Juho Liukkonen

Spider (1992)

Ohjaaja:

• Vasili Mass

elokuva arvostelu

Ohjaus: Vasili Mass

1980‑luvun lopulla todistettiin neuvostoliittolaisen elokuvan parissa erikoinen hetki. Glasnostin myötä itäblokin maissa pääsi tuotantoon lajityyppielokuvia, jotka haastoivat vaatimuksen rationalistisesta maailmankatsomuksesta.

Tämän aikakauden elokuviin lukeutuu muun muassa Spider, joka oli Vasili Massin ensimmäinen ja viimeinen ohjaustyö. Pitkään lavastajana elokuvissa työskennellyt Mass kiinnostui alitajunnan sekä erotiikan kytköksistä ja pyrki kanavoimaan näitä teemoja elokuvassaan. Lopputulos oli tekijöille pettymys. Kunnianhimoisista pyrkimyksistä huolimatta budjetti ei riittänyt elokuvan toteuttamiseen ja teos oli tahattoman kömpelö. Spider on jäänyt tiettävästi ensimmäiseksi sekä viimeiseksi yritykseksi tehdä eroottista kauhuelokuvaa Latviassa.

Elokuvassa taidemaalari Alberts käyttää nuorta Vitaa mallinaan maalatakseen Neitsyt Marian muotokuvan. Jo ensimmäisten maalausistuntojen jälkeen Vita näkee ahdistavia unia häntä jahtaavasta hämähäkistä. Lääkärin suosituksesta Vita matkustaa maaseudulle, mutta painajaiset seuraavat häntä.

Massin tausta lavastajana ei jää elokuvassa huomaamatta. Värimaailmaltaan täyteläinen ja unenomainen Spider on hetkittäin hämmentävän kaunista seurattavaa. Parhaimmillaan Spider muistuttaa Georgiy Kropachyovin ja Konstantin Ershovin tyylittelystä sekä Walerian Borowzcykin eroottisista elokuvista, halvimmillaan puolestaan käppäisistä hirviöelokuvista.

Varsinaisesti huono Spider ei ole, vaikka pökkelömäisyys venyttää huulia kohti korvia. Elokuvan mainoksenakin toiminut kohtaus päähenkilön piehtaroinnista alastomana jättiläishämähäkin kanssa on vähintäänkin hämmentävä näky. Hupia irtoaa myös korttitalon lailla romahtavasta loppuepisodista, jota paikkaillaan liioitellulla toiminnalla ja kauhukuvastolla.

Kömpelyyksien taustalla vaikutti rahoituksen hiipuminen. Käsikirjoitukseen kaavailtu rituaalipoltto Kuressaaren linnan hirsipuilla jäi kuvaamatta. Fantasmagoristista tunnelmointia rasittaa myös höperö synamusiikki, joka ei istu elokuvan maailmaan.

Mass yrittää mitä ilmeisemmin tehdä kauhua taiteilijan omistushalusta ja vallankäytöstä, mutta samalla elokuva tuhlailee aikaansa hengellisyyden sekä libidon kytkösten välillä. Uni ja tosi kietoutuvat elokuvassa toisiinsa, eikä niitä enää erota toisistaan. Tämän tematiikan valossa pohtii väistämättä, millainen suhde elokuvan tekijöillä ja voyeristisella kamerankäytöllä on. Pääosaa esittänyt Aurelija Anuzhite kieltäytyi katolilaisen kasvatuksensa vuoksi eroottisista kohtauksista ja hänet korvattiin näiltä osin Dzintra Isaevalla ja Natalia Barsnovalla.

Onko elokuvan kuvasto kuitenkaan kovin ainutlaatuinen ilmestymisajankohtaansa nähden? Siinä missä latvialaisilla on Spider, Zulawski kuvasi Saksassa kauhukuvastolla ryyditetyn vainoharha‑ ja aviokriisikuvauksen Possession. Tšekeissä eroottissävytteiset kasvutarinat ovat peruskauraa. Onko Spider kiinnostava lähinnä sen historiallisen ja tuotannollisten lähtökohtansa vuoksi?

Tuskinpa sentään. Spider on tiettyä kiehtovaa houretta ja vimmaa, jonka vuoksi sitä katsoo kiinnostuksella. Visiot helvetistä, omituiset efektit ja lavastuksissa näkyvä käsityöläisyys ovat valonpilkahduksia, joiden vuoksi elokuvaa katsoo uteliaana sen valtavista heikkouksista huolimatta.