Mikko Koivisto

Hot Springs Massage Geisha (1968)

Ohjaaja:

• Teruo Ishii

elokuva arvostelu

Ohjaus: Teruo Ishii

On helppo unohtaa, ettei Teruo Ishiin Epänormaali rakkaus ‑sarjan veristä polkua oltu hakattu kiveen alusta alkaen. Sarja starttasi laimealla periodidraamalla History of the Shogun's Harem ja jatkui pikkutuhmuudet nykypäivään siirtävällä surkealla komedialla Hot Springs Massage Geisha. Kidutuksen ilot keksittiin vasta syksyllä 1968 ilmestyneessä filmissä The Joy of Torture.

Hot Springs Massage Geisha tuntuu ensi alkuun päivittävän shogunin haaremin 60‑luvulle. Linna on vaihtunut kylpylään, palvelusneidot itseään kauppaaviin geishoihin ja shogun monistunut sadaksi pervoilevaksi bisnesmieheksi. Geishoihin kiintynyt yleisö kiitti ja kiirehti elokuvateattereihin.

Niin, geishanpalvonta, tuo japanilaisten ikiaikainen huvi. Geishat ovat perinteisiä japanilaisia hienostoväen viihdyttäjiä ja taiteiden ammattilaisia, joiden historia kuitenkin on mennyt siinä määrin sekaisin prostituoitujen (sekä korkealuokkaisten oiranien että halpojen feikkigeishojen) kanssa, etteivät japanilaiset itsekään ole aina perillä ammatin määritelmästä. Hämmennystä ovat lisänneet väittämykset geishojen aikuistumisriitistä asiakkaalle myydyn neitsyyden kautta, sekä geishahierarkian pahnanpohjimmaisten naisten gettoutuminen kylpyläkaupunkeihin, joissa on mahdollisesti tarjottu lihallisia iloja lomaileville hillokeisareille. Juuri tähän rakoon iskee Ishiin ideologisesti eksploitatiivinen filmi, jonka halvat kylpylägeishat tappelevat miesten edessä rinnat paljaana, kinastelevat mustasukkaisina keskenään ja kauppaavat itseään piereskeleville asiakkaille.

Hot Springs Massage Geisha voisi toimia näillä eväillä, mikäli Ishii ymmärtäisi keskittyä olennaiseen eli kylpyläkaupungin moderniin haaremiin. Valitettavasti näyttämö kutistuu pelkäksi kulissiksi tarinan harhaillessa tyttöjen siviilielämien pariin. Välillä ollaan pihkassa naistenlääkäriin (Teruo Yoshida), toisinaan etsitään vauvavarasta kaupungin kaduilla tai joudutaan tirkistelijän uhriksi. Siinä missä History of the Shogun's Harem sentään lypsi omaa aihettaan yhden elokuvan tarpeisiin, harhailee Hot Springs Massage Geisha jonnekin geishalaitumien tuolle puolelle.

Eksploitaation saralla filmi ujostelee katsojan niin ikään unten maille. Ishii ja tuottaja Shigeru Okada eivät ole uskaltaneet sisällyttää elokuvaan satunnaista rinnan vilahdusta uskaliaampaa kuvastoa. Saman aikakauden Koji Wakamatsu ‑filmien (mm. Violated Angels, 1967) kuvastosta jäädään kauaksi eikä elokuva vaikuta erityisen rohkealta edes valtavirtastandardein.

Filmin katsomista harkitsevan kannattaa kysyä itseltään, kuinka selvitä seksikomediasta, jossa ei ole seksiä eikä nauruja. Lohtua voi hakea perustasokkaasta teknisestä toteutuksesta, rajallisesta 60‑luvun nostalgiasta sekä lekuriin rakastuvasta Masumi Tachibanasta, josta oli hyvää vauhtia kasvamassa Ishiin neitseellinen muusa ja katsojien päiväunien kohde.

Niin tai näin, aikalaisyleisöihin Hot Springs Massage Geisha upposi: elokuva menestyi ja jatko-osia tuli viisi (niistä jokainen Ishiin filmiä parempi). Japanilaismiehet olivat selvästikin sulaa vahaa geishojen vetovoiman edessä, elokuvalliseen laatuun katsomatta. Voimme myös arvailla kuinka moni teatterista poistunut katsoja tuskasteli itsensä epätoivon partaalle löytääkseen filmin alkuteksteissä nimetyn (oikean) Awazu onsenin Ishikawan prefektuurista. Kaupallista yhteistyötä parhaimmillaan!

Kuten mainittua, minkäänlaisia kidutuksen iloja ei elokuvasta irtoa, ellei kyse sitten ole katsojan kiduttamisesta. Epänormaali rakkaus ‑jatkumossakin filmi on kiistattomasti väärässä sarjassa, sillä geishan rakastamisessa ei ole japanilaisittain mitään epänormaalia. Hot Springs Massage Geishan katsomista kehtaa täten suositella ainoastaan kompletisteille sekä kovimmille klassisen misunpalvonnan harjoittajille.