villieläimet lopun eläintarhakohtauksessa. Elokuvan lopussa Thérèsen ja Pierren joulurauhaa häirinneet friikit palaavat kiltisti omiin lokeroihinsa, yhteiskunnassa vallitsee järjestys ja maassa rauha ihmisten kesken. Joyeux Noël!