Jarkko Lehtola

The Running Man (Juokse tai kuole, 1987)

Ohjaaja:

• Paul Michael Glaser

elokuva arvostelu

Arnold Schwarzeneggerin viimeinen puhdas genre-elokuva ennakoi ja myötävaikutti television tosi-tv-spektaakkelien syntyyn.

Tulevaisuuden väkivaltaisten urheilulajielokuvien teemat noudattavat melko samankaltaisia rakenteita. Eksploitatiivinen urheilulaji kahlitsee ihmiset ruutujen ääreen ja tarjoaa valtaapitäville mahdollisuuden manipuloida katsojia urheiluspektaakkelin varjolla. Konflikti syntyy siitä, kun urheilusankarista tulee liian suosittu ja uhka lajista hyötyville tahoille.

Ben Richards (Arnold Schwarzenegger) toimii valtion poliisijoukoissa ja saa käskyn tulittaa ruokamellakoitsijoita. Kieltäydyttyään ampumasta siviilejä, Richards pidätetään ja lavastetaan koko teon tekijäksi. Television väkivaltainen tosi‑tv‑ohjelma huomaa korkeaprofiilisen "rikollisen" ja järjestelee vangin osallistujaksi. Ohjelmassa saalis(tettavat) lasketaan maanalaiseen labyrinttiin steroideilla pumpattujen gladiaattoreiden jahdattavaksi. Reaaliajassa etenevän tosi-tv:n käsikirjoitus muuttuu dynaamiseksi, kun metsästäjät alkavat kuolla saaliin käsissä.

Juokse tai kuole perustuu näennäisesti Stephen Kingin Richard Bachman ‑salanimellä kirjoittamaan Running Man (alkup. 1982, suom. Richard Bachman ‑kirjat: Vimma & Juokse tai kuole, Tammi, 1994) ‑novelliin. Elokuvan kytkös alkuperäisnovelliin on kylläkin heiveröinen. Kingin tarinassa päähenkilö ilmoittautuu television nöyryytyskisoihin hankkiakseen lapselleen lääkkeitä. Hänet valitaan suosituimpaan Juokse tai kuole ‑kisaan, jossa osallistuja pakenee metsästäjiä yhteiskunnan sisällä pelialueena koko maa. Jokaiselta tunnilta kisaajan puoliso, todennäköinen tuleva leski, saa sata dollaria ja jos pakenija selviää hengissä 30 päivää, on luvassa miljoonan dollarin palkinto. Yleisölle tarjotaan palkkioita havainnoista ja itse televisio-ohjelma on enemmän raportointia, jossa kerrotaan päivän mahdolliset vihjeet pakenijan olinpaikasta. Vasta pakenijan löydyttyä, saapuvat metsästäjät kameratiimeineen paikalle.

Juokse tai kuole ‑elokuvaan liittyy myös muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyt Yves Boissetin ohjaama Kovan pelin hinta (The Prize of Peril, 1983). Robert Sheckleyn samannimiseen (1958) lyhyeen novelliin perustuvassa tarinassa seurataan ajojahtia, jossa joukko vapaaehtoisia tappamishaluisia kansalaisia toimii metsästäjinä. Kamerayksiköt seuraavat sekä pakenijan, että metsästäjien kintereillä neljän tunnin pituisen ohjelman ajan. Robert Sheckleyn novelleista on filmatisoitu myös toinen saman teemainen ihmismetsästyskisa, 60‑luvun pop‑kulttuurinen trippi 10th Victim (La decima vittima, 1965).

Sekä Kovan pelin hinnan tuotanto, että Stephen King nostivat oikeusjutun Juokse tai kuole ‑elokuvaa vastaan. Kovan pelin hinta syytti elokuvaa plagioinnista, vaikka itse asiassa alkuperäinen Stephen Kingin tarina on paljon lähempänä novellia. Stephen King nosti oikeusjutun alkuperäismateriaalin ja lopputuloksen vähäisestä yhteydestä sekä nimellään markkinoinnista. Vuonna 1987 oikeusjuttu hylättiin, mutta täsmälleen samalla perustelulla Ruohonleikkaajassa (The Lawnmower Man, 1992) King voitti.

Juokse tai kuole valmistui 1987 ja sen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2017. 30 vuoden aikaskaalalla luo mielenkiintoisen jatkumon 80‑luvulta tähän hetkeen. Elokuvan ilmestyessä oli Suomessa poliitikkojen lietsoman monivuotisen moraalipaniikin seurauksena saatu videosensuuriin perustuva laki. Elokuvan satiirinen näkemys on kuin suoraan moraalipaniikin mielenmaisemasta; videokuvan signaali passivoi ja ehdollistaa ihmiset joustamaan omasta älyllisyydestään aina television kautta tulevan viestin eduksi. Juokse tai kuole ‑ohjelman väkivalta addiktoi jopa mummot väkivaltaviihteen suurkuluttajiksi. Elokuvasta ei kuitenkaan tullut Suomessa opetusfilmiä videoiden vaarasta.

Juokse tai kuole ‑elokuvan dystopia-yhteiskunta peilautuu enimmäkseen televisio-ohjelman kautta. Yhteiskunta syöttää valmiiksi pureksittua ja laskelmoitua sosiaalipornon ja väkivaltaviihteen turruttavaa puuroa, jonka käsittelyssä ei synny katsojien aivoille kognitiivista ärsykkeitä. Vaikka esitystavan kautta ollaan 80‑luvulla, niin teemallisesti televisioyleisön kollektiivinen typeryys vertautuu suoraan nykyajan sosiaaliseen mediaan, jossa ihminen voi halutessaan taantua samankaltaisen epä‑älyllisen lauman (äänekkääksi) jäseneksi. Elokuvan televisioyleisö ei kannusta Arnoldin hahmoa siksi, että hän (ainakin katsojille) edustaa vapautta orwellilaisessa yhteiskunnassa vaan koska kisan voittaa tappavin osallistuja – ja tappojahan hahmolle kertyy. Elokuvan deepfake-videon tekokohtaus on historian ensimmäisiä ja valtaapitävien tapa väärentää systemaattisesti videokuvaa ja manipuloida aina kun sillä saavutetaan jotain, on lähitulevaisuuden todennäköisempiä uhkakuvia.

Juokse tai kuolen toinen nykyaikaa hyvin peilaava elementti on sen tosi‑tv ‑konteksti. Elokuvan aikalaiset verrokit kuten Kovan pelin hinta tai Shannon – taistelija (Endgame – Bronx lotta finale, 1983) olivat yleensä The Amazing Racen (2001–) kaltaista tosi‑tv:tä, joissa kuvaajat seurasivat kömpelösti kohteita. Juokse tai kuole taasen varioi enemmän Rooman Colosseumin kaltaista spektaakkelia televisioon sovitettuna. Lucio Fulcin Rome 2033: The Fighter Centurions (1984) osuu hieman samoille alueille.

Jos Juokse tai kuolen ihmisjahtishow oli ensimmäinen suuren tuotannon kisaspektaakkelielokuva, niin elokuvan ansiot eivät jääneet pelkästään tulevan ennakointiin. Elokuva oli samalla myös synnyttämässä kyseistä viihdealuetta. American Gladiators (1989–1996) oli ensimmäisiä suuria studiossa rakennettuja tosi‑tv-spektaakkeleita ja sarjan kehittäjät ovat myöntäneet Juokse tai kuolen olleen idean alkuperäinen inspiraatio. Se oli myös vuoden 1990 arcade-hitti Smash TV:n ensisijainen esikuva. 1980‑luvulla Arnold Schwarzeneggerin elokuvat käynnistivät lähes säännöllisesti uusia genre-elokuvien trendejä, kuten Conan – barbaarin (1982) myötä suosioon nousseet barbaarielokuvat. Terminator (1984) taasen toi tappajarobotit ja kyborgit mellastamaan lukuisiin halpiselokuviin. Juokse tai kuole ei tehnyt poikkeusta tästä säännöstä, vaikka kytkös oli vähemmän ilmiselvä. Populaarikulttuuriset ilmiöt syntyvät usein vähemmän älyllisestä materiaalista kuin kulttuurihistorioitsijat haluavat jälkeenpäin myöntää.

Juokse tai kuole on Arnold Schwarzeneggerin filmografiassa viimeisin elokuva, joka on henkisesti enemmän b‑luokan elokuvaa kuin siitä eteenpäin tehdyt elokuvat. B‑seos syntyy, kun ennakoitavuus ja kevyt juonikuvio peitetään ylinäyttelevien körmyniskojen kaartilla, onelinereillä ja aika ajoin silmille heitetyillä lyhyillä väkivallan purskeilla, jotka rikkovat muuten karnevalistisen tyylin. Arnold Schwarzenegger itse on parhaimpien vuosiensa vedossa, jonka arrogantti ja oman arvonsa tunteva käytös täyttää olennaisimmat esittäjältään odotetut maneerit. Elokuva on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja suoraviivaisuudessaan tehokkaampi kuin Kingin draamapohjainen alkuperäismateriaali, josta olisi tullut enemmän perinteinen ajojahtielokuva. Juokse tai kuole on isolla rahalla tehtyä genre-elokuvaa, jossa yksinkertainen juoni jalostuu 80‑lukulaiseksi spektaakkeliksi.