Mikko Koivisto

Keiji monogatari 5: Song of the Echoes (Karate Cop 5, 1987)

Ohjaaja:

• Rokuro Sugimura

elokuva arvostelu

Ohjaus: Rokuro Sugimura

Vuonna 1986 Katayamaa ei nähty valkokankailla lainkaan. Kahden vuoden tuumaustauon jälkeen valmistunut Keiji monogatari 5: Song of the Echoes (1987) ei enää menestynyt edeltäjiensä tapaan. Karatekytän seikkailut päätökseensä tuova elokuva on kuitenkin odotusten vastaisesti hyvä, ehkäpä sarjan paras. Ryhdikkäässä tarinassa etsivä saa jälleen potkut poliisivoimista tunaroituaan sekä itsensä että kollegansa tajuttomaksi kesken pidätystilanteen. Katayama saa kuitenkin työnsä takaisin poliisikomentajan kaivatessa epätoivoisesti uutta kasvoa varjostustehtävään Numatan kaupungissa. Poliisi epäilee, että joku on aikeissa murhata paikkakunnan nuoren balettitanssijan. Tapaus tulisi selvittää, vaikka kohde ei itse halua poliisin apua.

Song of the Echoesista löytyy pitkästä aikaa toimiva ja määrätietoisesti elokuvaa liikuttava juoni. Poliisityötä on mukana enemmän kuin kolmessa edellisessä elokuvassa yhteensä ja tapauksen yllä leijuu jatkuva väkivallan uhka. Katayaman hahmoon on niin ikään saatu uutta potkua heikentämällä sankarin loputtomalta vaikuttanutta pinnaa. Toki mukana on myös pientä romanssin kipinää, joka sekin hoidetaan aiempaa realistisemmalla otteella. Samalla elokuva on sarjan hauskin. Mukana on aidosti hupaisia ja yllättäviä vitsejä, kuten täystyrmäykseen päättyvä pommin paikannusoperaatio.

Toimintasektorilla Song of the Echoes tarjoilee sarjan nautittavinta mättöä. Katayama taiteilee henkareista kolmiosaista sauvaa muistuttavan viritelmän sekä mätkii roistoja tennismailoilla. Toiminnan näyttävyyttä lisää laajakuvaksi palautunut kuvasuhde sekä kaikin puolin laadukas tekninen toteutus hyviä musiikkeja myöten. Song of the Echoes onkin sarjan jatko-osista ehdottomasti elokuvamaisin. Ohjaajana häärii sarjaa aiemmin väärille raiteille luotsannut Rokuro Sugimura.