Jari Mustonen

The Deer Hunter (Kauriinmetsästäjä, 1978)

Ohjaaja:

• Michael Cimino

elokuva arvostelu

Yksi laukaus, yksi luoti.

Ylevintä on kaataa kauris yhdellä luodilla ilman, että eläin lainkaan kärsii. Surmaaminen on ritualistinen, yhteisöllinen hetki, joka vie ampujan kymmeniä tuhansia vuosia ajassa taaksepäin homo sapiensin historiassa. Sulautuminen luontoon tapahtuu armossa, jota metsästäjä osoittaa saalista kohtaan.

Michael Cimino hyödyntää ohjaamassaan klassikossa Kauriinmetsästäjä yhden laukauksen tematiikkaa ja työntyy häikäilemättömän syvälle länsimaisen kulttuurin tunnemuistiin luodessaan representaation sitä vahingoittaneista hetkistä.

Eeppinen tarina alkaa hääjaksolla, jossa sukupolvensa kyvykkäimmät näyttelijät Robert De Niro, Christopher Walken, John Cazele ja John Savage sekä häikäisevä Meryl Streep omaksuvat yksi yhteen roolinsa. Häät ovat äärimmäisen samastuttavat: ilo, päihtyminen ja energia vie katsojan pieneen teollisuuskaupunkiin Pennsylvaniassa. Vahva läsnäolo jatkuu baarissa ystävysten tilittäessä elämäänsä, sekä kun myöhemmin metsästetään vuoristossa kaurista. Ikiaikaisissa maisemissa miehet kohoavat ase kädessä itseään suuremmiksi päättäen elämästä ja kuolemasta.

Yhden laukauksen ja luodin merkitys muuttuu täysin elokuvan alkupuolta seuraavassa Vietnam-osuudessa. Kansakuntaa tosielämässä traumatisoineet muistijäljet, kuten Vietkongin jäseneksi epäillyn miehen Nguyen Van Lemin teloitus, jonka amerikkalaiset näkivät televisiostaan, saavat symbolikseen venäläisen ruletin. Luodin tunkeutuessa kallon sisälle paljastuu ihmisen elämän todellinen arvo. Armo ja jalous ovat abstrakteja asioita sodan lihamyllyn keskellä.

Robert Ebert kirjoittaa aikalaisarviossaan: "It is not an anti‑war film. It is not a pro‑war film. It is one of the most emotionally shattering films ever made", ja edelleen: "There is some Hemingwayesque talk about what it means to shoot deer: We are still at a point where shooting something is supposed to mean something."

Ebert vihjaa elokuvan riisuvan pois tappamisen jalouden. Mielikuvat ihmisyydestä murtuvat, kun veri suihkuaa ulos sieltä missä aivot ovat. Ihmisen syvin olemus kirjaimellisesti murskautuu. Tarinassa kaveripiirin johtohahmo Michael (De Niro) saa kantaakseen porukan raskaimman ristin, koska hän haluaa psyykeen hajottaneen sotakokemuksen jälkeen palata eiliseen ja rekonstruoida asiat ennalleen. Juuttuminen menneisyyden muistikuviin muodostuu henkiseksi taakaksi. Laajemmin ajateltuna teos käsittelee sodan tarjoaman symbolin kautta luopumisen tematiikkaa, jonka moni kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä: nuoruuden palo, rakkaat ja merkitykset muuttuvat maailman mukana, mikä saa pohtimaan elämän merkitystä.

Lisäksi Michaelin henkinen kamppailu itsensä kanssa symboloi 1970‑luvun Yhdysvaltoja. Vietnamin sodan vaikutukset niin sisä‑ kuin ulkopolitiikassa ajoivat amerikkalaisen taiteen itsetutkiskeluun. Vuosikymmenen lopulla maailmaa puhutelleet Kauriinmetsästäjä ja Ilmestyskirja. Nyt. (1979) valmistuivat apatian lakipisteessä, amerikkalaisen unelman auringonlaskuna. Mutta kuten elokuvahistoria osoittaa, kesti apatia vain hetken. On vaikeaa sanoa kritisoiko Cimino amerikkalaista yhteiskuntaa vai tekikö hän yhden ensimmäisistä Vietnamin sodan uudelleen arvioinneista ennakoiden mielialan muuttumista, joka tapahtui muutama vuosi myöhemmin, kun Vietnamin sota muutettiin amerikkalaisten pelastamistarinaksi (esim. Rambo: First Blood Part II, 1985).

Kauriinmetsästäjässä roolihahmot erkaantuvat toisistaan sodan vaikutuksesta, ja heidän kulttuurillinen identiteettinsä tulee haastetuksi, mutta yhteinen tunneside löytyy "God Bless America" ‑laulusta. Kohtaus saattaa olla yksi elokuvataiteen kauaskantoisimmista tai tarkkanäköisimmistä kansallisen identiteetin uudelleen löytymisen hetkistä.

Ennen laulua täydentyy pohdinta ihmisyydestä samoin kuin yhden laukauksen metafora. Tämä tapahtuu, kun amerikkalaiskaverukset, Michael ja Nick (Walken), kohtaavat jälleen tutun aktiviteetin merkeissä. Michael näkee katsellessaan lapsuuden ystäväänsä toivon paluusta eiliseen, kun taas sodan traumoihin jäänyt Nick on jo aikoja sitten irtaantunut tästä maailmasta. Heidän mieliinsä muistuu vanha keskustelu.

Sen mukaan jalointa elämässä on kaataa eläin yhdellä laukauksella, jottei se kärsi. Ajatus on muuttunut banaaliksi valheeksi kaverusten minäkuvan kohdattua kuolemisen todellisuuden. Nuoruuden jalous, vannottu ystävyys ja ylivertaisuuden tunne ovat kääntyneet kuoleman odotukseksi. Aseen sylinterin pyöriessä luoti sisällään, on kumpikin heistä lähellä vapautumista.

Heti ilmestyessään Ciminon teos ajautui sisäisten ristiriitojen ohella myös ulkoisiin. Berliinin elokuvajuhlilla joukko kommunismille myötämielisiä maita vetäytyi protestina pois, sen takia, miten elokuva kuvasi Vietnamia. Akti oli liioiteltu, sillä vaikka teos hyödyntää pohjoisvietnamilaisia sotilaita raakoina teemallisen väkivallan välineinä, kertoo tarina ennen kaikkea amerikkalaisten havahtumisesta oman kulttuurinsa kriisiin. Suomessa elokuvaa paitsi ylistettiin myös demonisoitiin. Kauriinmetsästäjän vaikutusta pelättiin vielä sen toisellakin esityskerralla televisiossa lokakuussa 1990.

Pelkoa selittävät elokuvan esityskertojen yhteydessä todistetut useat kymmenet kuolemantapaukset, sillä poikkeuksellisen vahva todentuntuisuus, sekä samaistuminen henkilöhahmoihin tapaa viedä herkimmät mukanaan. Esimerkiksi Suomessa uutisoitiin vuoden 1990 televisioesityksen jälkeen miehestä, joka humalassa päätti kaverinsa kanssa kokeilla venäläistä rulettia. Ympyrä sulkeutui: metafora ihmisyyden ylivertaisesta kunniasta palasi todellisuuteen, kun luoti pureutui kokeilijan kalloon.