Mika Helminen

Poissa (Gone, 2019)

Ohjaaja:

• Arttu Haglund

elokuva arvostelu

Ohjaus: Arttu Haglund

Avi Heikkisen ensimmäisestä Poissa-käsikirjoitusversiosta Arttu Haglundin ohjaamaksi valmiiksi elokuvaksi ehti kulua aikaa noin yhdeksän vuotta. Kuvauksia tehtiin vuosien varrella useampaankin otteeseen ja tekeminen maksettiin loppujen lopuksi ohjaajan omasta lompakosta, sillä rahoitushakemukset palasivat Haglundille niin sanotusti bumerangina takaisin. Mutta kun näkemys on tarpeeksi vahva ja talkoohenkeä löytyy, saadaan mikrobudjetillakin tehtyä hyviä elokuvia. Sellainen Haglundin rajoitetulla elokuvateatterikierroksellakin viime vuoden lopulla kotimaassa käynyt Poissa nimittäin on.

Panu Tuomikon vahvalla intensiteetillä tulkitsemalla kiteeläisellä Matilla on rakastava vaimo Teija (Eeva Putro) sekä pieni tytär Emma (Julia Hemmilä), mutta jotain tuntuu silti puuttuvan. Arjen rutiinit kotiympyröissä eivät maistu, ja työ liimatehtaallakin puuduttaa. Kaipaus pois rutiineista on vahva. Jos Matti onkin ollut henkisesti poissa läheistensä luota jo aiemmin, pian hän on sitä myös fyysisesti. Matille ilmaantuu varoittamatta kyky teleportaatioon, siirtymiseen silmänräpäyksessä paikasta toiseen. Matin itsensä hallitsemattomissa oleva teleporttailu alkaa hypähdyksillä kodin lähimaastossa, mutta kiihtyy pisteeseen, jossa Matti aineellistuu lähes kaikissa kuviteltavissa olevissa maailman kolkissa. Kun perheen isä on kokonaisvaltaisesti poissa eripituisia aikoja, kärjistyvät ongelmat niin kotona kuin työpaikallakin.

Poissa yhdistää arkipäivän ahdistuksen onnistuneesti fantasiaelementteihin ja jää katsojan tehtäväksi pohtia miten vertauskuvallisena Matin tarinaa pitää. Matin kaikki reaktiot läheisiään kohtaan epätavallisessa tilanteessa, ja motiivinsa yleensäkin, eivät tunnu täysin luontevilta. Ehkä asialle on elokuvan sisäisessä logiikassa selitys, mutta se ei tällä kertaa auennut. Keskeisimpien roolien näyttelijät ovat kuitenkin hyviä sekä uskottavia, ja taustatukea tuntemattomammille kasvoille antaa aina luotettava Tommi Korpela mainiossa pikkuroolissaan Matin työkaverina.

Poissa on kuvattu useamman vuoden aikana ja 30 eri maassa, mihin nähden se on hämmästyttävän yhtenäinen paketti. Se kertoo ohjaaja Haglundin osaamisesta ja vankkumattomasta uskosta elokuvaansa.