Juho Liukkonen

Spalovac mrtvol (The Cremator, 1969)

Ohjaaja:

• Juraj Herz

elokuva arvostelu

The Cremator kiellettiin valmistuessaan Tšekkoslovakiassa. Tarina ihmisiä tuhkaavasta hautausurakoitsijasta ei jätä vieläkään kylmäksi.

On vaikeaa keksiä häiritsevämpää holokaustielokuvaa kuin Juraj Herzin oikukkaasta hautausurakoitsijasta kertovaa The Cremator. Vaikkei siinä varsinaisesti näytetä natsien hirmutekoja, kuvaa se hyytävällä tavalla sitä millainen mielenlaatu tarvitaan natsien kaavaileman lopullisen ratkaisun toteuttamiseksi. Onpa elokuvaa kuvailtu muutamissa yhteyksissä mustaksi komediaksi.

Päähenkilönä on natsien rotuopit kantapään kautta sisäistänyt tsekkiläinen krematorion omistaja Karl Kopfrkingl (Rudolf Hrusínský). Hän poikkeaa jopa kylmäkiskoisimmista kansallissosialistista sokeassa uskossaan siihen, että hän on ihmiskunnan asialla ja pelastamassa maailmaa. Puolueelle Kopfrkingl on hyödyllinen hölmö.

Kopfrklingin krematoijan työ tuo mieleen heti natsien keskitysleirien massamurhat. Pikkuporvari Kopfrkinglin uskoo elokuvassa, että ihmisen sairas ruumis on merkki rappiolle ajautuneesta yhteiskunnasta. Hän välttelee itse paheita ja hänelle krematointi on tehokkain tapa puhdistaa sielu maallisesta kärsimyksestä. Seonneena päähenkilö uskoo, että tiibetiläisten opit voidaan yhdistää kansallissosialistiseen puhdistukseen. Kopfrkling ei olekaan perinteisesti ymmärrettynä paha. Hän on vain täysin kaheli.

Ohjaaja Juraj Herz ennustaa elokuvassa melko oikein, ettei ihmiskunta opi menneestä vaan toistaa samoja virheitä. Elokuva vihjaa, että ääriliikkeitä pyörittävä eliitti ei usko oppeihinsa, mutta niihin kirjaimellisesti uskovista on tavoitteiden toteuttamisessa hyötyä.

Elokuva tehtiinkin Tšekkoslovakian miehityksen aikaan ja se kiellettiin valmistuessaan. Vaikka Kofrklingin veljeilemän puolueen nimeä ei mainita elokuvassa, yhtäläisyydet kansallissosialismiin ovat selvät. Ilmeisesti elokuvaan oli kaavailtu toisenlaista loppuratkaisua, jossa neuvostoarmeijan tankit valtaavat Kopfrklingin kaupungin. Mutta lohdullista loppua ei elokuvassa nytkään nähdä.

Herz käyttää elokuvissa vääristyneitä kuvakulmia, epälineaarista kerrontaa ja hyppyleikkauksia alleviivatakseen puolueen ja päähenkilönsä täydellistä mielipuolisuutta. Hyppäävä leikkaus saattaa suoraviivaistaa kompuroivan ja haparoivan Kopfrklingin ajatuksenjuoksua. Goottilaista kauhua korostaa mustavalkokuvaus, vainoava ääniraita ja erikoisesti rajatut kuvat ihmisistä.

Synkästä aihepiiristään huolimatta huumori osuu. Eräässä kohtauksessa Koprfking hoksaa, että hänen pelastamansa sielu voisikin palata uudelleen maailmaan ja löytää tiensä esimerkiksi päähenkilön poskeen lihakaupasta ostetun makkaraleikkeleen muodossa. Ehkäpä sairas maailma ansaitsee sairaat naurunaiheet.