Jari Mustonen

The Dead Pit (1989)

Ohjaaja:

• Brett Leonard

elokuva arvostelu

Jos lahjakas hullu ohjaisi elokuvan omasta mielestään, se näyttäisi tältä.

Myöhemmin Ruohonleikkaajalla (The Lawnmower Man, 1992) maailmanmaineeseen ponnistanut Brett Leonard aloitti uransa pienimuotoisella mielisairaalakauhuelokuvien helmellä The Dead Pit. Elokuva kuvattiin osittain autenttisessa ympäristössä Santa Clarassa, Kaliforniassa, Agnews Developmental Centerissä eli "suuressa hullujen turvapaikassa", joka perustettiin aikoinaan 1800‑luvun lopussa. Kuvauspaikkana toimi mielisairaalan väkivaltaisimpien potilaiden hoitopaikkana tunnettu siipi.

Leonardin teoksesta tuli kuin ristisiitos sen kanssa samana vuonna kuvatun Hellbound: Hellraiser II'n (1988) helvetin visiota sekä vuosikymmeniä myöhemmin valmistuneiden kauhutietokonepelien äänimaailmaa. Leonard tuskin tietoisesti ennakoi tulevaa, mutta potilaiden syvä pahoinvoiva vaikerrus vaikuttaisi palanneen takaisin sellaisenaan vuosia myöhemmin peleissä, kuten Dead Space 2 (2011) ja Soma (2015).

Kauhuelokuviin on aikojen saatossa rakenneltu monenlaisia syitä sille, miksi kuolleet rauhaa saamattomat sielut palaavat kiusaamaan eläviä. Tällä kertaa helvetti pääsee irti, koska sairaalassa työskenteli aikoinaan kiero tohtori, joka rakasti silpoa ja murhata mielisairaita. Ruumiit hän hylkäsi kellarin monttuun, mutta harrastus jäi kesken, kun hänet surmattiin ampumalla päähän. Vuosia myöhemmin sairaalaan päätyy painajaisista kärsivä nuori tuntematon nainen (Cheryl Lawson). Tapahtuu maanjäristys ja kuoleman kuilu aukeaa.

Suuri osa elokuvasta harhaillaan mielisairaalassa, jossa pahan tohtorin johtama elävien kuolleiden hullujen armeija saalistaa aivoja. Aina välillä katsojille näytetään lyhyitä takaumia mysteerinaisen lapsuudesta. The Dead Pitin kannalta juoni jää toissijaiseksi, sillä elokuvan tarina on oikeastaan vain ohut kehikko, johon voidaan sitoa erinäisiä yksittäisiä tapahtumia. Tämä ei haittaa, sillä tarinan ohuuden korvaavat lukuisat hienot otokset ja yllättävän väkivaltaiset erikoistehosteet, joita mm. Yhdysvalloissa jouduttiin aikanaan trimmaamaan. Siksi elokuvasta kannattaa etsiä käsiinsä leikkaamaton unrated-versio.

Ottaen huomioon Leonardin käytössä olleen hyvin niukan budjetin, joka oli noin kymmenesosa jo mainitun Hellbound: Hellraiser II'n vastaavasta, osoittaa hän huomattavaa lahjakkuutta luodessaan jatkuvana virtana hienoja mieleen jääviä otoksia. Yksi niistä – oven auetessa veriseen sairaalan kylpytilaan – muistuttaa jälleen modernien kauhupelien näkökulmaotoksista. Parhaimmillaan elokuva onkin kuin sirpaloituneen mielen montaasia, ja siten taiteen ytimessä.

The Dead Pit möyrii siekailematta koko kestonsa ajan hulluudessa, minkä ansiosta ohut tarinan runko kääntyy jopa sen eduksi. Poissa on sisarteoksen Hellbound: Hellraiser II:n laajempi taustatarina, sen sijaan keskitytään vain helvettiin maan päällä. Aikaa ei ole myöskään avata potilaiden historiaa Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest, 1975) tavoin, vaan kamera ikään kuin tungetaan paranoidiseen mieleen ja fiilistellään sen jälkeen millaista on elää jatkuvissa irrationaalisissa mielenmaisemissa. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen kuluu tuskin yli viittä minuuttia ilman, että joku mielipuoli vaikertaa tai hihittää jossakin. Katsojille tämä voi tarkoittaa melkoista sekamelskaa tai vaihtoehtoisesti guilty pleasure ‑kokemusta.

The Dead Pit ei nauti samanlaista kulttimainetta kuin Ruohonleikkaaja uraauurtavana suunnannäyttäjänä taiteentekijöille, mutta näyttäisi inspiroineen tuntemattomiksi jäävien reittien kautta myöhempiä tietokonekauhupelejä. Ajoittain vahva ensimmäisen persoonan läsnäolo sekä rohkea värimaailma ennakoi myös muutama vuosi myöhemmin valmistunutta Ruohonleikkaajaa, antaen vihiä siitä, miksi Leonardia kunnioitetaan nykyään Hollywoodin innovatiivisimpiin lukeutuvana elokuvantekijänä.

Triviana mainittakoon, että kuvauslokaationa toimineessa Agnews Developmental Centerissä todella tapahtui maanjäristys keväällä 1906. Järistys kesti alle viisikymmentä sekuntia ja vaati yli sadan potilaan hengen.