Jari Mustonen

Sixteen Candles (Synttärit, 1984)

Ohjaaja:

• John Hughes

elokuva arvostelu

John Hughesin esikoisohjauksena valmistunut teinikomedia vie kulttuurin epämukavuusalueelle.

John Hughesin esikoisohjaus tarjoaa depressiivissävyisen teinielokuvan, joka tunnetaan yhtenä varhaisista "Brat Pack" ‑elokuvista. Näissä alagenren teoksissa tulevaisuuden suuret tähdet näyttelivät läpimurtorooleissaan. Kenellekään poliittisesti korrektille henkilölle Synttäreitä ei voi suositella.

Tutun kuuloisessa juonessa vanhemmat ovat unohtaneet 16 vuotta täyttävän Samanthan syntymäpäivän. Hänen erityisen kauniina pidetty siskonsa on menossa seuraavana päivänä naimisiin, mikä varastaa kaiken huomion. Teinikomedioille ominaisesti koulussa järjestetään tanssiaiset ja niiden jälkeen kotijuhlat, jossa kohdataan erilaisia tilanteita ja tunteita. Samantha ihastuu koulun suosittuun poikaan, Jake Ryaniin.

Elokuvassa sekoittimeen pudotetaan kaikki klassisen teinikomedian ainekset, mutta tällä kertaa aineksia ei tuhlata American Pie (1999) ‑tyyliseen ylimalkaiseen cocktailiin, vaan terästämään tarinan draamaa. Lopputekstien alkaessa katsoja on saanut päin näköään.

Itsensä löytämisen ja kulttuurin tunneköyhyyden kohtaamisesta sekoittuu pisteliään hauska komedia. Joskin tämän elokuvan katsominen muistuttaa oman pään työntämistä jääkylmään vesisammioon: sitä ottaa vähän tuntumaa, mutta lopputulos saattaa herättää ajatuksia. Teos on helppo ymmärtää väärin, toisaalta se on ensimmäisiä, jotka ravisuttivat elokuvateatterihin saapunutta x‑sukupolvea hereille .

Synttärit asettuvat nykyään amerikkalaisuuden ydintä pohtivan elokuvahistorian jatkeeksi. Niinkin varhain kuin 50‑luvulla Richard Brooksin ohjaama Tennessee Williamsin näytelmään perustuva Kissa kuumalla katolla (Cat on a Hot Tin Roof, 1958) raaputti periamerikkalaisen perheidyllin pintaa ja rikkoi sirpaleiksi pinnan alta löytyneitä lasisia unelmia. Neljännesvuosisata myöhemmin Hughesin teoksessa amerikkalainen idylli on ajanut täysiä päin seinää. Jatkumo on lähes lineaarinen ja moraalinen rappio tuntuu luissa ja ytimissä. Jotain törmäyksen voimasta kertoo, että yhä nykyään – yli 30 vuotta myöhemmin – kipuilemme samojen asioiden kanssa.

Helpon naureskelun sijaan katsoja havahtuu kulttuurin epämukavuusalueelle siirtymiseen. Tunnetyhjiö on Synttäreissä jatkuvasti läsnä tavalla joka tuntuu. Monille tämä konkretisoituu elokuvan puolivälin jälkeiseen "date rape" ‑dialogiin, joka inhorealistisella rehellisyydellä avaa 80‑luvun nuorten maailmaa. Kohtauksen dialogi on kertakaikkisen liikaa pinkeimmille poliittisen korrektiuden ritareille. Jake ei toki missään vaiheessa ole toteuttamassa sanojaan, mutta tiedostaa mahdollisuutensa selvitä asemansa tähden kaikesta.

Elokuva ei myöskään kursaile poikien kuvaamisessa yliseksualisoidun miesihanteen kanssa painivina idiootteina, jotka eivät kykene kohtaamaan naista ihmisenä, ainakaan ennen kuin kohtaavat sen oikean. Ihailluimmat tytöt etsivät ulospääsyä sukupuoleensa liittyvistä odotuksista. Ja kuin osoituksena sukupuolten välisistä valtasuhteista, lahjoittaa Jake tyttöystävänsä friikille.

Jutun ydin on, ettei kummallekaan sukupuolelle mikään tunnu enää miltään. Silmiinpistävästi haastetuiksi joutuvatkin nimenomaan perinteiset teiniroolit. Kliseetkään eivät enää tämän jälkeen tunnu kliseiltä. Hyvästä esimerkistä käy lopun hääjakso, joka liikkuu yhteiskuntakritiikin, sukupuolinormien ja huumorin rajoilla ammentaen niistä jokaisesta. Yhteensopimattomien teemojen törmätessä toisiinsa, aukeaa uudenlaisia näkökulmia kulttuuriin.

Synttäreistä tuli Molly Ringwaldin läpimurtoteos ja hän jatkoi vielä yhteistyötä Hughesin kanssa kahteen elokuvaan. Huvittavana triviana hän tapaili näihin aikoihin Anthony Michael Hallia, eli tarinassa seksuaalisuutensa kanssa taiteilevaa armotonta limanuljaskaa, joka herättää vuoroin myötähäpeää, vuoroin sääliä ja on siksi teinipoikuuden kuvauksena harmittavan osuva. Ringwaldin luoma depressiivinen, antiseksuaalinen ja haaveileva Samantha muotoutui vakavamman teinikomedian karikatyyriksi. Erityisen maininnan onnistuneesta näyttelijäsuorituksesta ansaitsee myös Haviland Morris, joka näyttelee koulun halutuinta tyttöä.