Tapani Maskula

The Boxer (Nyrkkeilijä, 1997)

Ohjaaja:

• Jim Sheridan

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jim Sheridan

Irlannista löytyy varmasti Jim Sheridania tiedostavampia filmintekijöitä, mutta vain hän viitsii vetää kahtia jakautuneen valtion uskonnollispoliittisesta taistelusta kireitä lankoja ruohonjuuritasolle. Esimerkiksi vuonna 1997 valmistunut The Boxer on todenmakuinen selvitys tavallisten kansalaisten mahdottomuudesta määrätä Belfastissa omista asioistaan tai kohtaloistaan.

Teatteritaustan omaavana ohjaajana Sheridan painottaa filmeissään aina käsikirjoituksen ja näyttelijäsuoritusten osuutta. Hän haalii työryhmiin entuudestaan tuttuja avainhenkilöitä, joten ei liene kummallista, jos The Boxer liikkuu samoilla linjoilla kuin Isän nimeen (1993) tai Minun elämäni (1989) – kaikissa niissä käsikirjoituksesta vastaa Terry George ja pääosaa näyttelee jykeväkasvoinen Daniel Day‑Lewis. Tiimi on kerta kerralta keventänyt julistavia teemoja tarttumalla tiukemmin ihmissuhdeongelmiin, saaden tulokseksi vankkaa arkiproosaa vailla teoreettisia pohdintoja.

The Boxer kertoo parhaat vuotensa vankilassa viruneesta miehestä, joka nuorukaisena luopui lupaavasta nyrkkeilijän urasta kieltäydyttyään kavaltamasta kuulustelijoille terroritekoihin syyllistyneiden irlantilaisarmeijan jäseniä. Päästessään aikuisena vapaalle jalalle hän havaitsee poliittisten tuulien kääntyneen, mutta katkeran vihan säilyneen entisellään.

IRA:n hyväksymän rauhansopimuksen ilmapiirissä mies kunnostaa rappeutuneen monitoimitalon poikien nyrkkeilysaliksi, joka aukaisee ovensa sekä katolisten että protestanttien vekaroille. Järjestön jyrkkä siipi ei katso jännitystä lieventäviä harrastuksia suopeasti vaan lietsoo kannattajiaan väkivaltaan. Paluuta kehiin yrittävä nyrkkeilijä sopii syntipukiksi, varsinkin kun hän tapailee entistä rakastettuaan, vaikka tämän puoliso lusii vankilassa.

Juoneltaan The Boxer muistuttaa Warnerin 1930‑luvun melodraamoja, joissa alemman sosiaaliluokan sankarit koettivat lunastaa itsekunnioituksensa ja auttaa läheisiään kanavoimalla ympäristön väkivaltaisuuden lailliseksi nyrkkeilyksi. Asetelma toimii edelleen moraalisen alennustilan sekä kostonkierteen katkaisijana. Onneksi Sheridan ei lähde näillä eväillä ratkaisemaan syvällisiä yhteiskunnallisia ristiriitoja vaan pysyttelee yksilötasolla, väläyttäen autopommien ja vinkuvien luotien raastamaa todellisuutta vain sen verran kuin aiheen realistisuus vaatii.

The Boxer on koruton ja optimistinen elokuva antaessaan pyyteettömien unelmien uhmata musertavia realiteetteja. Paatosta välttäen se asettaa täsmällisen rajan henkilökohtaisen oikeuden ja aatteellisen velvollisuuden väliin. Jim Sheridan uskoo vielä kansalaisrohkeuteen, joka ei lannistu vastoinkäymisten edessä vaan tasoittaa tietä pysyvään rauhaan.